Arvonta: Design Letters

Huomenta! Yksi ylläri jäi jouluna antamatta: lahja teille lukijoille. Nyt siitä tuleekin paketti tulevan vuoden kunniaksi. Olkoon vuosi 2015 täynnä positiivisia asioita. Iloa ja hyvää oloa. 

Arvon osallistujien kesken kuvan Design Letters -setin, joka sisältää merkille ominaisen, yksinkertaisen tyylikkään maitokannun ja sokerikon.

Arvonnan säännöt ovat seuraavat: Osallistua voit kolmella tavalla, ja kerätä yhdestä kolmeen arpaa. 
 
Voit

1) tykätä Mintunmustan Facebook-sivusta.

2) liittyä viralliseksi lukijaksi blogin alalaidassa olevasta liity tähän sivustoon -painikkeesta.

3) jakaa linkin postaukseen Facebook-sivullasi tai blogisi FB-sivulla.

Muistathan kommentoida tähän postaukseen ja kertoa, monellako arvalla osallistut. Jätäthän myös toimivan sähköpostiosoitteen, jos osallistut anonyymina. Jos olet lukija tai FB-tykkäjä, saat tietysti kaksi arpaa jo pelkällä kommentilla tähän tekstiin.

Aikaa osallistua on viikko, eli maanantaihin 5.1.2015 saakka.

Onnea arvontaan!

Nyt kutsuu Pariisin vuodenvaihde. Jännää. :) Blogikin lomailee, mutta käväisen päivittäin päästämässä osallistumiskommentit läpi. Instagramista voitte seurailla reissua reaaliajassa.

Kaunista vuodenvaihdetta! Voikaa hyvin.

♥

Pakkausholistin tunnustuksia

Mulla on kaunis ongelma. Pakkaukset. Onhan tästä jo puhuttukin. Ainakin täällä ja täällä. Sen lisäksi, että olen tarkka tavaroideni ulkonäöstä, pahvilaatikot ja paperikassit, joissa tavara kotiin kantautuu, ovat usein niin kauniita, etten henno heittää niitä pois. Pahimmassa tapauksessa jopa hankin tuotteen, varsinkin kulutustavaran, sen ulkonäon perusteella. Markkinoijan unelma täällä siis, terve.

Keräsin sunnuntain ratoksi pakkauksia lipaston laatikoista ja vaatehuoneesta. Hups, aika karua kertomaa addiktiostani. Tässähän ei tietenkään ole vielä kaikki. Käytännöllisimmissä näistä säilytän tavaraa, ja ihanimmat ovat esillä sisustuselementteinä, mutta tyhjiäkin on reilusti. Nyt ajattelin uudenvuoden lupausten hengessä suunnata pahviroskikselle. Puolet saa mennä. Oikeasti, mitä näillä tekee? :D Tilaakin kaivattaisiin nyt kipeästi, kun asunnossani yhtäkkiä asuukin sata prosenttia enemmän väkeä. Ei hätää, reipas tyttö hoitaa tilaa.

Onko muita saman, kauniin ongelman kanssa painiskelevia? Antaudutteko himoillenne täysillä vai yritättekö taistella vastaan? Vink vink, yksi laatikoista on vielä täynnä, ja arvon sen sisuksineen ensi viikolla. Palatkaahan huomenna kurkkaamaan uudenvuoden arvonta.

Himmelitalkoot Johannalla

Hyvää jouluaattoa! Hrr, mittari sanoo -19. Suoriuduin juuri kärpässieniyöpaidasta palleropyjamaan. Välissä oli pieni hetkinen farkuissa, kun kävimme äidin haudalla. Muuta ei sitten tänään tarvitsekaan. Paitsi rikastaa ja paistaa pakastepizzaa. Isä on ehtinyt syöttää puolessatoista vuorokaudessa mut niin täyteen possua, että pyysin jouluaattoillaksi Dr. Oetkerit. ;) Huomenna on sitten jouluateria, kun veli perheineen vihdoin saapuu.

Lupasin eilen näyttää kuvia vierailultani kauniissa kodissa. Vähäsen huvittaa, että kävin peräkkäin kylässä kahdessa pettämättömällä maulla sisustetussa ja yksityiskohtia täynnä olevassa talossa, mutta kuvasin vain toisessa. Ensi kerralla korjaan asian, jos Heidi antaa luvan. Kesävalolla mieluiten. Tämän jutun kuvat ovat Johannalta. 

Joulu oli tullut taloon. Suurin osa tunnelmasta syntyi kauniista valoista. 

