Eka itte tehty

Marika (12v)  ihan ite teki. Toki mä vähän avitin, mutta itse leikkasi ja muutenkin, vähän vaikeammat paikat autoin.

Ja kun mä tein. Pitkästä aikaa, kun ompelin, niin olihan hankala kangas ommella.
Vähän tää malli seisoo maha pömpöllää ;)

Patella vyön idea on kopsattu Mummon pajukorista. On muuten hyvä koppa. Siel on vaikka mitä  kopsaamisen aihetta :) Kiitos sinne ideasta.

Oon niin jumis

Käsi on edelleen kipee. Kävin kyllä siellä lääkärissä ja sain lääkkeitäkin, lihaskipuun ja särkyyn. Lihaskipulääke on sellai kolmiolääke ja hyvin laukasee, mut ainoastaan mun unenlahjat ja nehän on ennestäänkin hyvät. Kait tuo käsi on tosiaan vaan jumis. Ystävä kyl lohdutti, että se voi olla sydänvaivakin, mut oon sitä mieltä, että oisin jo kuollu, jos se ois sytämestä.

Vespetoja on ollu meidän rannassa kaksin kappalein :)  Kävin minäkin tänään aamulla uittamassa tuota kättäin siellä kylmässä, josko se pelästyis ja laukeis.

Unikko loistaa kilpaa auringon kanssa. Tää voi kyl olla keltavaleunikkokin, en tiedä?

Saas nähä kuin tästä viikonlopusta selvii, kun on kahdet synttärijuhlat.
Aurinkoista viikoloppua.

PS. Ihan vaan muistutan että täällä on taas elämää. Mustahaikaralla on poikaset jo aika isoja.

Lasten kanssa vaunuilemassa

Oltiin melkein viikko lasten ja Vastarannan kiiskien lapsen lasten kanssa pienellä reissulla. Eeltä mentiin Kuninkaanlähteelle Kankaanpäähän. Se on tosi kiva paikka ainakin lasten kannalta. Kyllä nyt on viikon aikana uitu, niin että hetken jo epäilin lapsille kasvavan räpylät.
Täällä on jokku Aadolfi käynyt joskus juomassa ja siitä paikka on saanut nimensä.

Henkka viihdyttää pienenpiään. Hyvin se itsekin viihty leikkipaikalla. Pienihän se on itsekin vielä. Kohta täyttää 12. Tytöt kyllä jo soittelee perää :D

Lähteen reunalla on kuin viidakossa konsanaan

10v

Miten tää aika menee näin kauheeta vauhtia. Ei tästä ikinä voi olla 10v. Kun meidä rääpäle synty. Silloin hän oli todella rääpäle vain vähän päälle 2kg. Oltiin onnellisia kun Henkka jakso syödä kerralla 25g. Nyt oltiin juhlimassa syntymäpäivää ja syötiin kakkukahvit juhlan kunniaksi.

Nyt on potra poika ja kohta rokki soi. Jahkas saa vaan kunnon opin soittoon.
Vehje on synttärilahja ja into kova.

kunhan ei käy, niin kun mummun haitarin soiton. Oltiin äidin kanssa katsomassa vuonna 1 tai 2 elokuva Säkkijärven polkka (olikohan nimi toi) No joka tapauksessa siinä soitettiin mm tuo kappale. Minäkin olin aivan sata varma, että osaan sen soittaa, niin helpon näköistä se soitto oli. Kauheen ruinaamisen jälkeen joulupukki sen haitarin toi minulle. Olin onnesta soikee. Se on kaunis keltainen ja siinä on kaksi nappulaan toisella reunalla ja yksi rivi toisella. Siinä on vain yksi vika se ei osannut soittaa sitä Säkkijärven polkkaa :( Se on minulla veiläkin tallella ja siinä on hintakin varmaan kosmoskynällä laitettu 4150mk !! Jaa mitäköhän se olisi tän päivän rahassa ? Nyt siinä ei ole kun yksi ääni, enkä muista onko siinä koskaan muuta ollutkaan. Ei ihme, että en siitä saanut polkkaa tulemaan. Siksi minusta ei varmaan musikaalistakaan ole tullut, kun noin lasta petettiin :D

Henkan juttu

Lapset olivat täällä uimassa ja viihdyttämässä mummua. Henkka (10v) halusi kirjoittaa jotain ja kysyi minulta, mikä olisi aihe. Minä sanoin, kirjoita vaikka risasta kengästä. Tässä tulos. Vähänkö olen ylpee :)



