Tällä kertaa haasteena on kolmiodraama.
torstai 29. marraskuuta 2012
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
Kirjaiment RA
Tämänkertaiset loppukirjaimet ovat RA
Olipa vaikee juttu. Ei menannut aivot toimia taaskaan :)
maanantai 26. marraskuuta 2012
Wauu Aurinko!!!
Onhan se aurinko kuitenkin vielä tallella, vaikka usko meinas jo mennä.
Heti on meilikin pal pirteempi. Oitis lähdin ostoksille kangaskaupaan! Niistä sitten joskus, jos jotain saan itsestäni irti. Uskon kyllä, kunhan saadaa vaan lisää valoa tuolta taivaalta. Olen aina ollut sitä mieltä, että minuun ei mikään kaamostylsyys iske, mutta täytyy myöntää, että on tää maailan toisiks tylsintä (ekasta en vielä tiedä) kun on aina niin synkkää. Toivottavasti nyt ennusteen pitää paikkansa ja saadaan lunta vähän valaisemaan. Pidän 5 vuoden päiväkirjaa ja viime vuonna on ollut samanlaiset kelit. Lämpötilakin melkein sama, mutta edellisenä vuonna on ollut -12 pakkasta.
torstai 22. marraskuuta 2012
keskiviikko 21. marraskuuta 2012
tiistai 20. marraskuuta 2012
Tässä se sitte olikin
Vielä vähän matkasta. Lähdettiin TAAS sadetta pakoon nyt Guadixiin. Seillä sattukin aika jännä juttu. Poikaystävä istu autossa ja minä meinasin kuvata tuota kirkkoa. Vastapuolelle katua tuli kaksi nuortamiestä. Toinen heistä tuli siihen meidän auton viereen, ihan takapenkin kohdalle. Minä en ojentanutkaan kättäni kuvausasentoon, vaan tuijotin poikaan pitkään. Hän vilkaisi mua ja lähti naureskellen jatkaa matkaa ja huikkas toiselle jotain. En tiedä oliko tarkoitus mikä, epäilen. Kaupunki oli vähän rönttönen, mutta kovasti seillä korjattiin rakennuksia. Kunhan saavat kaiken valmiiksi siitä tulee varmasti ihan kaunis kaupunki. Matkalla näimme näitä luola-asuntoja, mistä tämä kaupunki onkin kuuluisa. Me emme vaan löytöneet muita, kun tämän turistirysän, joka tuossa kuvassa näkyy.
Yhtenä päivänä oli ihan meiletön myrsky. Tuo rantakuva on ystävien partsilta. Aallot oli ainakin 5-6 metrisiä ja rantakatu tulvi. Ainoat jotka nautti oli surffarit.
Gibraltarilla käytiin ja tyhmiä kun olemme, niin autolla piti ängetä sinne. Eihän sieltä läydy parkkipaikkoja, joten se tuli kierrettyä vain autolla. Istan on pieni kaupunki lähellä Marbellaa vuoren kupeessa. Tie päättyy sinne, joten eksymään ei päässyt. Kovasti mäkinen oli sekin, mutta ihan viehättävä. Ihmetellä vaan täytyy, millä ne ihmiset elää, mitä ne tekee työkseen?
Sitte olikin vuorossa päivä Malagassa ja se aloitettiin kaupungin vanhimmasta viinituvasta. Seillä tehdään lasku liidulla pöytään ja kun mitta on täys ja lasku maksettu, niin rätillä vaan kaikki pois :)
Kyllä se kolmeviikkoa meni ihan luvattoman nopeesti. Vielä oisin viihtynyt vaik kuin, mutta kun lähtöaamu koitti olin jo valmis kotiinkin,
Lento oli tunnin myöhässä, kun just lähdön hetkellä huomattiin, että on yks ylimääränen laukku. Siinä se aika sitte tuhraantu, kun kaikki eeltä purettiin ruumasta pois ja sitten takasin.
Gibraltarilla käytiin ja tyhmiä kun olemme, niin autolla piti ängetä sinne. Eihän sieltä läydy parkkipaikkoja, joten se tuli kierrettyä vain autolla. Istan on pieni kaupunki lähellä Marbellaa vuoren kupeessa. Tie päättyy sinne, joten eksymään ei päässyt. Kovasti mäkinen oli sekin, mutta ihan viehättävä. Ihmetellä vaan täytyy, millä ne ihmiset elää, mitä ne tekee työkseen?
Sitte olikin vuorossa päivä Malagassa ja se aloitettiin kaupungin vanhimmasta viinituvasta. Seillä tehdään lasku liidulla pöytään ja kun mitta on täys ja lasku maksettu, niin rätillä vaan kaikki pois :)
Lento oli tunnin myöhässä, kun just lähdön hetkellä huomattiin, että on yks ylimääränen laukku. Siinä se aika sitte tuhraantu, kun kaikki eeltä purettiin ruumasta pois ja sitten takasin.
maanantai 19. marraskuuta 2012
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Matka jatkuu
Kun ei aurinko paistanut "heitettii tikkaa" mihin lädettäis? Minä luin opaskirjaa ja tuloksena oli ISO rotko Granganta del Chorro, lähellä Aloraa. Siinä matkalla olikin sitten vauhtia ja vaarallisia tilanteita, paits että vauhti todellakin puuttui.
