"FENIX"
Marraskuun illassa tuuli tarttuu räystään kulmaan ja ravistaa....
aivan kuin koko talo värisisi loppusyksyn vilusta.
Ikkunaan jäänyt verho roikkuu alakuloisesti
ja hämähäkki kiinnittää sitä seinään.
Yläkertaan menevissä rappuissa tanssii pölyneito
silloin kun auringon säteet osuvat ikkunasta siihen.
Aika on ensin hidastunut, muuttunut harmaan kautta mustaksi ja
sitten seisahtanut.
Mutta talopa tietää jo...
Se on säilyttänyt kaikki kuvat, kirjat ja muistot, koko eletyn
elämän se on pitänyt sylissään ja hellinyt sitä - tietäen,
että jonain päivänä se kuulee kuistille nousevat surumieliset,
mutta päättäväiset askeleet ja tuntee kaiteellaan voimakkaan,
elämän kovertaman, mutta lämpimän käden...
Näin sykähdyttävästi Anne Vesterholm kirjoitti
talostani Tampereen Verkarannan näyttelyyn.
Kiitokset Annelle.
Ehkäpä vielä joskus koittaa se päivä,
kun talooni ilmestyy asukas.
Siihen asti toimii enempi pienoismallina ja
pölynkerääjänä kuin nukkekotina.
Talo on mittakaavassa 1:18
Talo on siis ensimmäinen siitä 100 kpl numeroidusta
rintamamiestalokitti sarjasta,joita valmistin
nukkekotiyhdistyksen 20-vuotisjuhlan kunniaksi v.2011.
Viisi vuotta sai oma taloni odottaa valmistumista kitistä taloksi.
Ajattelin, että on anteeksiantamatonta jos taloni ei ole
25-vuotis juhlanäyttelyssä, josta sovittiin jo viisi vuota aiemmin.
Jäi sitten viimetippaan, eikä se ole vieläkään valmis,
mutta koska nämä projektit olisi?
Ei milloinkaan.
Nämä ovat kuvia, jotka on otettu
tässä matkan varrella eri vaiheissa ja valoissa.
Takaseinä on etelän puolella. Saanee joskus myös
räystäät ja palotikkaat
KUISTI
Onhan talolla myös pieni tarinan tynkä. Taikka ajatus.
Vaikka talo on nyt autio, on siinä asunut sen
rakentaja, rintamamies itse nuorikkonsa kanssa.
Tervetuloa peremmälle!
Vain vessa ja vesiposti puuttuu.
ETEINEN
Ovet tein puusta ja pahvista. Kaikki on saranoitu.
Aukeilevat välistä itsekseen tai eivät mene kiinni.
Kielii jotain paikan aavemaisuudesta.
KEITTIÖ
Välttelen keittiön rakentamista kaikkiin
nukkekoteihin. Tähän oli pakko sellainen rakentaa.
Lattia on vanha kirjan kansi ja seiniin löysin oikeaa
40-luvun tapettia.
Tuoli odottaa kaveria...laitetaan puutelistaan.
OLOHUONE
Täällä, eteisessä ja yläkerran työhuoneessa on tapetteina
vanhojen kirjojen kansipapereita.
Lattiat ovat kaikkialla tammea.
Ihan pröystäilyä.
Kaikki ikkunat tein tuplalaseilla. Eivät kuitenkaan ole avattavia.
joten soronoo ja halleluja nuo pölyt siellä välissä
joissain ikkunoissa.
PORTAAT
VINTTI
TYÖTILA
No niin, nyt päästiin asiaan.
Hän oli ehkä kirjailija.
Takaseinällä on kuva nuorikosta
joka katosi...
Arsene Lupinkaan ei häntä löytänyt...
Jospa hän oli uutisessa...
