Se pakollinen messupostaus

Taisin jo ihka ekassa blogipäivityksessäni kertoa, kuinka paljon rakastan kaiken maailman messuja. Grr. :/ Vastasin kuitenkin yllättävään ehdotukseen joo ja lähdin kävelemään läpi Hyvinkään asuntomessut. Ja hengissähän siitä selvittiin. Hulvattomassa seurassa kaikki on mahdollista.

Oma koti ja hyvää oloa lisäävä sisustus ovat mulle henki ja elämä. Olen myös polvillani fiksun tilasuunnittelun edessä. Messut tapahtumana ovat kuitenkin alasta riippumatta mulle aina liikaa. Kaikki se sekavuus, loputon tietotulva ja vaihtoehtojen paljous jättää lopulta vain pään tyhjäksi ja olon rauhattomaksi. Lisäksi se ainainen, aiheeseen liittymätön messukrääsä saa niskakarvat pystyyn. (Teemaan sopivaa tavaraa toki tykkään katsella.) Lisätään siihen sitten vielä hurja määrä ihmisiä ja meteliä, niin jipii. Jos multa kysytään, täytyy messukäynnille suunnitella huolella täsmäisku ja toteuttaa se hyvin keskittyneesti, jos mielii jotain irti saada. Hih, tämä kertoo varmaan jotain stressinsietokyvystäni. ;)

Nämä olivat kolmannet asuntomessuni. Kävin lapsena Pietarsaaressa (kai?) messuilla mummon kanssa. Lapsi ja jaksaminen... :) Viime kerralla taas maltoimme sisustuksesta innostuneen kaverini kanssa kiertää reilun tunnin Espoon Kauklahden alueella. Onneksi nyt oli kamera mukana - pysyin kiinnostuneena pitempään, kun oli näpräämistä, ja jonkinlainen muistijälkikin jäi, kortille ainakin. Katselin taloissa lähinnä sisustusta, sillä tällä hetkellä ei ole ajankohtaista minkäänlainen ideoiden haku arkkitehtuuripuolella. Mutta jos joskus tulevaisuudessa vaikka satun taloprojektiin lähtemään, käyn varmasti ihan eri fiiliksellä etsimässä juttuja messuilta.

Tiedän. Näitä kuvia on ollut joka toinen sisustusblogi täynnä viime viikkoina. Mutta, velvollisuudentunne, tuo ketku, ajaa mut jakamaan nämä nyt kuitenkin. Kato, jos joku kiinnostunut ei sattumalta ookaan käynyt, nähnyt lomallaan blogin blogia tai lukenut lehtiä. ;) Jotta pysyisin kuvaurakan kanssa pinnalla, eikä teidänkään tarvitsisi hukkua tulvaan, taiteilin nämä hieman pienempään tilaan selaamisen nopeuttamiseksi. Tadaa!

Silmät kiinnittyivät välillä hieman epäolennaiseen, noin tapahtuman luonnetta ajatellen. Annoin itselleni anteeksi.

Kolmihenkisen testiryhmämme suosikkikohteet olivat varmaankin aika odotetusti Lammi-Kivitalo Maja sekä Passiivikivitalo Lumikki. Molemmissa minuun vetosivat toimiva ja monin paikoin hätkähdyttäväkin arkkitehtisuunnittelu sekä tyylikäs, skandinaavinen sisustus.

Tässä muutama kuva Majasta:

Se musta katto!

Tuon yllä olevan kuparinsävyisen pöydän googlasin innoissani heti, mutta öh, taitaa puolentoista tonnin hinta vähän jarrutella e15:n Habibin hankkimista.

Seuraavat räpsyt ovat Lumikista, jonka yläterassi sai huokaamaan.

Lopuksi vielä sekalaista seurakuntaa eri kohteiden hyvistä ratkaisuista ja silmääni ilahduttavista yksityiskohdista.

