Nimetön

Viimeisiä tämän vuoden päiviä. Rauhallista yksinoloa. Kävelyjä pakkaslumen naristessa. Talvisen luonnon ihailua. Hämäränhyssyssä pohdintoja kuluneesta. Kirjoja lukiessa iloista odotusta tulevasta. Sellaisia päiviä meillä :-)

Korussani vuorikristallipuikko osoittaa sinne tulevaisuuteen ja valoon. Sara-ihanaisen lamppuhelmi vihjaisi korun muut värit, hennot ametisti-lilat ja huikeat oliivinvihreät. Makeanvedenhelmi-blisteri on tosi vauhdikkaan mallinen, kuin pieni siipi lennähtämässä seikkailuihin. Himmeät vuorikristallipalat rauhoittavat ja kirkkaat ametistit saavat aikaan kirkkaita syviä unia, auttavat irrottamaan kuluneista ja kuluttavista tavoista, tekevät tilaa uudelle!

 

***

Huomaattehan myös Korukopla- blogin uuden haasteen!

Mietiskelijät kirjahyllyni päällä

Joulua valmistellen

Miltä teillä näyttää?
Minun pöydälläni on juuri nyt meneillään pienten joulutervehdysten paketointi. Suurimmat lahjavuori-vuodet ovat taakse jäänyttä elämää, mutta jotakin pientä yritän keksiä kaikille läheisimmilleni.

Yksi hassu tunnustus: joka vuosi kokeilen jotakin uutta 'jouluherkkua'. Se voi olla suolainen tai makea, suuritöinen tai nopea. Leimallista on, että olen useimmiten vain häthätää nähnyt sellaista valmistettavan telkkarissa tai lukaissut ohjeen vaikka kampaajalla naistenlehdestä. Ja itseluottamukseni on siinä mielessä kohillaan, että joka kerta, aiemmista kokemuksista ei-viisastuneena, kuvittelen muistavani, mitä reseptissä on ja miten herkku valmistetaan.

Tänä vuonna näin Meten, tanskalaisen kondiittorin, tekevän kookostryffeleitä. Well, nopeita ja helppoja, ja kaiken lisäksi rrrra-kas-tan kookosta kaikissa muodoissaan, esimerkiksi kanan seuraksi sopii perfect!
No, takaisin makeisiin. Ostin siis kaupasta kookoshiutaleita, tummaa herkkusuklaata, kermaa... Kotona, kuumennusta, vesihaudutusta, sekoitusta, voinokareen lisäys... Miksi tämä on näin juoksevaa? Tuliko kermaa liikaa? No, sulatin hiukan lisää suklaata... Lopulta pääsin jäähdytyksen jälkeen pyörittelemään palleroita - että on sotkuista! Vielä kierittely kookoshiutaleissa, nam!

No, sitten piti kokeilla omiaan taas. Marsipaani on toinen jouluherkkuni. Ehkä juontuu siitä, että isä toi meille marsipaani-muumit joulun alla Ruotsin reissulta, kun olimme pikkuisia.
Marsipaanin ostin tarkoituksena tehdä possuja, joiden myös näin syntyvän leipurin työpöydällä kädenkäänteessä. Possulauma odottaa syntymistään, mutta osan tryffeleistä tein hasselpähkinä-marsipaanitäytteellä; kokonainen pähkinä marsipaanikääreeseen ja se vielä suklaan sisään, jestas, mä oon taitava!
Tein myös omaan suuhun pari marsipaanipalleroa, jotka kierittelin kookoshiutaleissa ;-)) Yksi possu on kokeiltuna, saatan myöhemmin laittaa kuvankin, mutta tässä tämänhetkinen pöytäni. Englantilainen hedelmäkakku, kuopukseni jouluherkku, on uunissa. Joulupullat olen tähän asti leiponut aina jouluaattoaamuna aikaisin, että lapset saa siihen tuoksuun herätä. Tänä vuonna, hmm, ehkä tänäkin vuonna.

Ai mitä seiskaveikka tekee tuossa? Muistuttaa mua, että aion vielä neuloa sukat äidille. Niistä tulee kait kuudennet neulomani sukat ikänään, opettelin kantapään vuosi sitten, hurraa Novitalle. Äiti on hujauttanut satoja sukkia lapsilleen ja lastenlapsilleen, muttei voi tällä hetkellä neuloa, joten tämä on tällainen hiukan leikillinen lahja, kun tavallisesti ne sukat on saatu häneltä.

