Leegokeikka
Pojat pääsivät maanantaina yhdessä hambihoitolaan, oli tullut aika molemmilta rapsia hammaskivet pois – kumpikaan ei ole aiemmin ollut ja vaikka hambiongelmia ei olekaan ollut, on hyvä käydä silloin tällöin kivet rapsimassa pois, ettei ongelmia tulisikaan. Lisäksi Epulla on ollut pientä massuongelmaa (massuun nuoltu karvaton läikkä), joten sitäkin kurkkailtiin samalla.
Maunolla oli ohjelmassa vain hammaskiven rapsaisut sekä tarkistus mikä on toisen, hieman päästään lohjenneen yläkulmurin tilanne. Mauno sai siis heti kärkeen piikin persuuksille ja lipun höyhensaarille. Tuttuun tapaan kiukkupää suhisi siihen malliin kopassaan, että nopeasti katto pois, pyyhe pään peitoksi, tuikkaus persuuksille ja katto takaisin. Hei hei.
Maunon hambit todettiin muutoin hyväkuntoisiksi, mutta valitettavasti lohkeamasta on yhteys juureen ja se on aina infektioriski, joten seuraavalla hoitokeikalla yläkulmuri joudutaan poistamaan varmuuden vuoksi. Muuten herra todettiin terveeksi ja päästiin jopa punnitsemaan, mikä ei tajuissaan onnistu. Tulos vaivaiset 4,7 kg, joten herra on hyvin hoikka ja onhan Mauno raameiltaankin Eppua pienempi.
Eppu taas on itse kiltteyden perikuva lääkärissä, ja muutenkin, joten sitä tutkittiin ensin ilman piikkiä. Paino mukavat 6,3 kg, lääkäri (eri kuin viimeksi) jälleen ällisteli kerrassaan valtavia lihaksia (paini ja juoksu!) ja totesi Epun päällisin puolin vallan hyväkuntoiseksi. Piikin jälkeen henkilökunta poistui ja jätti pojat uinumaan ja vetskun hommiin.
Epun hampaat rapsittiin, todettiin hyväkuntoiseksi ja suun osalta keikka oli siinä. Otettiin verikoe (kaikki hyvin), pissakoe (kaikki hyvin, viljetulos vielä tulee jälkikäteen), munuaiset ultrattiin (kaikki hyvin), anaalit tyhjennettiin (sakkaa) sekä otettiin vielä sieninäyte, josta tulos tulee myöhemmin. Lääkkeeksi mahdolliseen kutinaan parin viikon antihistamiinikuuri ja lisäksi ravinnelisää, josta Eppu sanoo nom nom.
Kotiin haettiin kolmen tunnin päästä ja Eppu oli vallan reippaana, mutta Maunolla silmät seisoivat päässä ja herra hoiperteli pöllö pööpöttinä. Loppuilta, ja pitkälle yöhönkin, menikin sitten Maunon kuntoa tarkkaillessa, kun tötsyt eivät meinanneet millään laantua ja herra oli ihan uuvattina. Torkahteli, nuokkui sohvan takana eikä suostunut syömään eikä juomaan sekä oksenteli. Pitkällä puolen yön toisella puolen yritimme vetäytyä nukkumaan, kun henkilökunta oli saanut ruiskulla muutaman millin tonnarilientä herralle kurkkuun. Sitten makkariin tunki kutsumaton vieras, mikälie jättikokoinen yökkönen, joka sai herraan eloa ja hirvittävä ralli alkoi. Siinä kohti koordinaatiossa ei ollut mitään vikaa. Joten yökkönen ulos ja unta palloon, pätkittäin. Aamuun mennessäkään Mauno ei ollut syönyt, joten huoli jo hieman painoi, vuorokausi ilman ravintoa takana on kissalle rankka. Sitten onneksi soosiruuan kastike maistui pienessä määrin ja pysyi sisälläkin, joten elämä alkoi voittamaan. Ja samalla kun elämä alkoi voittamaan, alkoi suhinat Epulle.
Nyt onkin sitten pääosin nukuttu, myös henkilökunta, parin rankan yön jälkeen ja maailma alkaa olla mallillaan. Pientä suhistelua on vielä Maunon puolelta Epulle, mutta eiköhän sekin tästä laannu. Onneksi näitä vetskukeikkoja on ollut aika harvassa.
Maunolla oli ohjelmassa vain hammaskiven rapsaisut sekä tarkistus mikä on toisen, hieman päästään lohjenneen yläkulmurin tilanne. Mauno sai siis heti kärkeen piikin persuuksille ja lipun höyhensaarille. Tuttuun tapaan kiukkupää suhisi siihen malliin kopassaan, että nopeasti katto pois, pyyhe pään peitoksi, tuikkaus persuuksille ja katto takaisin. Hei hei.
Maunon hambit todettiin muutoin hyväkuntoisiksi, mutta valitettavasti lohkeamasta on yhteys juureen ja se on aina infektioriski, joten seuraavalla hoitokeikalla yläkulmuri joudutaan poistamaan varmuuden vuoksi. Muuten herra todettiin terveeksi ja päästiin jopa punnitsemaan, mikä ei tajuissaan onnistu. Tulos vaivaiset 4,7 kg, joten herra on hyvin hoikka ja onhan Mauno raameiltaankin Eppua pienempi.