Tapettia

Kai sitä aikuinenkin voi tuollaisen Ferm Livingin teltan nurkkaansa pystyttää? Nimim. "Melkein varma asiasta"

Jaa-a, meillä olisi ehkä voinut olla varaa tuohon alla olevaan 11 + 4 neliön Piiri-House -kokonaisuuteen. :) Siitä saa tehdä tarjouksia messujen ajan. Kai sen siitä suvun mökkitontille saa siirtää, tuumittiin.

Tulipahan taivasteltua, ihasteltua, tilattua hyvillä tarjouksilla sisustus- ja naistenlehtiä plus osallistuttua arvontoihin. Nyt sitten vain niitä kaikkia hienoja voittoja odottelemaan. Kummasti siellä aika vierähti, melkein neljä tuntia hujahti. Hyvä kun ei jouduttu ulos heitetyiksi, sen verran hilkulle meni sulkemisajan kanssa. Seura ja sen kommentit olivat hauskuudessaan sitä luokkaa, että välillä oli vaikeaa pitää pokerinaamaa ulos asti. Paikalla olevat talojen suunnittelijat joutuvat kyllä varmaan kuulemaan ja kestämään aika suoraa kommentointia messukuukauden aikana... Mut hei! Kolmannet asuntomessuni, ja jaksoin ekaa kertaa olla reipas tyttö! :) 

Oikein pelottaa. Sehän on taas luonnollisesti Habitare tulossa seuraavana... Kuinka mun vielä käy, mitä jos joudun sinnekin ja muutun messuihmiseksi? No jaa, tuskin nyt vielä kumminkaan. ;)

Rakas ystävämme putkiremontti

Paljon ihanaa se antaa, mutta kyllä se ensin kunnolla koettelee. Pätee varmasti moneenkin elämän suureen asiaan, mutta tällä kertaa puhun putkiremontista. Kavereilla se alkaa huo-men-na.

Vanhojen talojen tuskainen riesa, kuin joku tietyn iän riskisairauden hoito. Ensin niinjaniinmonivuotisseulonta ja hoitotarpeen kartoitus, sitten tositoimet, kun akuutti tilanne ilmenee. Toivon mukaan ripeät täsmäotteet taudin taltuttamiseksi. Mitä myöhemmin toimeen ryhtyy, sitä haastavampaa pirulainen on nitistää. Onneksi ennuste on näissä tapauksissa kuitenkin hyvä.  Entistä ehompana yleensä palataan, kunhan prosessi on jaksettu sietää.

Käytävät on jo pahvitettu.

Kaverimme ovat remontoineet asuntoaan jo tovin putkisaneerausta odotellessaan. Nyt on menossa viime hetken pakkaaminen ja asettuminen asumaan kodin keittiö- ja kylpyhuonetilojen ulkopuolelle. Hatunnosto reippaudesta kestää remppa kotona asuen. Kaikesta stressistä huolimatta pääsimme perjantai-iltana avuksi tyhjentämään ruokakaappien sisältöä. Pitäähän kavereita auttaa. ;D

Höpsönä tunnehörhönä romantisoin mielessäni kotien remonttivaiheita. Voi sitä keskeneräisyyden avaruudessa leijuvaa tahattoman fiilistelyn ja tulevaisuuteen katsomisen aikaa! (Itsellä on vissiin menossa kotona ikuinen tilanne tuon tunteen kanssa, mutta voineeko tuolle saamaton laiskimus mitään...) Kaveri kysyikin, mitä minä (hullu) tuon kameran kanssa rempparoinan ja sotkun keskellä heilun. Niin. Terveisiä pöpilästä. Mutta kotiin tullessa mieli oli niin selkeä ja täynnä uusia ideoita omaan kotiin, että kun vielä löydän sen toteutusnapin, mua ei pysäytä mikään. ;)

Parketin alta paljastunutta. Siitä tulee vielä tosi hieno.