 

Herkkuja oli valmistettu sen seitsemää sorttia. Heppatytöt olivat jopa tehneet keksejä hoitohevosille. Kuvissa eivät näy rocky roadit eivätkä tryffelit eivätkä voisilmäpullat. Melkein pääsi taas laihtumaan. ;)

Johanna tarjoutui laittamaan valoja päälle, mutta ei,  mun piti saada ottaa näitä hämäriä kuviani. Hih, laatukamaa. Onneksi kohteet ovat. Tässä talossa katselee aina ympärilleen yhtä hämmästyksissään. Mistä tuota kaikkea ihanaa riittääkin?

Yllä ostettu ja alla Johannan taiteilema himmeli. Se nainen sitten osaa.

Lempparihuoneeni Johannalla on aina vain tämä mustavalkoinen työhuone. Tänään sen olivat ottaneet valtaansa pieni, söpö joulutonttunen ja hyvä ystäväni, reipas sisustuskoira Helmi.

Helmin kanssa kävimme päivän viimeisten valoisien hetkien 

aikaan ulkona katselemassa lumen kumarrukseen taivuttamaa metsää.

Keittiössä ei tänään pelkästään juotu kahvia ja taivasteltu kauniita yksityiskohtia. Katsokaas, mitä teimme. Siis minäkin! Hyvän opettajan avulla toki. Eikä muuten mennyt kauaa. Mahdoimme väsätä noita yhteensä vajaan parin tunnin verran. Tai sitten mulla meni ajantaju.

Ihan pakko kyllä tehdä vielä mustakin, kunhan saan lisää noita mattapintaisia paperipillejä. Kaksi 20 kappaleen pakkausta ja rautalankaa, siinä kaikki, mitä tarvitaan. Olen aivan ihmeissäni. Ilmeisesti pitäisi tehdä useammin jotain itse. ;) Kiitos, Johanna. Taas kerran. Oot huippu!

Meille on luvassa enemmän hösseliä huomenna, joten loppuillan rentoudun viinilasin ja hyvän romaanin seurassa. Vai lukisiko Pariisin matkaopasta? Telkan laitan päälle kymmeneltä, kun Sunrise Avenue -dokkari alkaa. Se ja bändin konsertti nyt sentään täytyy katsoa, siis ihan tällai saksanopen ominaisuudessa...

Rauhallista aattoiltaa, murut ja puput! ♥

Ai että!

 

Vitsit, kylläpä turistia on taas viety. Taltutin loman aluksi perinteistä tunnollisen työntekijän flunssakuumettani Kokkolan-kavereilla. Edelleen on lämpö päällä, mutta kylläpä piristi päästä katsomaan lumisia maisemia ja viettämään aikaa huippuseurassa. Heidi teki mulle herkkuaamiaisen ja vei Kokkolan Tiikereiden peliin. Koti Aurorassa -blogin Johannan kanssa taas kiersimme Kokkolan vanhaakaupunkia ja sisustusliikkeitä. Äidyimme myös huikeisiin DIY-suorituksiin. Kiitos ihanaiset!

En saa tarpeekseni vanhojen puutalojen katselusta. En kesävalossa, enkä varsinkaan tällaisessa talvimaisemassa. Pastellisävyt lunta vasten, oi.

Melkeinhän siinä tuli vanhankaupungin ikkunoiden joulukalenteri käytyä läpi. Innokkaan kuvaajan jäätyneet sormet olivat kierroksen lopussa tulipunaiset.

Pistäydyimme muutamassa sisustusliikkeessä, joissa oli selvästi esillä eräskin sesonki. Jouluisen pop up -liike Vajan jälkeen käväisimme Legerassa.

 Kurkkasimme myös vanhankaupungin maalaisromanttiseen Zinnaan.

 Matkalla Johannalle vilkaisimme vielä N-Stylen tarjonnan.

Johannalle ajellessamme iltapäivä alkoi jo siirtyä siniselle puolelleen. Kylläpä Kälviän kirkko näyttikin kauniilta lumisessa maisemassa. Tuonne haluaisin joskus laulamaan kauneimpia joululauluja.

Upeita himmeleitä, eikös?

Taito Keski-Pohjanmaan käsityökulttuurikeskus Kankuri meni ja päätti puolestamme, mitä Johannalle päästyämme tekisimme. Huomenna näette, mitä saimme aikaan. ;) Luvassa on joululahjaksi myös kuvia Johannan kauniista ja kekseliäästä sisustuksesta.

 

Jännittävää aatonaaton iltaa toivottaa niiskuneiti Pohjanmaalta. Jospa kuitenkin nuhasta huolimatta pyörittelisin muutaman aurapiparikierteen. Kyllähän ne bakteerit uunissa... Pus!