Maljakko

Välillä jotain valmista. Täytyy varmaan kertoa mitä tämä on esittävinään, kun entinen poikaystäväkään ei heti tajunnu. Tämä yrittää matkia koivun runkoa.


Tämä kevät kausi on mennyt tosi nopeesti. Enää kaksi kertaa tätä posliininmaalausta jäljellä :(
Tämä vuosi onkin mennyt ihan maljakoita tehden. Vielä on tulossa yksi ISO ja yksi pieni maljakko ja pari teepussin alustaa. Onhan jotain mitä viedä tuliaisiksi ystäville.

Käsityöläisen taivas.

Terveiset Tallinnasta. Lähdettii käymään siellä ihan muuten vaan, tiistaipäivän ratoksi. Tietysti minulla oli mielessä Karnaluks. Tässä muutama huono kuva sieltä. Laitan ne kuitenkin, että näette mitä kaikkea siellä onkaan.
Nämä muliinilangat oli asia, minkä takia sinne halusin. Otsin langat Cross Stitch Collection lehden malleihin " Vesikuningatar" ja Sorsatauluun.

Siellä on kaiken laisia lankoja
Nauhoja ja nappeja
Tääläisia tupsukoita
Helmiä valmiita ja aihioita ja vaikka mitä. Puikkoja, virkkuukoukkuja, vetoketjuja, ompelulankoja jne...... Jos joku ei teidä missä se on niin osoite on K. A Harmanni II kerros. Ovikelloa täytyy soittaa, niin pääsee sisää. Maksuksi käy Kroonit tai eurot. Ei pankkikortit.
Tässä minun saaliini. lankoja on kaikkiaan 60 dokkaa, virkkuukoukku ja sukkapuikot yht 31€ Osa langoista on DMC ja osa Ankkuria.
Kyllä nämä uudet langat on kauniita.

Mustaa ja valkoista " Esine"

Kaunis kiitos

Kiitos Harakalle tästä tunnustuksesta.


Jatkan nyt tätä näin. Vilukissille Anja-Reginalle Millanille ja Unelmalle yksvuotissynttärilahjaksi, kun en voi muutakaan antaa.

Kevättä rinnassa.

Kyllä onkin ollut kauniita kevätpäiviä. Tällaisina päivinä rakastan olla meillä tuvassa. On niin ihanaa, kun aurinko paistaa sisään täysillä. Teki mieli sanoa, että täydeltä terältä, mutta sielussani kuulin kuinka Vilukissi alko saivartelmaan ja jätin sanomatta. Kävin pikku lenkin kävelemässä ja tuli ihan mieleen entisajat, kun Lahden kisojen aikaan aurinko paisto ja pienlentokoneet lenteli panderollit perässään pilvettömällä taivaalla. Kisoissa aina juotiin "Virisuklaajuomaa" pullon suuta ja siinä oli sellainen vetokorkki. Voi kun se oli hyvää ja lämmitti mukavasti. Nimmareita kerättiin kaikilta vähänkin ulkomaalaisen näköisiltä. Välttämättä kaikki ei edes olleet urheilijoita. Harmi vaan, että se nimmarivihko on hävinnyt. Siellä oli kyllä oikeestikin urheilijoiden nimiä, kuten Kankkonen, Halonen, Regnagel ja monet muut sen ajan mäkihyppääjät.
Oli muuten kamalan liukasta. Tulin taas siihen tulokseen, kun urheilee ei tervettä päivää nää, niin on takajalat kipeet siitä jännittämisestä.

Äitikin pääsi tänään pois sairaalasta. Ainut murhe on nyt se , että hän kaatu eilen ja nyt on käsi kipsissä :( Onneksi on vasen käsi, ett' ei oo ihan kädetön.



Kuva on edelleen sieltä Helsingistä

Värikollaasi " Mustaharmaata"

Inkiväärin emännöimässä värikollaasissa on tällä viikolla vuorossa mustaharmaita kollaseja.

