Oletko huomannut miten huono ihminen olet vain olemalla opiskelija? Tai ainakin näin on jos on Kari Raivioon uskomista. Olet vähän tyhmä kun et halua ottaa opintolainaa vaan käyt töissä ja viet joltain maahanmuuttajalta työpaikan. Olet myös kunninahimoton kun et tähtää huippuarvosanoihin jokaisella kurssilla. Varmaan on lama kokonaan vain sinun syytäsi. Eikun äh, työnteko onkin opiskelijärjestöjen syytä (mitäh?) kun ne rummuttavat, että työkokemuksella on merkitystä työelämässä. Miten kehtaavat väittää sellaista??
Palataanpa takaisin maan päälle ja mietitään asiaa toisesta näkökulmasta, Miksi opiskelijajärjestöt väitteen mukaan rummuttavat myyttiä, jonka mukaan työkokemusta tarvitaan työelämässä ja siksi opiskelijan pitäisi saada sitä jo opiskeluaikana. Voisiko syy olla myös siinä, että yliopiston järjestämät työelämätaidot ovat hyvin puutteellisia ja opiskelija kokee valmistuvansa ilman työelämäosaamista. Liian usein näkee opiskelijoita, jotka kertovat valmistuvansa pian, ja kun kysyy että mitä meinaat tehdä sitten niin vastaus on puhtaasti "en tiedä". Tämä on suuri ongelma. Yliopistossa opiskeluista puuttuu työelämälähtöistyys, johon esimerkiksi ammattikorkeakoulussa opiskelu perustuu vahvasti. Jos opiskelija ei tiedä, että mikä valmistumisen jälkeen odottaa niin miksi hän valmistuisi nopeasti?
Onko nopeasta valmistumisesta jotain hyötyä? Työelämässä 23-vuotias maisteri tuntuu vielä kokemattomalta ja liian nuorelta ihmiseltä vaativampiin tehtäviin. Ainoa ala, jolla nopealla valmistumisella tuntuu olevan merkitystä on yliopiston itsensä vetämä tutkimus. Ei jos haluaa jatkokouluttautua niin tällöin nopea valmistuminen voi olla eduksi. Tällöin jatko-opintoja pääsee tekemään nopeammin. Tämä osuus koskee kuitenkin vain pientä osaa opiskelijoista. Tietenkin yliopisto kertoo vain tästä uravaihtoehdosta, koska se haluaa saada myös tohtoreita ulos. Mikään ei kuitenkaan takaa valmistuneelle tohtorillekaan töitä. Raivio väittää virheellisesti tekstissään "Suurin hyötyjä on kuitenkin nuori itse, sillä tutkinto antaa ison lisän elinikäisiin ansioihin ja parhaan vakuuden työttömyyttä vastaan.", että tutkinto olisi se asia, joka antaa lisän eläkkeisiin ja vakuuden työttömyyttä vastaan. Tämä ei ihan pidä paikkaansa vaan nimen omaan koulutus antaa tämän. Eli se oma osaaminen. Mitä pidemmälle olet kouluttautunut, sitä paremmin saa töitä ja sitä suurempaa palkkaa saa. Yleensä tämä korreloi sen kanssa, että onko henkilöllä tutkinto vai ei. Osaaminen on kuitenkin eri asia kuin tutkinto!
Tutkinnon tarkoituksena on tuoda opiskelijalle osaamista ja tämä asia on unohdettu. Valmistumisesta itsestään on tullut itseisarvo ja asiassa on unohdettu, että mikä pointti opiskelulla oikeastaan on. Opiskelun tarkoituksena on kouluttaa ihmisiä. Opiskelija voi olla suorittanut vaikka 500 opintopistettä ilman minkäänlaista tutkintoa. Tämä osaamismäärä on jo huomattava, mutta vain sen katsotaan merkitsevän, jos opinnot on pistetty tietynlaiseen pakettiin eli opiskelija on valmistunut. Tämä on tietenkin ymmärrettävää, koska yliopistojen rahoitus perustuu esimerkiksi valmistuneiden määrään. Tämä kuitenkin aiheuttaa myytin siitä, että asioita ei voi osata ellei siitä ole suorittanut tutkintoa.
Osaaminen on se asia, jota pitäisikin korostaa enemmän. Opiskelun pointti on kartuttaa omaa osaamista. Opiskelijat eivät osaa tunnistaa omaa osaamistaan, koska yliopisto rummuttaa vain valmistumisen merkitystä. Vähitellen ihmiset uskovat siihen jo itsekin eli jos et ole käynyt kurssia tai suorittanut tutkintoa jostain asiasta, et sitä osaa. Ajatus on aivan älytön.
