Leikkiruokaa

Katsokaapa mitä pääsiäispupu oli käynyt munimassa mummilaan!

Astioita JA hellan!

Äkkiä piti saada jotain kokattavaa joten kaivelin ompelulaatikosta sopivia tilkkuja ja värkkäsin pari juttua pikana. Pesusienestä syntyi aika uskottavia leipäviipaleita ja fleecesuikaleista tagliatellea.

Lisää sapuskaa askaroitiin koko perheen voimin taikataikinasta ja maalattiin akryyliväreillä. Ei kylläkään ollut mikään maailman paras idea, muutamasta irtoaa jo maalit, pizza halkesi kahtia ja koira on syönyt ainakin yhden lihapullan, yhden kurkun ja puolet ranskanleivästä.

Mutta näillä irtoaa parhaat leikit IKINÄ!

Kolossaalinen per....sikkapostaus

Samalla kun lupauduin viettämään myönteistä maaliskuuta, annoin itselleni luvan (PeNan esimerkkiä seuraten, taas) kerätä kaikki v*tutuksen aiheet yhteen suureen v*tutuspostaukseen. Jossain vaiheessa maaliskuuta (saattoi olla hormooneilla jotain osuutta asiaan..) sain kirjoiteltua oikein pitkän ja komean listan ärsytyksen aiheista mutta olen vähitellen niitä tässä deletoinut kun tuntuu ihan tyhmältä tekemällä tehdä v*tutuksen aihetta jostain purkkatölleistä. Pari juttua tähän kuitenkin jäi.

(Huomasitteko, käytin sanaa pari tarkoittaessani neljää asiaa. Kyse ei kuitenkaan ole siitä että olisin antanut periksi ja mieheni olisi oikeassa, tämä on vaan se poikkeus joka vahvistaa säännön. Nii.)

Tässä siis, I present you: 

Magdaleenan Suuri V*tutuslista

Ihmiset. Toisin kun voisi kuvitella, pullonpalautusautomaatti ei ole suuri kone joka nielaisee pullot ja tölkit ja lajittelee ne itse kauniisti omiin lokeroihin. Ei. Pullokone on aukko seinässä jonka takana on hihna joka kuljettaa pullot pullopöydälle josta joku ihminen ne hoitaa eteenpäin. Kun laitatte niitä puoliksijuotuja limskapulloja ilman korkkia sinne koneeseen, päätyy limskat sinne pöydälle ja joku ihminen ne sieltä siivoaa. Kun laitatte puoliksijuotuja kaljatölkkejä sinne on sotku astetta kuvottavampi. Ja kun laitatte niitä tuhkiksena palvelleita tölkkejä liemineen sinne niin jos jäätte kiinni niin SAATTE ITTE TULLA SIIVOOMAAN! Perkelesikka.

Sit ihan vaan yks kysymys. Miten pukeminen voi olla niin h*lvetin vaikeaa??? Otetaan vaatteet naulakosta, puetaan ne päälle ja mennään ulos, that's it. Miksi, oi miksi, pitää ensin juosta karkuun, sitten muuttua spagetiksi, sitten juosta uudestaan karkuun, taipua kaarelle, saada itkuraivari jne noin puolen tunnin ajan ennen kun ne vaatteet on päällä??? Perkelejantai.

Mun mielestä on epäreilua että ollaan paleltu koko talvi enemmän tai vähemmän koko ajan ja istuttu kynttilän valossa ja silti meidän sähkölasku on viissataa. Perkelehonen.

 Perkeleunakellari.

Perkeleussionisti.

Perkeleintövero.

Tekee mieli suklaata s*atana. Eiku perkeleäpukama.

//

Ja sitten muutama zen kuva niinikään maaliskuulta että säilyy tasapaino.

 


Kiitos ja anteeksi.

Salaattimies ja banaanivene

Nyt näitä lapsiaiheisia postauksia näköjään tulee sarjatulena. No, niillä mennään mikä ajankohtaista on. 

Tuo meidän rinsessa ei oikein perusta tuoreista kasviksista ja hedelmistä. Banaani menee, samoin viinirypäleet, viime kesänä söi herneitä suoraan pensaasta ja jotain marjoja mutta muuten ei tuoreet uppoa. Tämä juontaa tietysti juurensa aikaan jolloin ihottuman takia ei voinut oikein mitään tuoreita antaa, tottumiskysymys siis. Mutta ei se kyllä kurkkua ole koskaan syönyt vaikka olisi voinutkin, koostumuksessa jokin mättää. On kuulemma liukasta. Ja on tämä myös meidän vika. Jos vanhemmat ei syö salaattia niin miksi ihmeessä lapsi suhtautuisi siihen mitenkään muuten kuin epäluuloisesti. Nyt ollaan kyllä kovasti annettu esimerkkiä.

Kyllä lapsi kasviksia muuten syö, kypsennettynä oikein mielellään mm porkkanaa ja parsakaalia. Ja omakasvattamat salaattijututkin menee kun ne silppuaa ruuan sekaan. Että ei sillä varmastikaan vitamiineista ole puutetta. Mutta olisihan ne kasvikset terveellisempiä tuoreina.

Yritin huijata lapsen syömään salaattia ja vesimeloonia. Salaattinaamasta hän söi paprikasuun (!) ja loput syötti meille. "Maista äiti hyvää salaattia!" Meloonipurjetta hän nuolaisi ja pisteli poskeensa tutun banaanin ja jugurttimeren. Onhan sekin tietysti edistystä entiseen. Eilen tein meloonista mehujään, otin viipaleesta piparimuotilla sydämen ja laitoin sen tikkuun ja toviksi pakkaseen. Upposi jo paremmin, kuka lapsi nyt jätskistä kieltäytyisi!