PS. Trina tuolla kommenteissa kysyi, mitä nämä patsaat ovat. Ylhäällä vasemmalla on kirkon rautaovi jossain Tsekissä. Tonttu ja alhaalla vasemmalla on suolaa. Ne ovat Krakovan suolakaivokselta. Norsut on Thaimaassa. Otin siellä sitte yli 600 kuvaa, että jatkossakin riittää sieltä kuvia. Voi melkein sanoa, että joka lähtöön :)

Täältä löytyy lisää kollaaseja

Mustaa ja valkoista " Autio"

Tämän viikon Mustaa ja Valkoista aiheena on "AUTIO".
Tätä aihetta olen odottanut meidä reissusta lähtien. Kuvia ottaessa toivoin tämän tulevan. Eli kuva on Teiden rinteiltä.

Toisten kuvia täällä

Nyt mättää

Kyllä nyt tulee tuutin täydeltä. Ensinnäkin äitin joutui sairaalaan. Todettiin, että on vettä keuhkoissa. Tässä pari viikkoa sitten hän kävi saman vaivan takia PHKS, kun ei saanut henkeä. Ambulanssissa annettiin happea ja sairaalassa sai vielä lisää, mutta sieltä laitettiin kotiin, kun ei voida muka siellä hoitaa. Täytyy hakeutua terveyskeskukseen. Nyt toissa aamuna hän soitti mulle, että ei saa henkeä ja sulakekin on palanut ja kämppä on pimee. Me asutaan noi 6km. päässä. Entinen poikaystävä oli just ehtinyt työmaalleen, eikä meiltä ole kunnollista julkista yhteyttä. No käskin äidin soittamaan ambulanssin. Aina kun hän yritti niin puhelu tuli mulle. loppujen lopuks mä soitin sen auton. Etinen tuli hakee mut kaupunkiin ja menin äidin luo. Sieltä oli just ambulanssi lähdössä. Olin jo varautunut taistelemaan sen puolesta, että nyt se mummo tutkitaan, eikä laiteta vaan kotiin. Kaikki hoitu kyllä ilman taistelua. nyt on äiti hoidossa.

Asuntovaunu käytettiin muuten vaan puntarissa. Se oli 300kg painavampi kuin mitä tehdas antaa painoja. Siis jo lähdöltään painavampi. Tähän ei voi kuin sanoa " Voihan perse" Nyt maanantaina tulee tehtaan edustaja ja se kait tyypitetään uudestaa. Mutta KAUHEE homma sen vaunun tyhjentämisessä!!!!

Pakatimessa oli joko jäänyt ovi auki, tai sit se on rikki!!!#¤¤%&#



Hyvää Sunnuntaipäivää

Orkideoita Helsingissä

Käytiin Helsingissä muutenkin asioilla ja samalla katsomassa Lumikuningattaria. Kyllä ne on kauniita. Sen mä vielä haluisin kokoelmiini. Tosin sekään ei oikein kunnolla mahtuis, mutta kyllä mä sille tilan raivaisin :)


Kyllä tämä seinä oli upea.
Olihan siellä muitakin orkideoija näytillä. Nekin toinen toistaan kauniimpia.

Paikka

Rouva Vastarannankiisken tytär oli tehnyt äidilleen tilkkutyönä liivin, vanhoista pyyheliinoista. Hän on itse värjännyt kankaat. Nyt ei vaan väri toistu oikeanlaisena, se on kauniin vihreä.

Kankas oli hieltynyt ( vanhaa kun on) ilmeisesti värjäys vielä on heikentänyt kangasta. Niskassa oli reikä. Minä tein siihen paikan.


Saas nähdä onko Rouva tyytyväinen.


Meillä on tänään kortin peluu ilta ja vien tuliasina tämän ristiipistellyn sydämen. Siinäkään ei ole oikea väri. Mistäs hitosta tämä nyt johtuu? Aina sanotaa, että kuva ei muka valehtele. Valehtelee niin että korvat heiluu.

Valokuvatorstai "Asetelma"

Viikon haaste on tällä kertaa asetelma.