Alkumatkassa ei ollut mitään muuta, kun kauniita maisemia. Alorakin oli mitä veihättävin paikka. Kadut oli kaipeita ja jyrkkiä, niin kun vanhioissa kaupungeissa ruukaa ollakin.Porukkaa oli paljon liikkeellä, joku jopa ratsain. Navi oli ihan sekaisin, kun oltiin laitettu osoitteeksi kaupungin keskusta, eikä sinne ikinä menty. Aikamme kierettyämme ja kahvit nautittua jatkoimme matkaa ja uudeksi osoitteeksi tuo rotko. Taas sitten kävi niin, että kamerasta loppu akku. Nämä ottamattomat kuvat ois olleet varmaan koko reissun parhaat. Tämä kaupunki kuva on ainut siltä reissulta :(
Matka jatku ja tie kapeni ja vähän huononikin. Ajeltiin monen pienen kylän ohi ja epäiltii moneen kertaa koko GPS.sää. Kartta kuitenkin oli sen kanssa samaa mieltä, joten jatkettiin matkaa. Alko tulemaan vuoristoa ja tiellä oli pään kokoisia kiviä!!! Ne oli sen näköisiä, että eivät kauaa oo siinä olleet. No ei se mitää, kun ei oo sama tie takasin. Päästiin perille ja paikka oli hieno ja rotko syvä.
Eteenpäin tie kapeni lisää ja noustiin entistä korkeemmalle. Matkan varrella näky mitä kaikkea rankka vesisade saakaan aikaiseksi.
Porukkaa oli lippoomassa vettä teiltä. Kaktuksia oli tullut hiekan mukana rinteeltä alas ja joitain pieniä puitakin oli siinä mukana. Sit olikin vastassa sortunut tie!! Näytti sille, että siitä ei uskalla ajaa, kun ei tiedä kuin syvää siinä on. Käännyttiin jo takaisin, että menää samaa teitä. Mua jo pelotti ne musat seillä tiellä. Sitte tuli yks pieni auto ja se meni siitä reippaasti yli, niin entinen tuumas, että kyl mekin siitä päästää. Tuli seuraavakin sortuma ja peräjälkeen siitäkin mentiin. Pieni auto käänty kotiinsa ja me jatkettiin tyytyväisenä matkaa, niin kun navi neuvo.
Kunnes vastaan tuli leveä joki ja siitä ois pitänyt mennä yli, mutta teitä ei ollu, se oli varmaan seillä joen pohjalla. Toisella puolella jokea tie kyllä jatkui!!! Siinä kohtaa täytyi antaa periksi ja kääntyä takasin. Onneksi ei sitten kuitenkaan oltu kaukana isosta teistä. Jouduttiin kyllä ajamaan pitemmän kaavan mukaan. Onnellisesti kuitenkin päästiin perille.
Kyllä tällä reissulla tunsi itsensä todella pieneksi. Sade oli saanut ihan valtavia tuhoja aikaiseksi. Teiden sortuman lisäksi oli Oliivipuita juuret pystyssä ja joet nuoli talojen kulmia.
Matka jatkuu vielä. Toivotavasti jaksatte.
Alkumatkassa ei ollut mitään muuta, kun kauniita maisemia. Alorakin oli mitä veihättävin paikka. Kadut oli kaipeita ja jyrkkiä, niin kun vanhioissa kaupungeissa ruukaa ollakin.Porukkaa oli paljon liikkeellä, joku jopa ratsain. Navi oli ihan sekaisin, kun oltiin laitettu osoitteeksi kaupungin keskusta, eikä sinne ikinä menty. Aikamme kierettyämme ja kahvit nautittua jatkoimme matkaa ja uudeksi osoitteeksi tuo rotko. Taas sitten kävi niin, että kamerasta loppu akku. Nämä ottamattomat kuvat ois olleet varmaan koko reissun parhaat. Tämä kaupunki kuva on ainut siltä reissulta :(
Matka jatku ja tie kapeni ja vähän huononikin. Ajeltiin monen pienen kylän ohi ja epäiltii moneen kertaa koko GPS.sää. Kartta kuitenkin oli sen kanssa samaa mieltä, joten jatkettiin matkaa. Alko tulemaan vuoristoa ja tiellä oli pään kokoisia kiviä!!! Ne oli sen näköisiä, että eivät kauaa oo siinä olleet. No ei se mitää, kun ei oo sama tie takasin. Päästiin perille ja paikka oli hieno ja rotko syvä.
Eteenpäin tie kapeni lisää ja noustiin entistä korkeemmalle. Matkan varrella näky mitä kaikkea rankka vesisade saakaan aikaiseksi.
