Alkujorinaa:Nyt kun oli aikaa pohtia enemmän skräppäys- ja kortteilu"filosofiaani", niin ajattelin tännekin jotain rustata. Ehkä askartelukopperon suursiivous ja
Riikan aatokset sai minutkin liikkeelle.
Itse aloitin virallisen skräppäyksen 2008 alkusyksystä, kun Lintunen syntyi ja mulle tuli pakkomielle skräpätä joka ikinen kuva silloisesta pienokaisesta, jokainen ilme ja asento olis pitäny mahtua kansion väliin. Heräsin sitten miettimään, et ei helkkari, mihin nää kaikki kansiot oikein mahtuu (on jo nyt vinopino pelkästään tyttärestä!) ja sitäpaitsi niistä oli kadonnut jokin sisältö. Osa sivuista oli todellakin niitä "pakko"-sivuja.
Nyt tahti on tosiaan melkein pysähtynyt. Päätin, että teen sivuja vain silloin kun tuntuu siltä ja vain siitä aiheesta/kuvasta, mistä tykkään. Ja kyllä tosiaan helpotti.
Nyt on vaan ollu skräppijumi, kun kortit ovat vieneet mukanaan. Tosin kortteilukin on alkanut tuntumaan puulta, kun huomaa toistavansa sitä samaa. Ehkä olisi skräppäyksen aika taas?
Huomaan, kun innostun jostain, tulee sellainen flow, että sitä tekee liukuhihnatyötä, kunnes huomaa kaiken maistuvan puulta ja pihkalta.
Olen aina tykännyt tehä käsilläni jotain ja skräppäys on mulle hetki omaa aikaa ja muistojen tallentamista. Päiväkirjaa olen pitänyt jo 20 vuotta ja skräppäys on luonteva tapa mulle tallettaa muistoja. Ja kortit olen aina tehny ite. Nyt sekin meinasi mennä överiksi, mutta jarruttelen, vaikka kaikki kortit menisikin kaupaksi, jos vaan ehtisin niitä tekemään.
Jorinaa työskentelytavasta ja hyvistä ideoista: Tässä mulla on ollu kovasti oppimista ja on vieläkin. Mun askartelu"huoneenihan" on vaatehuoneessa eli tilaa on minimaalisesti. Pöytätilaa on onnettomasti ja se johtaa yleensä kaaokseen. Sälä leviää pöydältä lattialle kohti eteistä, sieltä ehkä olohuoneeseen tai keittiöön jne. Onneksi on tuo Lintunen, joten ennen aamua on pakko raivata ees muut huoneet kasaksi askartelupöydälle. Eihän sellainen innosta askartelemaan!
Seikkailin netissä etsiessäni vinkkejä työskentelyyn ja säilyttämiseen. Tässä muutamia hyväksi havaittuja havaintoja:
1. Paljon opin
Miialta.
Tämä postaus opetti mut raivaamaan samantien ees ylimääräiset paperit pois. Ja plussaa tuo sarjatyöskentely, mutta mulle se ei aina ole luontevaa. Miialta oon oppinut paljon myös väritystekniikoita korttien leimakuviin.
2.
Ellikselle iso kiitos
nauhasäilytysideasta. Mullahan ei tosiaankaan ole niin paljon nauhoja, että ne tankoa tarvitsisi, mun nauhat menee kahteen koukkuun mainiosti. Mutta siis tuo avainrengaskiinnitys toimii mulla tosi hyvin ja nauhoja tulee käytettyä enemmän. Ennen tuo oli iso ongelma.
3. Isot minigrippussit esitteli joku taannoin blogissaan, voi kun muistaisi, että kuka. Niissä on helppo säilyttää keskeneräiset skräppisivut.
4. mm.
Xing ja
Sannika loi mulle uskoa sihen, ettei koristeet aina tartte olla ostettuja, valmiita. Toki olen tähänkin mennessä tehnyt ite paljon koristeita, mutta kiva huomata, että muutkin niitä käyttää.
5.