Nyt kaikki hauskat ja hyväksi todetut vinkit jakoon!

Kaunis päivä jne

Kevät. Kyllä se sieltä vielä tulee.

Kasvimaan viljelykausi on avattu. Ensimmäinen tehtävä: löydä kasvimaa. 

Gargoyle on herännyt talviunilta. Varma kevään merkki.

Eteisen uusi matto sai lumipesun.

Ruoka maistuu paremmalta ulkona. Varsinkin kun perunat keittää nuotiolla ja mausteena on itse kasvatettua rucolaa!

Kevät on asennekysymys. Ainakin tänä vuonna.

Aurinkoisia päiviä!! 

(Minun päiväni alkoi tänään sanoilla "Kaunis päivä, vielä kauniimpi vaimo!" Ei voi olla kovin huono päivä tulossa.)

Snadi (ja kaks isoo) Stadissa

Lisää lapsiperhematkailuvinkkejä by Periaatteen Nainen.

(Olen näköjään kovan luokan PeNa-fani kun jatkuvasti kopioin hänen ideoitaan...)

Eläinmuseosta pinkaisimme nimittäin SnadiStadiin purkamaan energiaa!

Hyvin upposi 2-vuotiaaseen! Enimmäkseen tietysti meidän piti olla touhuissa mukana, ihan jo siksikin että kaverin kanssa on kivempaa mutta myös siksi että aika moneen paikkaan tuolla ei saanut alle 4-vee mennä ilman vanhempaa. Ei se kyllä paljon tahtia haitannut, pysyttiimpähän mekin liikkeessä. Ja pakko myöntää että isot liukumäet ja trampoliinit kirvoittivat riemunkiljahduksia ja naurunpyrskähdyksiä meistä isommistakin. (Ja kaikki hurjimmat ja parhaat jutut jäi tietysti myös valokuvaamatta, ei keritty kun oli niin kivaa.)

Iso hiekkalaatikko ja koko muukin paikka taisi olla aikamoisen mieleenpainuva elämys, sen verran paljon niistä on nyt kotona puhuttu. (Mutta ei yhtä paljon kuin eläinmuseosta kuitenkaan..)

Tämäkin teki Hevisaurusfaniin vaikutuksen!

Tukasta näkee että leikitty on! 

Eläinmuseo part 2

Niin, mikä olikaan eläinmuseossa parasta?

...no (tietenkin!!) DINOSAURUKSET!

(PeNan veikkaama Suomen luonto oli sikäli hyvä arvaus että siitä ei ole yhtään ainoaa kuvaa, mutta se johtuu lähinnä siitä että mikään missä käytiin dinosaurusten jälkeen ei ollut enää yhtään mitään. Suomen luonto lähinnä juostiin läpi koska oli luvattu että kun näyttely on kierretty loppuun mennään takaisin dinojen luo.)

Unohdin edellisessä postauksessa hehkuttaa museon ystävällistä henkilökuntaa. Varsinkin erästä museon oppaista joka tuli heti alkuun juttelemaan tytön kanssa. Ja kun oppaalle selvisi että dinosaurukset olivat se Juttu mitä oltiin tultu katsomaan, ilahtui hän niin kovasti että lahjoitti neidille oman (vaaleanpunaisen!) dinosaurusrintamerkkinsä!! Kylläpä tunsimme itsemme tervetulleiksi! (Eikä ole mitenkään itsestään selvää että lapsia, noita kaikentuhoavia marakatteja, katsotaan hyvällä tälläisissä paikoissa..) Kiitos!

Iso rexin pää oli aluksi vähän pelottavakin, mutta pelottavuus taitaa olla osasyyllinen siihen miksi dinosaurukset ylipäätään ovat niin mahdottoman kiinnostavia.

Dinosaurusten luota ei meinattu päästä ollenkaan pois.

Eläinmuseoon mennään ihan satavarmasti vielä jonain päivänä uudestaan!

Eläinmuseossa

Lisää lomailua. Miehen pääsiäisloma nimittäin jatkuu vielä tämän viikon! Eilen käytiin Helsingissä rellestämässä, kiitos vaan lapsiperhematkakohdevinkeistä, Periaatteen nainen!

Ensin käytiin eläinmuseossa joka oli aivan hillitön menestys!

Minäkin tykkäsin, siellä oli paljon kaunista kuvattavaa! 

Mies tykkäsi siitä että vaimo ja lapsi viihtyivät. Ja siitä että näyttely oli täynnä pieniä yksityiskohtia joita ei heti huomaa, niitä ne siellä bongailivat samalla kun minä keskityin valokuvaamiseen. Ja etsivät kakkaa.

Lapseen teki selkeästi ison vaikutuksen paikan tunnelma, varsinkin pimeät huoneet oli jänniä. Valoilla, äänillä ja eri tuntuisilla materiaaleilla oli luotu maailma joka oli paljon enemmän kuin kokoelma täytettyjä eläimiä ja luurankoja.

Ihan kokonaan toiseen postaukseen jää nyt se mikä oli eläinmuseossa ihan kaikkein parasta. Kuka arvaa mitä?

//

Täällä PeNan porukan eläinmuseokeikka.