Aamuaurinko

Tänään on ollut upea aamuaurinko. Tämä eka kuva ei ole mun ottama. Enson se on ollut näin punainen

Sitten lehteä lukiessa huomasin oudon värisen maailman. Auringonsiltakin oli komee. Ilmiö kuulema johtuu Saharasta pöllyävästä hiekasta ja Portugalin metsäpaloista. No niin, tai näin, upea ja erikoinen kuitenkin,

Eihän pitsin tarvi olla reunassa?

Nyt sain vihdoin melkein valmiiks tän pöytäliinan. Eihän vaan pitsin tarvi aina olla reunassa? Mä läitoin näitä pyörylöitä keskelle. Oisin tehnyt ja teenkin lisää, jahka reikä sormessa parananee. Miten se koukku osaakin aina osua siihen samaan reikää?
Oikase vaan nou kurtut tuossa ;) 

Lankaa on metsästetty Viroa myöde, mutta mikään uusi ei ollut hyvä. Onneksi kompeista löyty ihan oikeaa pitsinvirkkuulankaa. Sellaista, mistä ennen lakanoihin virkattiin pitsit.
Aikomus eeltä oli kirjoa tuohon keskelle krysanteemi tai pioni. Ihan vaan yks iso ja yhdellä värillä. Malliki oli jo  hommattu, mutta joku hemmetin riiviö on piilottanut sen johonkin jemman viereen, eikä sitä löytynyt, ei sitten millään.

Tällainen ihme karvamato löyty ruusun varresta. Mikä leinee aika isokin se oli. Ainakin 

5 - 6 cm pitkä.

Ruusupenkki on purettu ja ruusut veity Kolavalle. Harmitti, kun ei ketään silloin liikkunut tuossa pyörätiellä, oisin antanut pois. Nyt Entinen poikaystävä tekee siihin uutta penkkiä.
Ei enää ikinä omajuurisia ruusuja. Hoitoon mut saa viedä, jos vielä sellaisia havittelen!
Täs nää  julkaisukelpoiset kuulumiset olikin. Sukkaa kudon ja omenahilloa keitän. Teen sen hillon tän ohjeen  mukaan. Naapuri toi omppuja, kun sain sille lykättyä pari ruusua. 

Onnelliis voimiist!

Tuntomerkit tiedossa

Tikkapoika on ahertanut oikein elämänsä innolla. Mitä lie löytänyt?

Majavakin saa aikamoista tuhoa aikaiseksi. Yritettiin päästä sen pesää katsomaan, mutta oli niin märkää, eikä varusteet olleet asianmukaiset.

Pari taidonnäytettä.

On sillä melkoiset taltat ja melkoinen mestari se on. Se osaa katkoa puut niin, että ne kaatuu just sinne veden suuntaa. Isotkaan puut ei oo sille mikään este. Ihminen purkaa sen patoa päivällä ja majava rakentaa yöisin. Saas nähdä kumpi vetää pitemmän korren.

Meillä kohta kukkii krookukset. Mitenköhän näiden käy, kun tulee pakkaset?

.

Järvi oli jäässä. Naapurin lapset pelasvat kiekkoa, mutta nyt järvi lainehtii vapaana.

Vain meidän rannassa on jäähilettä. Komee ääni jäästä lähtee, kun tuuli sitä oikein keinutti.

Talven taikaa

Kyllä täytyy sanoa, että on tää maisema vaan kauniimpi, kun etelän harmaa, vaikka en niin  talvesta välitäkään. Päivän pituus ei niin kauheen pitkä ole, mutta sitäkin kauniimpi. Kyllä silmä lepää.

Sumua

Oli melkoinen sumu eilen, kun tultiin kotiin reissusta. Näkyvyys oli aika vähissä. Radiossa sanottiin että, jos näkyvyys on alle kilsa, niin on sumua. En mä kyl oikeesti muista mikä se matka on, mutta tois nyt kuitenkaan ei ollut usvaa.

 

No oliko pakko?

Kysyn vaan luoja, oliko pakko sataa rakeita?  Eeltä sato ihan sievästi vettä, mutta sitte taivas auken ja alko tulee peukalopään kokoisia rakeita. Hyvä, että järvelle näky rappusilta.

Vähän tuli kiire hakee orkdeat turvaan, kun olin veinnyt ne kastumaan sinne sateeseen.

Voi kyllä sanoo, että niitä sato taivaan täydeltä ja kesti pitkää, ennen kun maa suli.

Eilen illalla oli ihana tunnelma, kun vihdoinkin sain kaverin uimaan kanssani kuunsillalle. Henkka oli siellä mun kanssa. Vaikka en koskaan saakkaan tuota entistä poikaystävää sinne kanssain, niin kyllä se hätä tilassa käy lapsenlapsikin.

Luonnon värit.

Kyllä oli taivas jännän värinen eilen illalla. Jos oisin kääntynyt, niin siellä oli ihan normaalin värinen sininen taivas. Olin ihan varma, että taas tulee ukkonen. Onneks kuitenkin huijas :) En tiedä oisko tuolla sateenkaaren päässä ollu aarretta?

Tää nokkosperhonen tykkäs tulla meille tupaa. Kauhee homma sen poistamiseks. Oikein hikeä pukkas. Onneks sain sen kutenkin pihalle.

Sorsii

No onneksi on ainakin yks sorsapoikue. Mä olin jo niin huolestunut, kun niitä ei oo näkynny. Normaalisti täällä on monta sorsa ja haapanapoikueita, samoin telkkä ja Kuikkapoikue.

 

Toi Järvisätkin on tosi inhottavaa. Mä melkein hukun, kun se kiertyy jalan tai käden ympärille uidessa. Huomena ainut poikani ja entinen poikaystävä kyllä aikovat niittää ne meidän kohdalta pois. Aurinkoista viikoloppua.

Neljäkymmentä vuotta sitten

Huh huh miten tuo aika kiitää. Neljäkymmentä vuotta sitten oli ihan kauheen täyteläinen olo. Naapurin ruova oli eilen synnyttänyt tytön ja minulla oli laskettu aika 11.3. Aika olikin aivan jämpti. Kymmenen päivän ilalla alko tuntumaan selaiselle, että ois aika lähteä sairaalan mäelle. Kyl oli jo korkea aikakin. Olin niin kyllästynyt suureen mahaan ja valmis luopumaan siitä. Matkalla entinen poikaystävä kysy, että jännittääkö? Mitäpä se enää siinä kohtaa ois auttanut, vaikka ois jännittänytkin. Juttu oli ihan peruuttamaton. Kyllä sitä tekemistä kestikin 23 tuntii, mut hyvä siitä tuli. Parasta AA-luokkaa. Ihana ja kiltti lapsi. Paljon on iloa tarjonnut. Ei oo minkäänlaista murhetta tarvinut kantaa.
Pettymys oli ainostaan siitä, kun hekumoin, että pääsen makaamaan mahallani. Mulle tehtii keisarinleikkaus ja mahaan tuli hakaset!! Makaa siinä sitte mahallas!

 Huomenna on juhlat.

Hyvää viikon loppua!

Revontulia

Käykää ihmeessä ihailemassa täältä Kyllä vaan luonto on ihmeellinen. Olis se vaan hienoo, kun joskus osuis kohdalle.