Lauralle kiitos luonnoksista innostuttamiseen. Erilaisten luonnospohjien käyttö tuo uutta omiin kortteihin ja sivuihin. Mutta tässäkään ei piä jämähtää, on kiva välillä tehä ihan omasta päästä, oman luonnoksen mukaan.
6. Erilaiset haasteet ja ohjeet innostaa kokeilemaan uusia juttuja. Nytkin on kohojauheet hankittu.
7. Onneksi on
Koukussa kortteihin sivusto ja nyt skräppäyksestäkin on mahdollista keskustella
täällä.
Ongelmakoht(i)a:Säilytän kokonaiset paperit cropper hopperissa ja lajiteltuna, joten niistä on helppo löytää oikean sävyiset ja samaa sarjaa olevat paperit. Mutta usein ei tule käytettyä koko paperia loppuun, vaan jää niitä jämiä.
Tällä hetkellä suurin ongelmani onkin
jämäpaperit!
Miten te ne säilytätte?Mulla ne on korkeassa korissa, johon just 12" paperi mahtuu. Osittain lajiteltuna muutamaan isoon minigrippussiin, mutta levinneet niistä pitkin poikin. Ongelmana on se, että niitä on liikaa, en jaksa käydä läpi pientä silppua ja sopivia paperin paloja on hankala löytää. En silti raaski heittää niitä roskiin. Olisi ihanaa, jos vaikka saman sarjan paperit olis jotenkin samassa paikassa ja helposti saatavissa. Miten tämän voisi toteuttaa? lisää jättiminigrippussejako? Olen pohtinut sitäkin, että aina sivun tehtyäni, jämistä tekisin kortteja ja muutama kasa lojuukin jo pöydällä. Mutta joskus paperin palat on niin isoja, että pitäisi tehä moooonta korttia. Oi auttakaa, te viisaammat, mitä mun kannattais tehä? Kaikenlaisia ideoita säilyttämiseen otetaan ilolla vastaan.
Toinen ongelma on papereiden tilailu. Nettikaupassa kun ei pääse hiplaamaan konkreettisesti (mikä mulle on tosi tärkeää), niin sitä vaan klikkaa ja klikkaa ja kotona kattelee ihmeissään, että mitä ihmettä on tullut tilattua. Alan suurinpiirtein hahmottamaan tyylini ja tykkäämiseni ja yritänkin laittaa aina paperille ylös millaista paperia kaipailen, ettei virheostoja tulisi niin paljon. Kannattaisko keskittyä paperilehtiöihin tai ostaa vain samaa sarjaa? Ainakin mitä olen niitä tilannu/ ostanu askartelukirppiksiltä, tuntuu että niistä saa helposti aikaan.
Loppulepertelyä:Alussa askarteluinnostus oli hyppimistä ja pomppimista sinne tänne, tuo näyttää kivalta ja kokeilisiko tuotakin. Nyt taidan varmistua omasta suunnastani. Yritän jättää muut turhat ylimääräiset pois. Tein esim. paljon magnolia-kortteja puoliväkisin ja ihmettelin sitä, koska niitä korttejahan "kaikki" väsäilee. Tajusin, ettei mun tartte niistä tykätä, ne näyttää niin kamalan surullisilta. Siksi niitä olenkin myynyt pois ja varmaan jatkossa myyn lisää. Tosi varmasti tulee aika, jolloin innostun niistä taas, kun ne on niin söpöjä. Sitten se, että haluan jatkossa varmistua siitä mitä tilaan , tarvitsenko tätä oikeasti. Haluan suosia enemmän kierrätettyä ja miettiä, että voisiko jonkun tehä ite, eikä tilata valtameren takaa. Suosin nytkin monikäyttöisiä tuotteita ja toivon, että voisin sitä ajatusta lisätä. Niin ja omansa on sitten valokuvaus, sitä tahtoisin oppia enemmän, kunhan tässä joutaa.
Oisko kellään antaa vinkkejä mihin tahansa osa-alueeseen? säilytykseen, koristeluun, monikäyttöisiin tuotteisiin ja ennen kaikkea tuohon paperisäläkaaoksen taltuttamiseen? Sen kanssa olen ihan hukassa.