**

Jouluenkeli

Tällä korulla ei varmasti kenenkään muun silmissä ole minkäänlaista yhtymäkohtaa jouluun, mutta jokin riipuksen ametisteissa sai minut ajattelemaan lapsuuden joulujuhlien enkeliä, sellaista joka kuiskii sanottavaansa vähän esiripun takaa tai varjosta. Enkeliä, joka ei tunge itseään eturiviin, mutta tekee silti yhtäläisen vaikutuksen kuin se kaikkein kimmeltelevin esiintyjä.

Ehkä vielä ehdin täksi jouluksi hankkia kotiin joitakin violetteja ja liloja koristeita, vaikka enemmän pidänkin perinteisistä vihreistä ja hopeisista, punaisistakin :-)
Ainakin yöpöydälleni voisin laittaa jotakin herkkää lilaa; onkohan sellaisia, en ole koristeita tänä vuonna kaupassa katsellut.

No, kaulakorun helmet siis erisävyisiä ametisteja ja makeanvedenhelmiä.

Ange de Noel

Kuvat otettu nyt sähkövalossa, ehkä saan huomenna luonnonvalo-kuvat.

*

Yö vaihtuu aamuksi

Olin eilen illalla hyvin tunnelmallisessa joulukonsertissa; Jyväskylän naislaulajat Taulumäen kirkossa, joululahja pikkusiskoltani, joka laulaa kyseisessä kuorossa :-) Kiitos, nämä on parhaita lahjoja!

Konsertissa oli monia uusiakin lauluja. Minua kosketti tämä: "Vaikka aamu jo nuolaisee ikkunaa, en vieläkään unta mä kiinni saa." (Enkelikello, sanat Anna-Leena Härkönen)
Väistämättä ajattelin omia unettomia öitäni. Kun unta odottaessa raotan silmiäni ja huomaan säleverhojen väleistä uuden päivän jo ennättäneen valollaan vierusmetsän puiden lomaan.

Kotiin tultua aloin vielä tehdä korua.

Löysin koruun (omasta mielestäni) yön tummat hetket, säleverhojen raidat...
 

... pehmoiset nukkutyynyt...

 ... unet; helmi-unet, värilliset unet, sameammatkin unet...

 Vuorikristallipuikko toimikoon suunnannäyttäjänä, uuteen päivään, uusiin unelmiin.

Kertausta

Ajattelin laittaa muutaman korukuvan kaupan vapaina olevista koruista. Juhlavista, arkisista, kaikenlaisista; kaikki ovat jo esiintyneet aiemmin täällä blogissa :-)

Vielä ehtii siis saada jouluiloa, lahjaksi, itselle:
(pikkukuvista linkki kauppaan)

Ja lisää vapaita koruja löydät kaupasta Mags-koru.

Itella lupaa toimittaa vielä ensi tiistaina, 18.12., lähetettävät kirjeet perille jouluksi.

Vaihtoehtoinen Joulu

Otsikko lupaa enemmän kuin postaus pitää sisällään. Vaikka aamuteeveessä käytiin vilkas keskustelu papin ja vapaa-ajattelijan välillä mm. peruskoulun tunnustuksellisesta opetuksesta liittyen myös  juhlien viettoon, en suuremmin ota kantaa.

Joulukalenteristani putkahti kuitenkin tänään niin sopivasti herra Buddha, jotta hän pääsi heti vaihtoehtoisen joulukoruni päähenkilöksi. Buddhalaiset mitään joulua vietä, heillä muistellaan Paranirvanaa helmikuussa ja Bodhin päivänä juhlavalaistaan vaikka viikunapuu, joulukuun kahdeksantena.
Piparkakkuja tuskin syödään, mutta meidän joulumme kunniaksi korussa on kaksi kaunista piparia, piiloutuvat mukavasti isompien helmien lomaan. Silkkinen nauhaosuus sopii niin tähän kuin nenä päähän.