Moni yliopisto-opiskelija on varmaan myös jo oppinut totuuden myytistä, että ylioppilaskirjoituksilla olisi jotain väliä. Käytännössä niillä onkin, mutta vain korkeakouluihin pyrkiessä. Tämän jälkeen ne menettävät merkityksensä kokonaan. Sama pätee yliopistotutkintoon. Tutkinnolla on väliä siinä vaiheessa kun vastavalmistunut pyrkii työelämään. Kun työelämässä on viettänyt 10 vuotta, niin tutkinnonkin merkitys katoaa ja ketään ei kiinnosta, mitä kursseja sitä aikanaan kävi yliopistossa. Paljon tärkeämmäksi nousee TYÖKOKEMUS eli osaaminen, jota työntekijä kartuttaa koko loppuelämänsä ajan. Joskus 20 vuoden päästä koulutuksen rakennekin on varmaan muuttunut jo täysin eli oma loppututkinto ei vastsaa enää nykypäivän vastavalmistuneiden osaamista olenkaan. Silti työelämässä pärjää ihan hyvin.
Ratkaisuna hitaaseen valmistumiseen ja kanslerinkin huoleeseen laadullisuuden kärsimisestä on parantaa tiettyjä asioita kuten:
Palataanpa takaisin maan päälle ja mietitään asiaa toisesta näkökulmasta, Miksi opiskelijajärjestöt väitteen mukaan rummuttavat myyttiä, jonka mukaan työkokemusta tarvitaan työelämässä ja siksi opiskelijan pitäisi saada sitä jo opiskeluaikana. Voisiko syy olla myös siinä, että yliopiston järjestämät työelämätaidot ovat hyvin puutteellisia ja opiskelija kokee valmistuvansa ilman työelämäosaamista. Liian usein näkee opiskelijoita, jotka kertovat valmistuvansa pian, ja kun kysyy että mitä meinaat tehdä sitten niin vastaus on puhtaasti "en tiedä". Tämä on suuri ongelma. Yliopistossa opiskeluista puuttuu työelämälähtöistyys, johon esimerkiksi ammattikorkeakoulussa opiskelu perustuu vahvasti. Jos opiskelija ei tiedä, että mikä valmistumisen jälkeen odottaa niin miksi hän valmistuisi nopeasti?
Onko nopeasta valmistumisesta jotain hyötyä? Työelämässä 23-vuotias maisteri tuntuu vielä kokemattomalta ja liian nuorelta ihmiseltä vaativampiin tehtäviin. Ainoa ala, jolla nopealla valmistumisella tuntuu olevan merkitystä on yliopiston itsensä vetämä tutkimus. Ei jos haluaa jatkokouluttautua niin tällöin nopea valmistuminen voi olla eduksi. Tällöin jatko-opintoja pääsee tekemään nopeammin. Tämä osuus koskee kuitenkin vain pientä osaa opiskelijoista. Tietenkin yliopisto kertoo vain tästä uravaihtoehdosta, koska se haluaa saada myös tohtoreita ulos. Mikään ei kuitenkaan takaa valmistuneelle tohtorillekaan töitä. Raivio väittää virheellisesti tekstissään "Suurin hyötyjä on kuitenkin nuori itse, sillä tutkinto antaa ison lisän elinikäisiin ansioihin ja parhaan vakuuden työttömyyttä vastaan.", että tutkinto olisi se asia, joka antaa lisän eläkkeisiin ja vakuuden työttömyyttä vastaan. Tämä ei ihan pidä paikkaansa vaan nimen omaan koulutus antaa tämän. Eli se oma osaaminen. Mitä pidemmälle olet kouluttautunut, sitä paremmin saa töitä ja sitä suurempaa palkkaa saa. Yleensä tämä korreloi sen kanssa, että onko henkilöllä tutkinto vai ei. Osaaminen on kuitenkin eri asia kuin tutkinto!
Tutkinnon tarkoituksena on tuoda opiskelijalle osaamista ja tämä asia on unohdettu. Valmistumisesta itsestään on tullut itseisarvo ja asiassa on unohdettu, että mikä pointti opiskelulla oikeastaan on. Opiskelun tarkoituksena on kouluttaa ihmisiä. Opiskelija voi olla suorittanut vaikka 500 opintopistettä ilman minkäänlaista tutkintoa. Tämä osaamismäärä on jo huomattava, mutta vain sen katsotaan merkitsevän, jos opinnot on pistetty tietynlaiseen pakettiin eli opiskelija on valmistunut. Tämä on tietenkin ymmärrettävää, koska yliopistojen rahoitus perustuu esimerkiksi valmistuneiden määrään. Tämä kuitenkin aiheuttaa myytin siitä, että asioita ei voi osata ellei siitä ole suorittanut tutkintoa.
Osaaminen on se asia, jota pitäisikin korostaa enemmän. Opiskelun pointti on kartuttaa omaa osaamista. Opiskelijat eivät osaa tunnistaa omaa osaamistaan, koska yliopisto rummuttaa vain valmistumisen merkitystä. Vähitellen ihmiset uskovat siihen jo itsekin eli jos et ole käynyt kurssia tai suorittanut tutkintoa jostain asiasta, et sitä osaa. Ajatus on aivan älytön.