Rikkinäinen Kenkä

Oli kerran eteisessä yksi Tino Tennari niminen kenkä. Hän oli jo vanha, ja monta kertaa käytetty, ja aivan puhki juostu. Nyt se vihdoin tahtoi päästä näkemään suurta maailmaa, eikä samaa vanhaa korttelia. Se oli lähtemässä juuri ulos ovesta kun Saku Saapas pysäytti sen – mihin olet menossa? - Saku kyseli. – Lähden maailmaa katsomaan – Tino vastasi ylpeänä. – Saanko tulla mukaan -, kysyi Saku - Saat tietysti – Vastasi Tino. He molemmat astuivat ulos ovesta, ja näkivät suuren korttelin avautuvan heidän silmiensä edessä. Tino loikki innokkaasti rappuset alas ja lähti matkaan. Tino ei kerennyt väistää kun suuri koira nappasi hänet suuhunsa ja lähti matkaan. Koira juoksi tuhatta ja sataa koko korttelin läpi, kotinsa pihaan. Siellä se antoi kengän emännälleen, emäntä torui koiraa ja heitti Tinon puskaan. Saku tuli lujaa vauhtia perässä. – oletko kunnossa? – kysyi Saku Tinolta – Joo, paremmassa kuin koskaan – Tino nyyhkytti, mutta huono onni kääntyi sillä he näkivät suuren kaupan, jonne heidän aikeensa oli mennä. –Tule, tule nyt!! – huusi Tino, ja Saku totteli, hän hypähteli varovasti askelia tielle päin. Tino taas ei aikaillut, vaan hyppi tien yli varomattomasti. Se kostautui hyvin nopeasti, sillä suuri rekka ajoi Tinon ylitse. Saku hyppelehti kevyesti tien yli, raahaten Tinoa perässään. Nyt he olivat jo kaupan ovella, astumassa juuri ovesta sisään kun ikkunaan ilmestyi kyltti ’’ALENNUSMYYNTI’’. Alkoi kuulua askelia, enemmän askelia ja vielä enemmän askelia! Suuri väkijoukko ryntäsi parkkialueelta alennuksen toivossa. Kuten tavallista kävi huono tuuri ja Saku ja Tino tallautuivat ihmismassan alle. Mutta eipä hätiä mitiä, tähän oli totuttu. Nyt kauppaan päästiin kuin päästiinkin sisään, se oli upea. Korkeat hyllyt, pitkät kassajonot, sadoittain turhanaikaista romua. Onni päättyi lyhyeen, sillä heidät heitettiin kaupasta ulos roskaromuna. Nyt riitti, he marssivat kotiin sen pitkän matkan minkä kauppaan tulivat ja heittäytyivät kenkälaatikkoon. – En enää ikinä lähde moiselle matkalle – sanoi Saku – en minäkään – Tino kuittasi –tästä lähtien tyydyn aina siihen mitä saan, enkä halua muuta – Tino lisäsi.

Suvivirsi veisattu

Eilen olin lasten kevätjuhlassa. Siellä oli inkkareitakin, nokkahuilun soittajia ja runoilijoita. Tietysti laulettiin, paits minä kun toi ääni pilaantuu ulostulovaiheessa. Ihan outo "Toukokuu" ja suvivirsi piti titysti vetistellä. Mikäköhän siinä on, kun se saa silmät hikoilee?
Lasten koulu on pieni koulu ja nyt se lakkautetaan, Marikan luokalla on kolme oppilasta. Ekaluokalle olis ens vuonna tulossa yksi oppilas. Henkka vastustaa muutosta ihan kauheesti ja Marika peesailee. No se hyvä puoli asiassa on, että koulukuljetus on taattu, kun matka pitenee niin paljon. Olisi ollut mielestäni niin kiva, kun olisivat voineet käydä pientä koulua. Siellä kun kaikki tuntee toisensa, niin kaikki harmitkin olis paljon pienempiä.
Kielot on jo ihan kohta täydessä kukassa ja sireenitkin avautuu just.

Kevään riemua

Kuinkakohan kauan tämä trampoliini villitys kestää. No hauskaa siellä ainakin on ja tulee liikuntaa, tai hiki kumminkin. Viime kesänä minäkin kokeilin. Hyvä, että liike on vieläkään loppunut ja kauheen pahaolokin siinä tuli. Henkka yrittää mua houkutella veiläkin hyppimään. Kait mä olin niin koomisen näköi, että poika meinaa herkutella asialla.
Mustikka kukkii! Näinköhän on liian aikaista? Voi olla, että mustikka sato ei kummonen ens kesänä ole. Meil on ainakin niin kylmää ja tuulee ihan kauheesti.

Marika ja Henkka

On tyttö vähän muuttunut matkan varrella.
Ja Henkkakin on matkalla kasvanut.

Uusi pipo

Sitten sikaan jos ei sukuun, eli käsityötaito periytyy mummoilta eteen päin.
Marika 7 v virkkasi itselleen pipon. Minusta tosi heino ja siistitsti tehty. Äiti oli neuvonut vain läppien teossa. Kuva on puhelimella otettu, joten laatu on sinne päin.

Lisää kynttilöitä

Lapset oli täällä mummun kanssa maanantaina päivän ja tehtiin äidille ja Mummille kynttilät Savisudin ohjeen mukaan. Mielestäni näistä tuli hienoja. Äiti ja Mummi olivat tosi yllättyneitä kun saivat näin upeat kynttilät.

Nämä ovat Marikan tekemät.
Ja tässä Henkan työn tulos.

Joulu meni hienosti! Lapsein pääsi kotiin. Vielä on kokeita tulematta 27 eri verikoetta otettiin ja ne tulokset tulee ens vuonna, samoin jotain virtsa kokeita. Se nyt oli vissiin mikreeni kohtaus. Mies on kyllä todella tutkittu. Vielä hän tuntee itsensä jotenkin väsyneeksi, mutta muuten on ihan OK.

Sirkuskoulussa

Meidän Marika on sirkuskoulussa ja tänään oli esitysilta. Kyllä oli kiva katsoa sitä riemua, millä lapset esiintyivät. Ei haitannut, vaikka ei niin kerralla ei onnistunutkaan

Marika päätti kokeilla ykspyöräistä, vaikka taidot ei vielä siihen riitäkkää. Marikalta ei sinnikkyyttä puutu.

Puolapuita apuna käyttäen yritys on kovaa.

Huomaa kielityöskentely.

Puujaloilla kävely suju kuin ammattilaiselta konsanaan. Kielityöskentely on tässäkin olennainen osa tekemistä.