Katsokaa ja kadehtikaa

Täytyy laittaa tämä korjaus ihan tähän alkuun, kun olin tosi tumppi.
Tämä juttu on Lennun emännöimä kirjekuorivaihto.

Tänään sain vastaan ottaa tämän ihanan kuoren ja kauniin kortin. Marjo-Riitta on tämän pistelly ja hänen ystävänsä on tehnyt tilkkutyön. Inspiksen tähän kuoreen Marjo-Riitta oli saanut meidän rukan reissusta.

Kuori takaa.



Omasta kuoresta laitan kuvan sitte, kun se on mennyt perille.
No tässä on minun pistelemä kuori Minnalle

Mustaa ja valkoista " YÖ "

Laitan tämän alkuperäisen kuvankin, koska nämä mastot ovat niin kauniit, kun ne on valaistu näin.

Koiralle blogi

Paikallisessa lehdessä oli juttua, että koirat alkaa pitää omaa blogia. Eihän se nyt sinänsä mikään uutinen ole. Onhan jo monella koiralla täälläkin mun suosikeissa melkein oma blogi kissoista puhumattakaa. Hannelen Viivi kertoo itsestään ja miten sen emäntä on joskus ihan outo. Amadallakin on joskus aika paljon sanottavaa. Tämä juttu onkin nyt siitä poikkeava, että koiralle laitetaan joku panta kaulaan ja se sitte reakoi koiran liikkeisiin ja sen perusteella tulee juttua koneelle. Ihan kuin itsestää. Tuli vaan meileen, että meidän Dorikselta ei kyllä kummostakaan blogia syntyis, vielä vehemmän kuin minulta. Se oli sisällöltään suunnilleen.
Tänään nukuin melkein koko päivän, mitä nyt pari kertaa kävin pissillä ja vähän syömässä. Pakko oli syödä välillä hengenpitimiksi, vaikka se ruoka ei nyt niin kummosta ollutkaan. Osaavat aina ostaa niin huonoa ruokaa. Amalian kanssa kyllä käyn sen pissareissulla, se kun ei osaa sitä yksin tehdä. Joskus se kurja laittaa oven kiinni, niin että en pääse mukaan. Silloin kyllä annan se kuulla kunniansa. Huudan oven takana ja lujaa, niin kun vaan kollikissasta ääntä lähtee. Etenkin näin maaliskuun aikana. Onhan minulta toki vehkeet viety, mutta joku muisto on jäänyt ja se tulee äänenä.
Me ollaa molemmat täälaisia lyhyt sanaisia :)



Aurinkoista viikoloppua.

Valokuvatorstai " haisuli"

Kuva nyt ei ole paras mahdollinen, mutta ainut minkä tähän hätään keksin.

Tahtoisin olla paras.

Ei tuo otsiko nyt oiken nappiin osunut, mutta olkoot. En mä kuitenkaan ihan niin paljon vaadi itseltäin.

Mikähän siinä on, kun aina välillä minussa herää kauhee kilpailuhenki. Tosin mä sen toteutan ihan sallaa ja itteksein niin, että kukaan ei sitä tiedä.

Niin kun esimerkiksi tuolla uidessa. Ystävä sano uivansa tunnissa 1200m. Mun on pakko pääsätä parempaan tulokseen. Pääsin mä, mutta ketä kiinostaa?

Sit siellä on sellaisia uijia, jotka uivat niin hemmetin kovaa, että mä jään jalkoihin ja se on väärin. Taas herää kauhee kilpailuvietti, enkä mä kuitenkiaan pärjää niille. Siinä vaiheessa, kun joku menee minusta ohi niin tuntuu, että ei pääse mihinkään ja se ottaa pattii.

Tai kun ajaa fillarilla jotain hervottoman suurta ylämäkeä peräsuoli hampaitten välissä ja joku menee tyttömäisen keveesti ohi. Se on ihan hirveetä, melkein tarttee alkaa taluttaa pyörää, ja se tuntuu niin pahalle.



Mukavaa tiistaita sinulle.