Ja kiitos jälleen tonttutytöille! Buddhan ja akaatit sain Helmiäisestä, Sadulta ja silkkinauha on edelleen Saran aarteista. Hyväntuulinen Buddha on kiveä, mutta liekö sitten jadea vai aventuriinia, en tiedä. Ketjunpalat ovat pronssinsävykorumetallia, samoin emaloidut piparit omasta varastosta.

Kalenterin kätköistä

Arvelin ehtiväni tehdä ihanan joulukalenterini antimista koruja näille päiville, mutta enpäs aivan saanut aikaiseksi. Olen nimittäin yrittänyt selvitellä muun muassa vaatekaappieni sisältöä. Tulin siihen tulokseen, että jos kaapeissani kerran puolet vaatteista on vailla käyttöä, niin ehkä ne jo joutavat kiertoon. Setvimistä riittää.

Siispä kurkistuskuvia salaperäisten joulukalenteri-pussukoiden sisältöön. Ehkäpä osa näistä helmistä jää kevään koruihin, ainakin sävyt ovat heleitä ja keväisiä :-) Kiitos Tontuille!

Todella hyvin ovat Tontut vakoilu- ja valintatehtävänsä hoitaneet :-D Esimerkiksi tuollaisia puuhelmiä olen himoinnut ja etsiskellyt usein, usein. Saurikki-tonttu lähetti myös noita ihanaisia kuviovalssattuja messinkirenkaita. Voi hyvänen aika... ne ovat jämäköitä ja mielikuvitusta kiihottavia, melkein syötäviä!


Mukavaa tätä viikkoa jokaiselle blogissa piipahtajalle!
Huomasittehan viikonloppuna Korukoplan sivuilla pikahaasteen ja sen tulokset!

Hyviä pyhiä!

Ihan pari luukkua vain olen etukäteen availlut... koska nyt on raivattava pöydiltä korutarvikkeet pyhäpäivien alta - tein siis hiukan etukäteen :-D

Pussukoista numeroilla 3 ja 6 (lähettäjinä Meke ja Sole, kiitos-kiitos :-D) löytyi monia ihanuuksia... Kaulakorussa sitriinejä, amatsoniitteja, bodhi-helmiä, Sole-osasia, taidehelmi. Riipuksena miellyttävä poikkeus lamppuhelmien ihanassa maailmassa, mattapintainen kuviollinen lamppuhelmi (Ikuyo Yamanaka), joka sai seurakseen pitkään varastossa odotelleen labradoriitin; sekin on lahja jolta kulta korukamulta, mutta en enää tiedä keneltä, ei pysy nuo lappuset aina matkassa, joita sinne laittelen. Kiitos siis tuntemattomalle lahjoittajalle ;-)

Lamppuhelmen kuvioita ja värejä halusin toistaa tuolla vihreällä Swarovskin kristallilla ja kuparisella kukkasella, omaa sydäntä tällaiset pienet yksityiskohdat lämmittää.
Solen tekemässä 'tikussa' on riimu Gebo (=lahja; siis sopii mainiosti tällaiseen lahjamateriaali-koruun!) ja viimeisissä kuvissa näette, että se sai vierelleen vielä ketjun pätkän.

Tästä tuli taas kaulakoru, josta en ilmeisesti raaski luopua, vaikka koruvarasto onkin aika täynnä :-D Mieltä kohottava sitriini tuntuu nimittäin niin lohduttavalta ja seesteiseltä.

Samanhenkinen rannekorukin syntyi, lukkoa lukuunottamatta, lahjahelmistä, joista osa jo aiemmin saatuja Kommervenkkilästä. Kiitos myös Niina!

Huomasitteko eilen julkaistun uuden Korukoplan haasteen, pikaisen sellaisen ?

Huomenna en postaile, joten

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Talven keskellä

Hiukan on pakko nenäänsä ulos laittaa näinäkin päivinä, kun ei varsinaisia velvotteita ole. Lumi ja talven valo kirkastavat mieltä maiseman ohella. Melkein hetken silti vain viipyy aurinko näkyvissä ennen kuin se taas laskee taivaanrannan taa.

