Kova paikka

Sanoin tänään äidin asunnon irti!! Se oli aika kova paikka ja varmasti vielä kauheempaa on, kun sitä rupee tyhjentämään. Ihan hirvittää jo etukäteen. Kävin siellä asunnolla tänään katsomassa onko laskuja tullut. Voi, että alko itkettää se äidin kohtalo. On ihan kauheeta, kun ihminen ei pysty puhumaan!!
Minäkin olen aina kauhistellu, kuin ois kauheeta jos ei pystyis tekee käsitöitä. Ei oo koskaan edes tullut mieleen se mahdollisuus, että ei pystyis puhumaan. Äiti kyllä sanoo joitain sanoja, mutta periaatteessa aina jää asia puolitiehen, kun siitä lopusta ei kertakaikkiaan ymmärrä yhtään mitää.

Asunnon irtisanominen onnistu ihan hyvin ja lankapuhelimenkin tällä kerralla. Edellisen kerran, kun sitä koitin niin ois pitänyt olla edunvalvoja. Sitä vastoin kännykän irtisanominen ei onnistu ilman lääkärin lausuntoa. Tietysti se on ihan OK. muutenhan sitä vois sanoa toisen puhelimen irti kuka vaan.

Juhannuskin mennä hurahti sujuvasti pikkujoulujen merkeissä, kuten viimevuonnakin. Vieraita oli ystävät tästä läheltä ja Posiolta. Ilmatkin suosi meitä niin, että ulkona syötiin jouluruoka. Kivaa oli, niin kun ystävien kanssa aina.

Aurinkoista viikkoa sinulle!

Mustaa ja valkoista " Pyöreä"

Mustavalkomaanantai #29
Näin juhannuksen jälkimainingeisssa aloitellaankin paluuta arkeen varsin "muodollisissa" tunnelmissa :D
Eli haastesanana on tällä kertaa PYÖREÄ.

Valokuvatorstai "Juhannus"

Tämän viikon haasteena on yllätyksellisesti juhannus.



Aurinkoista ja ruusun tuoksuista juhannusta kaikille tasapuolisesti.

Postin tuomaa taas :)

Postityttö toi minulle ihanan lahjan. Suunnattoman paljon SUURIA ja ylettömän paljon pieniä kiitoksia Famu!! Otan tämän ilolla vastaa, vaikka ei ne pelakuut nyt ihan näin hienoja ollutkaan.

Tässä muutama kuva kirjan sisällöstä ja lisää voitte käydä katsomassa merimaisemia Famun sivuilla

Koivun lehti

Ihan vaan mielen kiinnosta kyselen. Onko teidän koivuissa isompia lehtiä? Ei tämäkään ole meidän pihalta, vaan naapurin koivusta.

Tässä tuo pienempi on meidän koivusta ja siinäkin oli vielä pienempiäkin lehtiä.
Miten on jotenkin niin laiska olo. Pitäis tehdä vaikka mitä, mutta ei minkään päästä saa kiinni. Täytyis varmaan laiskotellessa leikata edes nurtsi, ennen kun se taas kasvaa, niin pitkäksi että sitä on kurja leikata. Kuka tulis potkii persuksii, että sais vähän puhtia?
Meillä on Entisen poikaystävän kanssa diili. Mä leikkaan nurtsin ja hää tekee lumityöt. Sitä ei voi laskea nurtsin leikkuuseen, kun sillä ei oo mitää tolkkua. Siinä menee matalaksi kaikki, mikä eteen osuu. Oon kerran tehny sen virheen, että annoin sen leikata ja siinä meni mun tammen taimi ja yks toinenkin pensaan alku. Mieluummin teen itse sen homman. Tämä järjestelmä sopii mulle oikein hyvin. Onhan tämä huomattavasti helpompaa näin. Kerta viikkoo nurtsi, tai hyvässä lykyssä monta kertaa päivässä lumityöt.

Kesää kuitenkin

Vaikka ei aurinko niin paistakaan. Ainakin ruusut kukkii. En tiedä mikä ruusu on kyseessä, mutta komeasti kuitenkin kukkii. Harmi vaan kun se on pyhätön viikko, minkä noi kukat kestää.

