Laumasta boom-boom-outside

Omasta mielestäni olen vaihteeksi pukertanut taatusti oman osani siihen

ajatteluun, joka etsii sitä uutta, punavihreää vasemmistolaisuutta. En usko tulleeni hullua hurskaammaksi, mutta sain kaavittua itselleni nenun eteen ne olennaiset kysymykset, joihin ei

minusta ole perinteiseltä vasemmistolaiselta pohjalta vastauksia antaa. 

En ole ollut erityisen pidetty esittämieni ajatuksieni kanssa. Toisaalta, koen että itse olen vapaa rooleistani  ajattelemaan uskaliaasti ja pusertamaan myös niitä faktoja pintaan. Itsensä pettäminen mm. liian lyhyesti ajateltuun katteettomaan optimismiin on vääjäämätön este jotta sitä oikeaa, ja positiivistakin aikaan saisi.

Ja sille ei voi mitään, että jos vasemmistolaisista näkökulmista näitä nykymaailman juttuja lähtee ajattelemaan, niin ainakin minua alkaa heti vituttamaan ihan saatanasti. Kaikki onkuin taikaiskusta huonosti, väärin, epäoikeudenmukaisesti  ja epätoivoisesti. Ollaan alistettuja ties minkä instanssin taholta; kapina ja mesominen on ainut keino ja se vitun valittaminen. 

Valittamisen tarkoitus, kuin lapsen itku, on saada äkkiä joku muu tekemään sitä omaa oloa paremmaksi tai muuttamaan olosuhteita. On tarkoituksenmukaista valittamista, mutta paljon enemmän sitä alivastuullista lysmäperseisyyttä. "On jonkun muun syy, että minulla on kurja fiilis!" Jos oma kiska on keskeneräinen tai on alistetussa asemassa, voi sen toki sublimoida esim. poliittiseen vaikuttamiseen kuten läheisriippuvuuden hoitotyöhön. Ok, tulee tuloksia mutta jos ei samalla rakenna omaa pakettiaan uudelleen perusmotiivi kalvaa koko ajan.

Henkisen tason persaukisuus on pahinta köyhyyttä jota tapaa nykyajan vasemmistoliikkeissä.

"Ei ole."

Tälle asialle voidaan vaikuttaa ainoastaan vaikuttamalla heikommassa asemassa olevien lasten ja nuorten elämään. Vaatii tahtoa, rahaa ja resursseja; pitkän tähtäimen näkökykyä. Mutta koska meillä on erittäin moniarvoinen yhteiskunta, kaikki eivät ole sitä mieltä, että näin pitäisi tehdä.

Eräs henkisen tason suuri ilmentäjä, indikaattori on se, että on toiminta sitten mitä tahansa, kun siinä on mukana syvänmielen iloa, hauskuus ja tyydyttävä kokemus tarkoituksellisesta toiminnasta, niin silloin myös syntyy jotakin todellista uutta ja luovaa. Vasemmiston kulta-aikoina oli poliittisen toiminnan ympärillä tanssia, laulua, teatteria; juuri sitä peräänkuuluttamaani "mesipimppiä ja tömäkkää kyrpää." Inhimillistä, humaania vitaalista voimaa.

Eilen katsoin elokuvan Tuulen viemää. Siinä oli kohtaus, jossa jenkit olivat ratkaisevasti tuoneet ylivoimansa rintamalle. "The South will never rice again." Siinä kohden ajatuksiini floppasi myös oma käsitykseni Vasemmistoliiton ja laajemmin vasemmiston tilasta.

Tiedän että oma uskon murentumiseni häiritsee monen omaa pakettia, mutta maailma kulkekoon eteenpäin.

Vasemmistolaisen tuubin tyhjiksipuserrusta

Tässä oleelliset.

10. Politiikka on välineellistä muille tekemistä

Parhaimmillaan asia on otsikon mukaisesti. Politiikka on perustaltaan väline toteuttaa

arvokkaiksi ja tulevaisuuden kannalta tärkeiksi koettuja asioita. 

Kuten tämänpäivän, rahapiireille toki ihan olennaiset, poliitikkojen julkisuuteen tulleet suorat rahoittamiset ovat osoittaneet, on niitä perusmotivaatioita myös toisenlaisia. Ei niin yleviä

pyrkimyksiä. Mutta oikean miehen (vähemmän on naisia lahjottu?) saaminen 

paikalleen poliittiseen auringonpaisteeseen vaikuttamaan on äärimmäisen tärkeää. 

Money talks.

Ideaalisen rehellisesti ajatellen toki poliitikollakin tulisi olla kirkkaana se, että hän on omassa työssään vain "väline", instrumentti puolueensa arvoille. (Sekin on totta, että tietenkin poliittinen puolue tarkoittaa myös jonkin tietyn eturyhmän asioiden ajamista ja parantamista.)

Politiikan avulla on mahdollista saada yhteiskunnallista statusta. (Tämän tietää moni vasemmalta ylös yhteiskunnallisia portaita pinkonut. Lipponenkin itki SDP:ltä että on puolueelta lähes kaiken saanut. Huh huh.)) 