Sinä hetkenä pitää yrittää valokuvatkin ottaa, kun keinovaloa haluaa välttää. Joissakin kuvissa näkyykin aurinko taas suuressa roolissa :-)

Rannekorussa on Saran ihanainen lamppuhelmi, oikein suomalaisen sininen, sopii lähestyvään itsenäisyyspäivään. Upeuden kanssa on korussa vain hopeaa, isot kukkakuvioiset Balin helmet ja, pitkästä aikaa, omin käsin punomaani ketjua. Saan niin äkkiä sormet kramppiin, kun puristan kaksia pihtejä lenkkejä aukoessa ja sulkiessa, että ketju valmistuu hitaasti. Helmet vain olivat niin isoja, että ne kaipasivat muhkeampaa seuraa kuin ohkaista valmisketjua.

Enkeli-korvakorujakin syntyy näin joulun alla, milloinkahan saan toisen mallin paperilta käytäntöön?
Näissä säihkyvät Swarovski-kristallit hameina, turkoosit lasisiivet ja tällä kertaa hopeisten koukkujen sijaan vähän arkisemmat niobium-koukut sinisenä.

***

Arvatkaas mitä, laitan vielä tänään tuonne Korukoplan puolelle haasteen :-D

Ihana maanantai!

On maanantai ihana ja taatusti joka päivä joulukalenteriani availlessa!

Mietin, että yritän ainakin tehdä aina parin päivän pussukan sisällöistä jotakin korua. Enpä tietenkään tiedä, mitä niissä tulevien päivien ylläreinä on; aika koviakin on, aika isojakin on, laatikkomaisiakin sisällyksiä löytyy (voi, miten uteliaan henkilön kärsivällisyyttä tässä koetellaankaan!), mutta haastetta siis piisaa ;-D

Ekan ja tokan luukun takaa löytyi seuraavien korvakorujen materiaalit: merilasia ja luullakseni titaania nuo taotut lenkit (Korallilta ja Ninniltä, kiitos!). Omat lasihelmet ja niobium-koukut gunmetal-sävyisellä langalla toisiinsa kiinni ja saimme paljon puhutun rustiikkisen vaikutelman.
Sopivat talvimaisema-rannekoruun kivasti!

Huom! Ne pussit oli täynnä erilaisia osia, tässä vain nuo kaksi helmeä ja lenkkiä...

Korukoplan haastekoru

Ninni antoi hienoja inspiraatiokuvia Korukoplan haasteeseen. Kuin itsestään valikoitui tämä kuva oman koruni lähtökohdaksi.

Halusin löytää oikeita sävyjä ja hiuksethan siinä harmaantui! Ei täydellisiä vastineita löytynyt, mutta tunnelmaa sitten tavoittelin, talvista pakkastaivasta... Lumi ei (vielä) valaise, kuvat on sitten tänään taas tällaisia, harmahia.

Käytin ruusukvartsia kirkkaana ja himmeänä, mattaa vuorikristallia, siniharmaata kuukiveä, roosaharmaat fasettilasihelmet, sinisinä yksi swarovski ja kyaniittia, makeanvedenhelmi halusi muuten vaan mukaan. Hopeat on patinoitu talvenharmaaksi.

 

Tuo inspiraatiokuvan maisema oli niin ihanan tuttu ja suomalainen, että korustakin tuli sellainen vaatimaton, mutta salaperäisen vahva. Tulin yhdistäneeksi siis ruusukvartsia ja kyaniittia, jotka eivät normaalisti löytäisi toisiaan - kiitos, Ninni, mainiosta haasteesta!

Muistakaa käydä katselemassa näitä haasteeseen osallistuneita koruja, taas monta erilaista toinen toistaan ihanampaa luomusta!

Taas pienet tontut...

Joulukuun ensimmäinen päivä. Aukaistaan joulukalenterin ensimmäinen luukku. Pienet tontut hiippailevat ikkunoiden takana eikä hankeen jää jälkiä, taikaolentojako siis? Ei, on niitä olemassa! Sain todisteita kuluneella viikolla!

Sain todellakin tarpeeseen heijastin-tervehdyksen Hennalta :-) Kiitos vieläkin, ihana "tonttutyttö"!