Olen itse kokenut yhden putkiremontin. Armaat kaverini olivat luvanneet vuorotella asuntohelppinä, sillä yksiössäni olisi ollut käytännössä mahdotonta elää räimimisen aikana. Vitsailimme, että minun kannattaisi hankkia poikaystävä putkiremontin ajaksi. Jotenkin, pyytämättä ja yllättäen, juuri niin sitten tapahtuikin. Kiitos siitä, sinä ihana punapää sieltä menneisyydestäni. :) Remontti sujui ilman stressiä, kun kävin vain pari kertaa kolmen kuukauden aikana kurkkaamassa edistymistä. Vahtimassa vuokranantajaa varten. Loppusiivouksen jälkeen pölyjä sai kuurata pitkän aikaa, mutta oli uusi kylppäri kyllä sen näköinen, että kaiken vaivan arvoista oli. 

Hellyttävä näky tiskialtaalla. Ovat kuulemma jakaneet maalia jogurttipurkin avulla, mutta silti. Niiiin remppakodin keittiötunnelmaan sopivaa. Ruoka- ja kittipurkit sulassa sovussa, voi sydän sentään.

Voimia murut! 

Lempivärini musta...

 

Make Up Storen värisävyn nimi Pollution viittaa tapahtuman seurauksiin jokseenkin osuvasti.

Kyseessä oli poikkeuksellisen romanttinen black on black -hetki. Tummanharmaa matto ja mattamusta luomiväri kohtasivat pikatreffeillä kylpyhuoneessa. Helliä kosketuksia jaettiin puolin ja toisin. Ilmassa oli roihuavaa kiintymystä, mutta liiallisen yhteenkietoutumisen estivät paikalle sattuneet rätti ja pesukone. Suuresta tunteenpalosta huolimatta tapaaminen jäänee näillä näkymin ainoaksi. Treffipaikkaa osapuolet suosittelevat lämpimästi henkilökunnan hienoisesta varautuneisuudesta huolimatta.

Miksi virkkaaja jätti mattoon reikiä, ja miksi reuna kupruilee? Miksi tapahtumapaikalla nähtiin myös vaaleita hiuksia? Tätä tarinamme ei kerro, mutta jäljet johtavat mitä suurimmalla todennäköisyydellä unenpöpperöisen ja muutenkin hömelöhkön paikan omistajan suuntaan.

Ihan paras naapuri

Nuo on sen pippurimyllyt.

Naapurirappuun muutti alkukeväällä tosi kiva tyttö. Siitä tuli heti mun kaveri ja alettiin leikkiä yhdessä. Tai no, oikeastaan olemme tunteneet jo aika monta vuotta, ja neiti kuuluu mun Helsingin-perheeseen. Täydellistä siis. :)

Käymme naapurin kanssa iltalenkillä Käpylän, Kumpulan, Koskelan ja Oulunkylän suunnilla. Yhteisten retkiemme kohteena on usein myös yksi Käpylän helmistä, huipun valikoiman ruokakauppa Mustapekka. Viime kerralla haimme aamulenkillä viiden kilon laatikot mansikoita. Tai eipäs, viimeksi ne taisivatkin olla ainekset pizza biancaan. Sen lisäksi, että käymme silloin tällöin yhdessä kaupunkiriennoissa, maailmaa parantavasta iltalasillisesta naapurissa on muodostunut jo lähestulkoon tapa. Tiedä sen hyvyydestä noin fyysisen terveyden kannalta, mutta mieltä se kyllä virkistää. Tulee järjestettyä halki poikki pinoon riemut, murheet, suunnitelmat ja hetken tärkeimmät. Lainailemme myös toisillemme kirjoja, tikkaita, avaimia, tietokoneasentajia, remppareiskoja sun muita kulloinkin tärkeitä esineitä ja henkilöitä. ;) Vein taannoin kukkaseni reissun ajaksi naapuriin, ja siellä se oli kylpenyt iloisesti ja viihtynyt hyvin.

Kutsumme toisiamme aamiaiselle tai illalliselle tämän tästä viikonloppuisin ja näin lomalla arkenakin, eikä kahvimaidon loppumista tarvitse  surra. Jompi kumpi on aina muistanut. Naapuri on loistokokki, ja tämän päivän kuvat olenkin napannut hänen pöydästään useammalla visiitillä.