Lapset on meillä muutaman päivän täällä. Sen verran aurinko näyttäytyi, että uikkarisilleen tarken juosta nippiä. Minäkin heitin eilen talviturkin järveen. Oli se vaan hemmetin kylmää vettä.
Ainut poikani ja entinen poikaystävä tekivät kauheen duunin, kun harasvat Järvisätkintä pois. Sitä oli taas tullut ihan hirveesti ja se on tosi ällöttävää uidessa, kun se kietoutuu käsiin ja jalkoihin. Tutuu, että siellä on joku vesihirviö jonka lonkerot ottaa kiinni. Sit se tukkoaa rannan, niin että laineetkaan ei pääse rantaan asti ja vesi alkaa haisemaan. Kaunis valkoine kukka siinä on, mutta..... Joku sano, että se olis kirkasvetisen järven kasvi, no onhan toi joskus ollu ihan kirkastakin, mutta ei se kyllä ruskeakaan ole.
Mukavaa viikoloppua!

Valokuvatorstai " Matkan varrella"

Tämän viikon haaste on taas otettu teidän ehdotuksistanne. Haasteena on matkan varrella.

 

Sinistä ja punaista

Viikon värikollaasi on sinistä ja punaista.



Täällä lisää sinipunaisia.

Postin tuomaa

Pappi Puikoissa ja minä vaihdoimme kirjekuoria. Sain näin mahtavan lähetyksen! Tämähän on, kuin ois syntymäpäivät. Eikö olekin kaunis kuori?

Mustaa ja valkoista " Nelijalkainen"

Mustavalkomaanantai #27
Aloitetaanpa uusi kesäinen viikko vaihteeksi eläimellisellä menolla, eli esitellään nelijalkaisia ystäviämme :) Teemana tänään siis:


Lemmikki-, koti- tai vaikka villieläin!

Tällä poikasella oli ikää vain 4 päivää.

Voihan itkun litku

Talven jäljiltä näyttää tällaiselle. Mun kaunis Pohjantähti on paleltunut, samoin Golden tiera- kärhö. Ruusussa on kyllä eloa, mutta kärhö näyttää tosi huonolle. Kärhöstä mä jo leikkasin kaikki viime- ja toissa vuotiset kasvut pois. Ruusu odottaa vuoroaan.
En tiedä onko se totta, kun joku on joskus sanonut, että kasvit ei viihtyis nurkalla.

Tähän kohtaan mä haluaisin sellaisen penkin, missä olis vaan pensaita.
Nyt siinä on malliksi muutama. Punavihma kukkii tosi upeesti, kun jänis ei syönny sitä, niin kun edellis talvena.
Sydämellistä viikonloppua!

Valokuvatorstai " Kuu"

Kyseessä on Clint Mansellin kappale Memories (Someone We'll Never Know) elokuvasta Moon. Antakaa musiikin viedä tai inspiroitukaa aiheesta jollain muulla tavalla, ei väliä.

Ovii ja ikkunoit

No ei se ollutkaan viimeinen juttu reissusta :)
Ihan kun mä joskus oisin ohimennen maininnu, että tykkään ovist ja ikkunoist :)
Tässä nyt muutama kuva reissun kuvista.
Noi tiili jutut on seiltä Malborgin linnasta. Keltainen on Venetsiasta ja toiset ovat Baskasta.

Sitä ihmeteltiin siellä Baskassa, miten sinne saa avun. Kadut ei ole edes katuja vaan kapeita kujia. Äkkivääriä kurvia. Niille kujille ei ole autolla mitään asiaa. Onko se niin, että jos jotain tapahtuu, niin antaa tapahtua vaan. Tai jos joku kutsuu vieraita ja sanoo osoitteen, veikkaan että ensi yrittämällä ei löydä perille. Ei siellä joka kujalla ollut edes osoitetta.
Vaikka se kylä oli pieni, niin kyllä siellä sai kävellen menemään tunnin-pari. Aina välillä tuli sellai tunne, että nyt mennää jonkun huussolliin, mutta aina ne kujat vaan kurvas eteen päin.


Siellä Baskassa oli jotku Mustan lampaan juhlat. Rantakadulla oli mustaksi lampaaksi puettuja ihmisiä ja puujaloilla taiteileva paimen. (Kamera oli vaunulla tietysti) Kauheesti siinä oli laulua ja puhetta, mutta kun toi kroatian kieli on vielä vähän hakusessaa, niin en ymmärtänyt mitään ;)
Tultiin yhdelle pienelle aukiolle, jonne oli kokoontunut joukko ihmisiä. Siellä oli skoolaus ja laulu ylimmillään. Ne varmaan lauloi sen mustan lampaan muistolle ja ottivat sille tujut.