Sellaisetkin ovat nousun kokeneet, joka ei muilla avuillaan sitä vapailta markkinoilta saa. (Tämän näkee aina ennen vaaleja kun erinäisiä ehdokkaita tulee tyrkylle ties mistä yhteiskunnallisista koloista.) Mutta hepä ovat loistavaa poliitikon ainesta, jos tahtovat kynsin hampain sitä asemaa tyydyttämättä jääneelle pätemisen tarpeelleen. Ja työ tekijäänsä opettaa, moni on sittenkin jäänyt sille tielleen.

Usein myös toisten onnettomuus saattaa olla varsinaista onnenpotkua kunnon opportunisteille ja Hyville Ihmisille, jotka tekevät jeesuksen lailla vain pyyteettömästi hyvää työtä köyhille ja raskautetuille, ja ristiinnaulitsevat rikkaan ja pahis-porvarit. Tämä toki on vanhanaikaista kuin ydinvoima, mutta esiintyy sitkeästi edelleen. On alivastuullista rengin tai piian alastatuksen rooliin tahallista jättäytymistä.

Mutta politiikassa on omat lainalaisuutensa ja julkisuus, mielikuvat ovat tosiaan hämärtäneet asiasisällöt. Paikkaa auringossa ja kannatusta haetaan keinoilla mitkä nyt ovat "sallittuja" ja ostavan vaalikarjan mielestä tahdottuja. Suoraan voi sanoa, että poliittista huoraamistahan ne Jutta Urpilaisen verkkosukissa pötköttelyt ja muut kipusisko-kuvastot eri lehdissä ovat olleet. Mutta mikäpäs siinä jos puoluejohto niin tahtoo ja nuorehko muija suostuu. Mitäpä sitä ei tekisi SDP:n kannatuksen eteen. Miksei samalla cicciolinat ja tissit paljaaksi; miten alhaalla menee ne poliittiset rusketusraidat? Joku miespolitiikko voisi pistää jonkun onnistuneen lehdistötilaisuuden päätteeksi helikopterinsa pyörimään.

Kansanedustaja edustaa kansaa.

Kukin 200 edustajasta edustaa jotakin tiettyä ihmistyyppiä, arvoja.

Ehdottomasti me hiihtodouppausta, pesäpallon sopuilua ja politiikan raha -ja verkostokorruptointia harrastavat "rehelliset" suomalaiset olemme juuri tällaiset poliitikot omaksi kuvaksemme äänestäneet, ja taatusti ansainneet.

9. Nokkimisjärjestys (vas.)

Rehellisyyttä tarvittaisiin minusta myös siihen, että vaikka vasemmistolaisuuden suuriin arvoihin kuuluu ihmisten samanarvoisuus, ja ihmisarvon voittamaton kunnioitus, niin käytännössä ihmisten maailma jakaantuu joka tapauksessa eriarvoisuuden portaille. Luonnollisen ja epäluonnollisen jaon perusteena ovat mm. äly, geenit, vanhemmat, kasvatus, lapsuuden olosuhteet, lapsuuden materiaalinen rikkaus tai köyhyys, lapsuuden henkinen rikkaus tai köyhyys, oman valinnan ulkopuolelta tulevat kohtaloniskut, joista voi seurata laskua tai nousua, maa johon sattuu syntymään, historiallinen aika jossa elää, yhteiskunnan tila ylipäänsä, henkilökohtaiset lahjakkuudet, henkilökohtaiset kyvyt ja taidot (erityisesti tätä talousjärjestelmää ja sen lainalaisuuksia kohtaan), luonne (suhteessa lajitovereihin) ja se ainutkertainen ja ainutlaatuinen persoonallisuus.

Me kilpailemme koko ajan.

Siittiöswimmauksesta alkaen.

Vasemmistoliitossa hyvin mielenkiintoista on esimerkiksi puolueen sisällä tapahtuva

jakaantuminen valtaa käyttäville paikoille. Valtakunnallisesti paikallistasolle.

Mihin perusteisiin, tahtotiloihin ja tukiporukoihin se perustuu?

Psykologista peruskenttäähän se.

Demokraattisuuteen vannova puolue etsii kuumeisesti oikeanlaista johtajuutta. Että jokin yksilö olisi sopivan vaikutusvaltainen suhteessa muihin, omaisi hyvän johtajuuden, olisi karismaattinen ja viisas; tulevaisuuteen meitä osaisi luotsata. Tavallaan juuri sitä messiasta tai viisasta kuningasta. Tai toimitusjohtajaa.

Tarvitaan osaamista, voimaa ja johtajuutta kilpailussa toisia puolueita vastaan ja Vasemmistoliiton tapauksessa kyse on myös eloonjäämisestä.