Moni yliopisto-opiskelija on varmaan myös jo oppinut totuuden myytistä, että ylioppilaskirjoituksilla olisi jotain väliä. Käytännössä niillä onkin, mutta vain korkeakouluihin pyrkiessä. Tämän jälkeen ne menettävät merkityksensä kokonaan. Sama pätee yliopistotutkintoon. Tutkinnolla on väliä siinä vaiheessa kun vastavalmistunut pyrkii työelämään. Kun työelämässä on viettänyt 10 vuotta, niin tutkinnonkin merkitys katoaa ja ketään ei kiinnosta, mitä kursseja sitä aikanaan kävi yliopistossa. Paljon tärkeämmäksi nousee TYÖKOKEMUS eli osaaminen, jota työntekijä kartuttaa koko loppuelämänsä ajan. Joskus 20 vuoden päästä koulutuksen rakennekin on varmaan muuttunut jo täysin eli oma loppututkinto ei vastsaa enää nykypäivän vastavalmistuneiden osaamista olenkaan. Silti työelämässä pärjää ihan hyvin.
Ratkaisuna hitaaseen valmistumiseen ja kanslerinkin huoleeseen laadullisuuden kärsimisestä on parantaa tiettyjä asioita kuten:
- Parantaa työelämän ja yliopiston yhteistyötä. Jos opiskelijat tietävät jo varhaisessa vaiheessa, että mitä voivat tutkinnollaan tehdä, he voivat kohdentaa opintojaan tätä päämäärää kohden. Tällöin opiskelijat myös valmistuvat rivakammin kun tietävät mitä odottaa. Kuitenkin lama ja akateemisten alojen kasvava työttömyys karsivat tätä motivaatiota nopeaan valmistumiseen, jos valmistumisen jälkeen odottaa vain kelan loputon byrokratiasuo.
- Järjestää opetusta! Tätä ei voi korostaa liikaa. Liian monilla aloilla opiskelijan oletetaan opiskelevan kaiken itse ilman kontaktiopetusta. Jos edes kontaktiopetusta ei järjestetä niin miten yliopisto voi syyttää opiskelijoita hitaasta opiskelusta. Yhteiskuntasopimus kuulostaa todella huonolta tästä näkökulmasta: "Me otetaan sut sisään opiskelijaksi, mutta saat opiskella sitten kaiken itse. Me sitten syytetään sua siitä että olet lusmu ja et osaa jos et onnistu itse oppimaan kaikkea."
- Miettiä arvosanakäytäntöä uudelleen. Ovatko ne hyvä tapa mitata osaamista? Mitä oikeasti tekee 1-5 annettavilla numeroilla vielä aikuisenakin? Eikö mielummin pitäisi mitata sitä, että on oikeasti oppinut asian eikä vain todeta asia numeroilla. Tämä vaatisi enemmän kontaktiopetusta, opintopiirejä ja harkkatöitä, mutta veikkaan, että opiskelijat olisivat tyytyväisempiä.
- Oikeasti motivoituneita opettajia. Yliopisto on Suomen viimeinen paikka, jossa voi opettaa ilman minkäänlaista pätevyyttä. Oikeasti! Henkilökunnalla on tietty osuus työmäärästä opetusvelvollisuutta ja osaa siitä porukasta ei kyllä pitäisi päästää puhujan paikalle. Monet luennoitsijat uppiniskaisesti pitäytyvät vanhoissa opetusmetodeissa ja lukiosta tullut diginatiivi opiskelija voi nähdä piirtoheittimen ensimmäistä kertaa elämässään yliopistossa. Yliopistoilla olisi huippuvalmiudet hyödyntää moderneja oppimistyylejä, mutta kaikkien pitäisi sitoutua kehittämään opetusta, koska sen kehittäminen ei ikinä lopu.
- Tärkeimpänä yliopiston pitäisi hyväksyä opiskelijat oikeasti osaksi yliopistoyhteisöä. Tällä hetkellä tilanne on enemmänkin, että on henkilökuntaa ja on opiskelijoita. Yhdessä asiat saadaan paremmille raiteille, mutta vain jos oikeasti näin halutaan. Kuunnellaan oikeasti opiskelijajärjestöjä mutta yhtäläisesti henkilö- ja opettajakunnan edustajia.
Itse olen hyvin kiitollinen omasta tutkinnostani. Kaikkein iloisin olen kuitenkin siitä, että lakkasin pitämästä itseäni huonona ihmisenä heti sen jälkeen kun valmistuin. Monta vuotta sitä koki jatkuvaa stressiä siitä, että koko ajan pitäisi tehdä jotain opintojen eteen, vaikka samalla kävi töissä ja pyöritti lukuisia järjestöhommia. Näille ei vain itse antanut ollenkaan arvoa, kun aivot oli pesty uskomaan, että millään muulla ei ole väliä jos ei valmistu. Olisi pitänyt ohjelmoida aviota ajattelemaan toisin. Kaikki, mitä tekee, kasvattaa omaa kokemusta. Olisi pitänyt antaa itselle aikaa. Olisi pitänyt olla stressaamatta opiskeluista. Olisi pitänyt tajuta, että valmistuminen ei muuta ihmistä mitenkään vaan paljon tärkeämpää on se matka, jonka opiskeluaikana kokee.