Naapurille tulee Glorian ruoka ja viini. Hirmu kiva juttu mun mielestä. ;)

Pihallamme on rento pergola, ja näin lomalla kannamme varmasti vielä aamukahvit puutarhaan. Toissa viikolla brunssailimme, kun oli vieraita. Ai niin, se grilli-ilta pihalla Helsingin-perheen kanssa on edelleen suunnitteluasteella. Nyt toimeen!

Reissu mielessä

Nyt on ohi lippujenvaraustreffit ja fiilistelysurffailudeitit. Ensi viikolla mua ja kummityttöä kutsuu Kööpenhamina. Jei! Kukaan ei varmaankaan arvaa, että mulla on mielessä tanskalainen design. ;) 

Selailimme Köpiksen kohteita herkkuaamiaisen lomassa Punavuoren Sis. Deli+Caféssa Pursimiehenkadulla. Siinä sivussa huokailin vanhoja kotikulmiani, joilla Korkeavuorenkadun Sis. Deli oli aikoinaan mun lähikahvila numero yksi. Oi niitä vuosia. Tämänpäiväinen aamiaispaikkamme tosin oli silloin saksalaista leipomoperinnettä vaaliva Crustum. Onneksi Sis. säilytti Crustumin ihanat leivät ostaessaan yrityksen liiketoiminnan. 

 

Viikonlopun brunssipaikkoja saa muuten ehdotella. Niitä on käsittääkseni pilvin pimein Köpiksessä, joten vinkit parhaista otetaan ilolla vastaan. Nyt tutkimaan blogeista sisustuspuolen tarjontaa. Voi Visa-korttiseni, tuolla se parka jo vapisee. ;)

Rytmi hakusessa

Yökukkuja täällä hei. Tunnustan. Nukuin eilisillan juhlinnan seurauksena koko päivän. Voihan kotihoodit, Paula Koivuniemi ja Kaarle XII! Kesä on mennyt täysin matkalaukkuelämää viettäen, ja kaipuu kotihipsutteluun on kova. Nyt siis juhlat ja menot minimiin ja katse kodin seinien sisäpuolelle. Antaa sataa vaikka koko syksyn, vaikkei toki tulevasta vuodenajasta vielä saisikaan puhua. Perinteinen heinäkuun puolivälin melankolia kai iski, vaikka lomaa on vielä jäljellä kolme viikkoa. Sisustusideoita olisi vaikka kuinka, ja olen yrittänyt kaivella toteutusintoa esiin piilostaan. Mutta eiköhän se sieltä palaa, kun elämän perusrytmi ja -ryhti taas loman jälkeen löytyy. Jos jostain vielä taikoisi parikymmentä lisäneliötä...

Hihityttää tuon kuvan matot senkin alla. Uusi ruokapöytä oli hetken keittiössä sohvan tilalla, ja matot olivat siirtymävaiheen ajan evakossa. Nyt on jälleen normaali järjestys talossa. Vielä kun siivottua saisi. ;)

Säteen helmet

Hieman meni myöhäiseksi, mutta tässä nyt vielä ne lupaamani kuvat sisustusliike Säteestä Vaasasta. Ihan pari räpsyä vain kauniista kaupasta. Säde myy lähinnä sisustuksen pientavaraa, kodintekstiilejä ja sisustuskankaita. Edustettuina ovat mm. Rivièra Maison, Maricken, Linum, Pappelina, Lexington ja Gant. Paikan romanttinen henki on aika kaukana omasta maustani, mutta löysinpäs itsellenikin pari suosikkia mukaan kotiin. On ihan parasta ostaa itselle tuliaisia. ;) Opin muuten veljen vaimolta, että jos on se vaara, ettei isäntä välttämättä arvosta puolisonsa sisustusostoksia, ne kannattaa pyytää pakettiin. Miehelle lahjaksi, kato! Loistoidea! :D

Mulla jää aina silmä kiinni tähän House Doctorin ruukkuun.

Tapettia liikkeen seinällä.

Kotiin ostin House Doctorin lyhdyn ja L:A Bruketin saippuaa. Katselivat mua niin kauniisti.

Veljeni "sai lahjaksi" lintulaudan asukkeineen. ;)