Yksi asia mitä maailamassa on kaikkein vähiten, on haistamattomat koiran persukset. Tämäkin pieni koira joutu oikein nousemaan kahdelle jalalle, että sai haistettua Roni edestä ja takaa :)
Sillä oli selvä reviirin raja mihin asti se kulki meidä perässä, kunnes käänty takas.

Mustaa ja valkoista " Lehtipuu"

"Virallisen" kesän alkamisen kunniaksi jalkaudumme (toivottavasti!) aurinkoiseen ulkoilmaan.

Ympäri Suomea on menneenä viikonloppuna veisattu Suvivirttä, jossa puut metsän huminoivat lehtiverhossaan, joten eiköhän ikuisteta tänne Mustavalkomaanantaihinkin jokaisen osallistujan oman maun mukainen.

Tässä minun lehtipuuni ja sen seuralaiset

 

Laitoin kuvan uudelleen, kun Demetrius sanoi, että se ei suurene. Nyt pitäis toimia

PS. Kommenteissa kyseltiin onko noi pallukat tuulentupia? Yks nainen laivalla sanoi, että ne on saksaksi mistel. Ne tekee kuulema valkeat kukat ja vähitellen isäntä puu tukahtuu niihin. Niitä oli ihan kauheesti Puolassa ja oikeestaan koko matkan, paits Kroatiassa ja Italiassa.

Olkoon tämä viimeinen

Matkakertomus, että ette ihan kyllästy. Matka jatkui kohti Itävaltaa. Sieltä tuo komea lehmä. Siellä nämä lehmät sai olla rauhassa, toisin kun täällä Lahdessa yks vuosi. Salzburgissa kävimme vain vähän ajelemassa. Silloin oli vähän sateellinen ilma. Yövyimme Helleinin pienessä kaupungissa.

Sieltä lähdimme etsimään Hitlerin Suden pesää. Monen mutkan jälkeen se löytyikin. Maisemat siellä oli upeita. Kyllä on Aatun kelvannut siellä juhlia.

Sillä reissulla Entinen poikaystävä hukkas vaunun avaimen ja mun avain oli vaunussa!! Onneks oli lukkoseppä seurana. En tiedä kuin siinä olis käynyt muuten? Kyllä siinä tiirikoita tarvittiin hakaneulasta lähtien. Loppujen lopuksi ovi saatiin auki yhdellä vanhalla minkä lie vaunun avaimella. Huh huh kyllä helpotti.
Huomaatko tuon punaisen Hevoskastanjan? En ole ennen tuon väristä nähnyt.
Matka jatkui Sloveniaan. Siellä kävimme Postojnan aivan upeassa tippukiviluolassa. Siis siellähän ei saanut kuvat;) Hyi mua! Taas oli vaikeuksia löytää leirialuetta, mutta nyt oli kyllä vähän rauhallisempi tunnelma. Täytyy sanoa, että tuolla maailmalla on tosi huonosti merkattu opasteet. Turisti pyydyksiä oli seillä kaivoksellakin pilvin pimein. Noi lasit oli kyllä tosi houkuttelelvia. En ostanut. Hyvä minä!
Sitten olimmekin jo määrän päässä eli Kroatiassa ja KRK. saarella Baskassa:). Siellä olimme (Finkinjan suosituksesta ) paikka oli pieni vuorten kainalossa.

Vietimme siellä viisi päivää. Yhtenä päivänä oli tosi kova tuuli ja mun toiveiden täyttymys. Mä istuin rannalla sadeviitan alla ja katselin aaltoja. Voi miten se olikin iiiiihanaa. Uimassakin käytiin Adrianmeressä. Vesi oli niin kristallin kirkasta ja vähän vilpoista. kyllä siellä kuitenkin pysty oikein olemaan. Mä en osaa uida merivedessä vaikka olen opetellut meressä uimaan. Johtuukohan se näistä läskeistä? Nostaako ne perseen pintaan, niin että uimista ei kertakaikkiaan tuu mintään?
Ystävät ehdotti, että mennääkö Venetsiaan? Taas unelma täytty!!! On se kaunis ja kallis paikka. Mutta voitteko kuvitella! Kun oltiin Markuksen torilla, siellä soitettiin meidän häävalssia ja meillä oli eilen ollut 40 vuotis hääpäivä! Mistä ne siellä kuppilassa tiesikin, että me ollaa tulossa? Oli se aika upee tunne.
Venetsiasta matka jatkui ohi upeiden unikkopeltojen Unkariin. Hahaa siellä ajoimme paikan ohi, jonka nimi on Bershely :) Oltiin Egerissä maistelemassa viinä. Hyvää oli!
Olimme kaksi yötä Aggtelekin kansallispuistossa. Upea paikka! Sielläkin on tippukiviluola, mutta ei käyty siellä. Käytiin kävelemässä.