Eppu taas on itse kiltteyden perikuva lääkärissä, ja muutenkin, joten sitä tutkittiin ensin ilman piikkiä. Paino mukavat 6,3 kg, lääkäri (eri kuin viimeksi) jälleen ällisteli kerrassaan valtavia lihaksia (paini ja juoksu!) ja totesi Epun päällisin puolin vallan hyväkuntoiseksi. Piikin jälkeen henkilökunta poistui ja jätti pojat uinumaan ja vetskun hommiin.
Epun hampaat rapsittiin, todettiin hyväkuntoiseksi ja suun osalta keikka oli siinä. Otettiin verikoe (kaikki hyvin), pissakoe (kaikki hyvin, viljetulos vielä tulee jälkikäteen), munuaiset ultrattiin (kaikki hyvin), anaalit tyhjennettiin (sakkaa) sekä otettiin vielä sieninäyte, josta tulos tulee myöhemmin. Lääkkeeksi mahdolliseen kutinaan parin viikon antihistamiinikuuri ja lisäksi ravinnelisää, josta Eppu sanoo nom nom.
Kotiin haettiin kolmen tunnin päästä ja Eppu oli vallan reippaana, mutta Maunolla silmät seisoivat päässä ja herra hoiperteli pöllö pööpöttinä. Loppuilta, ja pitkälle yöhönkin, menikin sitten Maunon kuntoa tarkkaillessa, kun tötsyt eivät meinanneet millään laantua ja herra oli ihan uuvattina. Torkahteli, nuokkui sohvan takana eikä suostunut syömään eikä juomaan sekä oksenteli. Pitkällä puolen yön toisella puolen yritimme vetäytyä nukkumaan, kun henkilökunta oli saanut ruiskulla muutaman millin tonnarilientä herralle kurkkuun. Sitten makkariin tunki kutsumaton vieras, mikälie jättikokoinen yökkönen, joka sai herraan eloa ja hirvittävä ralli alkoi. Siinä kohti koordinaatiossa ei ollut mitään vikaa. Joten yökkönen ulos ja unta palloon, pätkittäin. Aamuun mennessäkään Mauno ei ollut syönyt, joten huoli jo hieman painoi, vuorokausi ilman ravintoa takana on kissalle rankka. Sitten onneksi soosiruuan kastike maistui pienessä määrin ja pysyi sisälläkin, joten elämä alkoi voittamaan. Ja samalla kun elämä alkoi voittamaan, alkoi suhinat Epulle.
Nyt onkin sitten pääosin nukuttu, myös henkilökunta, parin rankan yön jälkeen ja maailma alkaa olla mallillaan. Pientä suhistelua on vielä Maunon puolelta Epulle, mutta eiköhän sekin tästä laannu. Onneksi näitä vetskukeikkoja on ollut aika harvassa.
Vetskuhommelit on hanurista, vaikka pakko joskus!
VastaaPoistaOnkohan se hammas pakko poistaa? Kuulostaa aika rankalta ratkaisulta.
Hyvä, että leegot ovat nyt kunnossa!
VastaaPoistaEihän se kulmurin poisto kivaa ole, mutta kun se on avoin niin sitä kautta menee pöpöt ikeniin ja hampaan juureen ja se voi olla vakavampi paikka.
VastaaPoistaJa totuushan on, ettei tuollainen sisäkissa kulmuria tarvitse, haitta on vain esteettinen. Kovemmat ruuatkin narskutellaan poskihampailla.
Juu, voin todeta että kissa ei kaipaa hampaita syömiseen. Toiselta kissaltani poistettiin vuosi sitten kaikki hampaat kroonisen tulehduksen vuoksi.(ja ei, muuta vaihtoehtoa ei ollut, lääkekuurit ym. eivät tehonneet). Tänäpäivänä kissa syö raksuja ym. kiinteää ruokaa esim. lihaa samalla tavalla kuin ennenkin, tosin pilkottuna hiukan pienemmäksi. Itsekin olin aluksi aivan kauhuissani kun lääkäri antoi tuomion, että ainut vaihtoehto on hampaiden täyspoisto, mutta nyt voin sanoa ettei sitä kannata pelätä. Ainut miinuspuoli on operaation sikahinta...
VastaaPoistaEläinlääkärillä käynnit eivät ole mielipuuhaa sen enempää kissoille kuin käyttäjillekään! Mitäs lekuri sanoi siitä Epun karvattomasta massuläikästä? (Meidän Ellu kun on nuollut koko mahansa lähes karvattomaksi!)
VastaaPoistaEpun karvattomaan massuun ei oikein löytynyt selitystä, kun veri- ja pissakokeet olivat ihan ok. Eppu on aina ollut aika herkkä vatsastaan, oksentaa helposti, joten mahdollisesti on ollut vatsanväänteitä ja kipristelevää massua sitten nuollut.
VastaaPoista