Ja sitten. Kerroinkin eilen, että kävin viimasta ja vilusta huolimatta postireissulla, kaksi lähetystä oli siellä odottamassa, toista olinkin odottanut, toista en. Kyllä kuulkaa pähkäilin ja tunnustan, anteeksi, manailinkin, kuka ihme mulle lähettää näin ison paketin (täytti pyörän tavarakorin yksinään)!? En oo mittään tilannu! Enkä kyllä ala, jos tämä tulee mulle vahingossa ja joudun lähettämään johonkin takasin jajaja... Mikä erehdys tässä nyt on käynyt, lähettäjän nimessä jotakin tuttua, mutta ei kuitenkaan!?

Avasin hyvin varovasti tiiviisti teipattua käärepaperia... kun en tiennyt josko joudun pakkaamaan uudelleen... Ruskean käärepaperin alla oli joulupaperi, yhtä tiiviisti teipattu sekin, varovaista saksien käyttöä. Sitten vielä pakkauslaatikko teipattuna.
Ja mitä paljastui? Tämä näky.

Tässä vaiheessa olinkin aivan varma, että joku virhe tässä nyt on käynyt!

Nämä nyt ei mitenkään voi kuulua mulle.

Mut ei. Luin kortin. Olin aivan ällikällä lyöty, haltioissani!

Voi että. Teitä ihania korukopla-tyttöjä!!! 

Kiitos-kiitos-kiitos!

Tämä tosiaan on mulle. Joulukalenteri. 24 kaunista pitsillä koristeltua kangaspussukkaa, täynnä yllätyksiä jokaiselle päivälle jouluun asti. Olen niin otettu, etten osaa edes sanoja löytää. Kurkistin ihan hiukkasen pariin pussiin ja onneksi ovat vielä pussin sisällä kääreessä lahjat. Mutta ilmeisen monta tyttöä teitä korttien perusteella on asialla ollut ja kiitän teitä jokaista kyllä vielä erikseenkin, mutta tässä vaiheessa sellainen yhteinen

MEGA-KIITOS salaisille tontuille!! 

Yritän kovasti malttaa avata vain kunkin päivän pussukan sille kuuluvana päivänä. Se on mulle vaikeaa. Mutta ei ollut eilen vaikeaa miettiä illalla, mikä oli päivän paras hetki :-D NAM. Jep.

Avasin aamulla sen ekan pussin... Ylenpalttista, voi, mutta kaunista!

*********
Myöhemmin tänään vielä Korukoplan inspiroidu kuvasta -haasteen koru; kunhan saan jonkinlaisen kuvan onnistumaan...
*********

Ei enää niin tukossa

Mikä ihana päivä, tunnen itseni jo nuhaa ja yskää lukuunottamatta terveeksi ja kunhan tämä niistäminen loppuu niin olo on taas normaali.
Kävin tuolla viimassa ja pakkasessa posti- ja kauppalenkin, pyöräillen tietty. Tuli niin vilu, että laitoin riisipuuron kiehumaan!

Vaikka yritin ulkovalossa kuvat ottaa, niin joudutte tyytymään tänään huonolaatuisiin kuviin. Se kyllä harmittaa, kun korut on nätit. No, aivan niitä perus-armastus-ihastus-lemppari-kiviäni!

Ruskeassa savukvartsi-rannekorussa on kuultavien ihanien kivien lisänä vain tummia makeanvedenhelmiä ja hopeaa. Kai olen kertonut, että varastossani on pal-jon erilaisia savukvartseja. Olen niitä saanut ihanilta korukamuiltani, olen niitä tilaillut ja säilönyt paljon vuosien varrella - olen kyllä aika ahkerasti käyttänytkin koruissa. Savukvartsikoru käykin mielestäni kaikenlaisiin asuihin.

Violetissa korussa on kauniiden ametistien keralla yksi söpönen lamppulasihelmi, pari tsaroiittia ja pikkuinen makeanvedenhelmi säätöketjun päässä. Tuota hopeista kehystä olen säästellyt, mutta nyt kai oli sen aika.

Korut tein keskenään samalla idealla, keskelle isompi hopeahelmi, linkitykset, säätöketjut ja pikkuiset jousilukot.

 ***

Voi hyvänen aika! On ollut pieniä tonttuja liikkeellä! Niistä lisää huomenna, jolloin on kait se oikea pikkujoulu :-) Ainakin joulukalenterin ensimmäinen luukku avataan!