Tosiseikkaa on mm. se, että Suomessakin olemme siirtyneet vauhdilla pois sieltä fyysistä kapasiteettia vaativasta psyykkiseen ja henkistä tietotaitoa vaativaan yhteiskuntaan. Tieto on valtaa, ja tieto ja osaaminen on nykyään myös rahaa ja sosiaalista asemaa. Teollisia työpaikkoja meni pyörteen lailla viime laman syövereihin. Eikä tule takaisin.

Maailma menee koko ajan monimutkaisemmaksi, vaativammaksi. Johtuu että tätä kehitetään voittajien ehdoilla ensisijaisesti. Karkaa ihmisiltä joilla "ei ole."

Psyykkisiä talkoohommia arvokkaiden arvojen eteen, maailman parantamiseksi?

Edellyttää taaskin tiettyä älyä, osaamista, taitoja ja aktiivista yritteliäisyyttä.

Hienot tavoitteet on helppo laittaa, mutta niiden saavuttaminen vaatii kovassa kilpailussa kovia taitoja. Onko niitä?

8. Miten purkaa häpeää vasemmistolaisesta kodista?

Osalla nykyisistä aktiivivasemmistolaisista on ollut monin tavoin oikein hyvä koti. Hyvät ja kasvatukselle viisaat ja oppivaiset vanhemmat, hyvät arvot, ok elintavat ja olosuhteissa on ollut kauneutta ja kulttuuria. Varakkuutta on ollut ettei puutetta ole ollut ja on ollut rikastavia näköaloja ja positiivista asennetta tulevaisuutta kohden.

Isolla osaa se 70 -luku näyttäytyy muistoissa vähemmän kultaisena. Alkeellista yhteiseloa vailla vuorovaikutustaitoja, hien ja paskan hajua, ahdasta asumista rumissa asunnoissa, kulttuuria oli radion kaksi kanavaa. Telkkari mustavalkoinen tuli jossakin välissä, viina maistui ja tappeluja oli.

On päivänselvää, että jos lapsuudessa on ollut tuollaista työläiselämää=vasemmistolaista elämää =ankeaa ja kurjaa elämää josta on kovia paketteja tuliaisina aikuisuuteen, niin siitä traumatisoitunut ihminen ei kyllä äänestä mitään Vasemmistoliittoa. Varsinkaan kun kurkistusluukkuna on nykyinen riitaisa ja kommunisminkin nimeen vannova imago. No way Jose!

Tämä olisi yksi ihan ookoo aihe ainakin puolueen sisäiseen keskusteluun, kun ihmetellään miksei se ihan loistava ohjelmamme tavoita äänestäjiä.

Psyykkisen tason muureja on voitettavaksi paljon.

Saas nähdä retrotellaanko jonkin ajan kuluttua seitkyt-luvussa ja cool-vasemmistolaisuudessa.

Tulee pian vielä ihan muoti-ilmiöksi.

7. Onko vapaata, älyllistä pääomaa riittävästi?

Onko vapaasti, omilla jaloillaan astelevaa älyllistä pääomaa riittävästi, että

uusi punavihreä Vasemmistoliitto pystytään todellisuuteen luomaan?

Uuden filosofisen, ekologisen ja eettisen punavihreän kokonaisuuden luominen vaatii paljon työtä, päivittämistä tähän aikaan ja tulevaisuuteen.  Monitahoista älyllistä pakettia tai eri alojen tiimityötä, koska perusarvopohjan löytämiseksi on kammattava periaatteessa kaikki mittakaavatasoissa globaali, EU, kansallisvaltio, kunta ja yksilö. 

On hahmotettava sieltä se punavihreä kokonaisuus – ja käännettävä seuraavaksi teoreettisen analyysin oleelliset tulokset punavihreiksi vastauksiksi olemassa oleviin ongelmiin. 

Sen jälkeen arvomaailma on kuljetettava pois sieltä teoreettiselta tasolta; ja kyettävä yksinkertaistamaan oleellista arvopakettia lopulta niin paljon, että myös herra ja rouva Tavallinen-Pulliainen sen kadulta ymmärtää. 

Vapaalla ajattelulla tässä tarkoitan sitä, että esimerkiksi Jumalaansa syvästi uskova ihminen ei voi tosiasiassa ajatella sellaisia elämänfilosofioita, joissa sitä Jumalaa ei kantavana voimana ole. Samaan tapaan oman aatteensa ja ajattelunsa vankina on moni Marxin ja Leninin ajatusten vannoutunut kannattaja. Jos siellä omassa henkisessä ytimessä on kiveen hakattuja totuuksia sieltä perinteisestä vasemmistolaisesta aatemaailmasta, niin se rajoittaa uuden ajattelua. 

Ratkaisevalla tavalla. On tietty valmis asennoituminen asioihin, tietyt uskomukset joita ei kyseenalaisteta. Tiettyä näköalattomuutta.

Onko ihmisiä, jotka kykenevät luotaamaan pohjia myöten esille sen nyt etsintään laitetun punavihreän Vasemmistoliiton? Se on edellytys, että käytännön tason politiikan teko ja vuorovaikutus saadaan johdonmukaiseksi ja tavoitteelliseksi.