Tänne leirilytyessä ystävien vaunu ja auto (nelikko) juuttu niin kiinni että töitä tehtii kaks tuntia, ennen kun saatiin vaunu irti. En uskaltanut siinä vaiheessa ääneen sanoa " Havuja perkele" Ihan vaan naisten kesken mainitsin :) Meidän autolla ei ollut mitään asiaa vaunun kanssa tuonne nurtsille. Ystävän autolla sitten siirreltii meidänkin vaunu paikoilleen.
Ihan kuin sokerina pohjalla, ajoimme Kullimaan kautta Paideen viimeiseksi yöksi:)

Reissu oli tosi mukava. Paljon nähtiin uutta ja ihmeelistä. Kilometrejäkin tuli ihan kiitettävästi 6000 noin. Koska vaan lähtisin uudestaan.
Kiitos ystäville mukavasta reissusta. Ilman teitä se ei sitä olisi ollutkaan.

Prahassa

Käydään nyt ensin turhuuksien torilla. Kyllä on turisteja varten houkutuksia, vaikka kuinka paljon. Herää kysymys. Miten ihmeessä ne kaikki elää, kun samaa tavaraa on puoti toisessaan kiinni? Kyllähän varmasti Prahassa käy miljoonia ihmisiä vuodessa, mutta kuitenkin.
Kauniitahan noi kristallit on ja tuopit upeita, mutta...
Poika tuossa kuvassa osasi tanssittaa tuota nukkea hienosti. Tietysti jos päivästä toiseen harjoittelee, niin tekeehön se mestarin.
Matka sinänsä Prahaan oli kyllä ikimuistoinen. Osuttiin just pahimpaan ruuhka-aikaan sinne. Vois sanoa, että se ruuhka oli vähän eri juttu, kun täällä Lahdessa :) Autoja meni kolmea kaistaa ja rekkoja pilvin pimein.

Lähteissä oli puhe, että lällärit ois ollu hyvä olla, mutta ystävien kone oli mökillä. No viimeistään täällä ne ois ollut todella tarpeelliset. Eksytiin niin moneen kertaan, kun sillä oli paljon tehyt uusia teitä ja lisää oli tulossa, että navikaatorit oli ihan sekaisin. Välillä nähtii leirialueen merkki ja sit ne taas katos. Yks löydettiin melkein kivuttomasti, mutta se oli kiinni :(


Välillä eksytiin toisistamme ja välillä tultiin vastaan. Entinen poikaystävä kävi niin kuumana, että järkikään ei enää toiminut. Ajettiin vastaan tulevien kaistaakin. Siinä kohtaa mua alko naurattaa, mutta sain niin kauheet mulkasut, että pelkäsin saavani lemput koko autosta.
Minä vaan ihmettelin, että mihin ihmeeseen meillä oli niin kiire hosua sen ajon kanssa, kun aikaa oli koko neljäviikkoo. Hyvin siinä kuitenkin kävi ja löydettiin oikein hyvä leirialue. Sieltä oli loistavat yhteydet kaupungille. Ostetiin 24/h liput ja niillä sai reissata niin paljon, kun sielu sieti.
Kyllä Praha on yksi maailman kauneimmista kaupungeista. Koska vaan lähtisin sinne taas.


Joutsenperheen onnea.

Runo

Löysin tuttavan sivuilta tällaisen runon.

Miten niin sopiikin tämän päivän tunnelmaan

Toivo
ja Pelko
Yhdessä tulevat,
yhdessä lähtevät.
Siinä välissä puristavat lujaa
toistensa kättä
Joka avaa ovensa Toivolle,
päästää
myös Pelon sisälle,
joka ottaa syliinsä Pelon
saa
omakseen myös Toivon
Kuin kaksi koditonta lasta

ne kulkevat käsi kädessä
emmekä
muuta voi tehdä kuin
seurata samaa polkua

~T.Tabermann