Kunnes vastaan tuli leveä joki ja siitä ois pitänyt mennä yli, mutta teitä ei ollu, se oli varmaan seillä joen pohjalla. Toisella puolella jokea tie kyllä jatkui!!! Siinä kohtaa täytyi antaa periksi ja kääntyä takasin. Onneksi ei sitten kuitenkaan oltu kaukana isosta teistä. Jouduttiin kyllä ajamaan pitemmän kaavan mukaan. Onnellisesti kuitenkin päästiin perille.
Kyllä tällä reissulla tunsi itsensä todella pieneksi. Sade oli saanut ihan valtavia tuhoja aikaiseksi. Teiden sortuman lisäksi oli Oliivipuita juuret pystyssä ja joet nuoli talojen kulmia.
Matka jatkuu vielä. Toivotavasti jaksatte.
lauantai 17. marraskuuta 2012
Saludos desde España
Noin tuo kääntäjä antoi tuon lauseen. Onko se oikein sitä en tiedä, mut terkkuja kuitenkin.
Ilta oli jo pimentynyt, kun oltiin perillä. Ilman navigaattoria etsittäis hotellia varmaan vieläkin. Ei voi muuta kun kiittää sitä, joka navigaattorin onkaan keksinyt. Kirjaimissakin pysyi fontti normaalin kokoisena siinä paikaa etsiessä. Meillähän se fontti tupaa aina suurenemaan, mitä enemmän ollaa eksyksissä :)
Ei oo hääviä näillä Mijaksen aaseilla tuo elämä. Lieka on lyhyt ja kaiken maailman rätit päässä.
Mijaksessa kuitenkin paistoi aurinko ja siksi sinne mentiinkin kahville. Ei ole sekään paikka huonojalkaista varten. Yhden basaarimyyjän onnistuin suututtamaan oikein kunnolla. Hän ois tahtonut "nahka"laukusta 145€ ja mä tarjosin 10€. Hyvä että ei tosiaan potkinut mua ulos puotista :)
Iltarusko ei oikein hyvää lupaillut seuraavalle päivälle :( Sekaan kuitenkin mahduttiin, ei niin paljoa satanut.
Yhtenä päivänä lähdimme ystävien kanssa Sevillaan. Voi miten kaunis sen vanhakaupunki onkaan. Kyllä vaan ennen vanhaan on talot osattu rakentaa. Niskat meinas mennä nurin, kun täyty ihailla taloja.
Oliskohan nämä niitä kuuluisia haahkalintuja, jotka parveil meidän yläpuolella?
Katedraaliin oli ihan hervoton jono. Parkkipaikkaa ei meinannut löytyä millään. Sekin mikä löyty oli vaan tunnin paikka ja entinen poikaystävä joutu hyppää vähän väliä laittamassa lisää rahaa. Loppujen lopuksi siinä kävi niin, että hää joutu suunnilleen juoksee kirkon läpi, joten hänen kohdalla kirkkon on katsottu tosiaan vaan päällisinpuolin.
Me toiset saimme kyllä nauttia koko rahan edestä. Kyllä olikin katsottavaa, ihan lattiasta kattoon asti.
Minähän olen tunnetusti kiiltävän perään ;)
Kiivettiin torniin, eli 37 kerrosta ja 17 rappua. Onneksi kerrokset oli tasasta käytävää, eikä rappuja. Minulta ois kyllä jäänyt kiipeemättä. Nytkin meinas olla rankaa. Maisemat kyllä korvas sen kiipeämisen vaivan. Sieltä korkeelta sai hienon koko kuvan kaupungista. Eipähän sitä päivässä ois jaksanutkaan vaeltaa, eikä ehkä nähnytkään niin hyvin, kun tuolta ylhäältä.
Kaiken keskellä oli appelsiinlehto. Jäänteenä mauriajalta.
Sinne vois joskus palata takaisin, niin paljon jäi näkemättä. Takasin Fuengirolaan ajettiin motaria, kun jo alko tulemaan pimeetä. Tälläkin reissulla todettiin se GPS. tarpeellisuus. Se vei meidät suoraan sinne keskustaan ja katedraalin kulmille. Tosin kyllä ajeltiin paikoissa, mihin ei ois saanut mennä, mutta eihän seillä ole niin tarkkaa. Riittää kun laitta nelivilkut päälle, niin voi tehdä melkein mitä vaan. Sitäpaitsi kaikki säännöt ei koske turista ja eläkeläisiä ainakaan :) Lisääkin matkasta on tulossa kuvia.
Ilta oli jo pimentynyt, kun oltiin perillä. Ilman navigaattoria etsittäis hotellia varmaan vieläkin. Ei voi muuta kun kiittää sitä, joka navigaattorin onkaan keksinyt. Kirjaimissakin pysyi fontti normaalin kokoisena siinä paikaa etsiessä. Meillähän se fontti tupaa aina suurenemaan, mitä enemmän ollaa eksyksissä :)
perjantai 2. marraskuuta 2012
Aurinkoiset terveiset
Aurinko paistaa, ainakin välillä. On ollut kyllä muutama sadepäiväkin, mutta onneksi ei olla sokeria :)
Netti yhteydet on vähän sinne päin, joten tuun teille sitte vähän myöhemmin. Voikaa hyvin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)