Tadaa

Ehhe, kyllä. Riipuskoru.
Mustissa kehyksissä hiekan ja terran sävyjä. Musta onyks ja lämminsävyinen jaspis saivat seurakseen ihania kuultavia ja sävykkäitä rutiilikvartseja. Auringonvalo saa tämän korun oikein hehkumaan!

Nimi korulle tulee Edelfeltin maalauksesta, 'Tanssiva Gitana', jotenkin nuo muodot ja väritkin kohtasivat mielessäni.

Aarteita

Golcondan aarre -kaulakoru juontaa nimensä Gaetano Donizettin oopperasta 'Regina di Golconda' vaikka yhteys on kaukaa haettu ;-)
Korun helminä jaspiksia, akaatteja, brontsiittia ja kuparia. Riipuksena ISO kahvijaspis-sydän, johon kikkailin tuollaisen filigraani-ripustimen. Kupariketju asettuu koruun toispuoleisesti.
Laitoin myös kuvat isoina, että tulisi näkyviin kokoero seuraavaan hyvin herkkään ja hentoon koruun.


Aina vaan lisää opaaleja! Tämä kaunotar on boulder-opaali, jolle ominaista on tuo opaaliosuuden ympärille jätetty 'isäntä-kivi'. Omaa silmääni näin reunustettu jäinen maisema viehättää.
Pikkuhelmet ovat apatiittia ja aitoja opaaleja, joissa noita opaalin säihkeitä myös ihastuttavasti näkösällä.
Vaikka tänä viikonloppuna en yhtään pidä jäästä, niin koru sai nimen 'Glacier', jäätikkö.

Luonasi perillä

Joskus, no kait useimmiten, on vaikea saada labradoriitin sinisäihkettä kuviin, mutta ei tällä kertaa... :-) Ehkä tuo riipuksen kokokin vaikutti.

Siispä, riipuksessa on mustan onyksin ympäröimänä labradoriittia, helminä pyöreää onyksia ja kerrassaan kaunista sinistä kyaniittia. Metallina nytkin on kirkas hopea. Sydän on ihanan kokoinen, 3,5cm ja jätin korun lyhyeksi, mutta voihan siihen pidemmänkin ketjun vaihtaa.

,

Keijukaisen hipaisu

Joskus tuttujen blogien kautta kulkeutuu aivan uusillekin sivuille. Se on aina yhtä jännittävää. Viimeksi löysin tähän blogiin ja sitten kuvagalleriaan - kannattaa selata, katsoa kasvoja ja muita äärettömän taidokkaita yksityiskohtia! Vaikka galleria on englanninkielinen, niin suomalainen taiteilija on kyseessä.

Tietenkin mielikuvitustani jäivät keijukaiset kutittelemaan. Eilen etsin aiemmasta projektista jääneen kuukivin kieputellun 'keijunsiiven', johon tein sitten hiukan vallattoman ketjun vaaleista ja kuultavista kivistä ja kristalleista, pieniä makeanvedenhelmiäkin muutama. Syntyi Li-li-a :-)



***
Magskoru-kaupan seuraavan tilaajapalaute-arvonnan (10.12.) palkintona on hopeasta ja vuorikristallista linkitetty rannekoru. Jokainen palaute on arvokas, olitpa ensitilaaja tai useita koruja tilannut.

Ja lämmin kiitos, jokaiselle jo palautetta lähettäneelle! Sydän laulaen jatkan kauniiden materiaalien 'metsästystä' ja korujen tekemistä :-D

Hiukan punaista

Taas 'kaikki muut' ovat jo esitelleet niitä joulunpunaisia koruja. Hmm... Minä olen luopunut toivosta löytää oikeita, niitä juuri oikeansävyisiä makeanvedenhelmiä. Nämä keishit ovat kuitenkin aika lähellä.

Kuvaaminen ei oikein taaskaan luonnistu. Vaikka paikka, etäisyydet, valo ym. on samat, niin joka päivä kuvista tulee erilaisia. Tänään ei edes terävyys ole kohdillaan. Kuvaan toisena päivänä uudelleen, nytkin tuli monta turhaa tuherrusta.

Makeavetisiä ja hopeaa nauhoissa, korvakoruissa tismalleen sama malli kuin edellisissä turkooseissa, helmet vain pulleampia.

Turkoosia talvella, miksei

Turkoosia pidetään useimmiten kesäisenä kivenä, jossakin sitä sanottiin elokuun kiveksi. Suomen kultaseppien kiviluettelossa se on kuitenkin joulukuun kivi. Ja minun mielestäni se käy kyllä joka kuukaudelle :-)


No, rannekorun kokonaisuus lähti tuosta lukosta, jota olen pihdannut kai kaksi vuotta! Kuten kerroin aiemmin, niin lukot on lopussa ja käyttöön on otettava aarteetkin. Helmitilauksessa tuli korvakoruja varten noita pikkuisia turkoosi-riisejä, jotka olivatkin sitten aivan samaa sävyä lukon turkoosi-kiven kanssa. Ja nämä ovat kaikki aitoja turkooseja, ei värjättyä howliittia tai magnesiittia. Helmien pinta on jätetty himmeähköksi.

Yksinäisinä pikkuturkoosit olivat liian hentoja lukon seuraan ja toisaalta nuo isot 'neliöt' olivat liian jäykkiä yksinään, niin mentiin sitten molemmilla.
Korvakoruissa käytin 'papu-lankaa' eli puolipyöreää lankaa renkaina ja se antaakin hauskasti volyymiä koruihin.

Feeniks

Taas yhdessä ihanassa opaalissa mainiot maisemat (minä näen siellä jättiläis-feeniksin pesän ;-D )
Boulder-riipuksen rinnalla ruskeaa jaspista ja kullanhotoista pyriittiä. Oli vaikeaa löytää riittävän neutraalit ja kuitenkin kunnon vastapainon riipukselle antavat seuralaiset.
Riipuksen molemmin puolin on ihanaa sinistä ja opaalin hohdetta, riipus on kuitenkin kooltaan pienehkö ja korusta tuli hyvin siro ja herkkä. Silti, Voimakoru. Feeniks, uudistumisen voimaa.


(Koru on jo lähdössä uudelle omistajalleen.)

Muunneltu vai luonnollinen

Korukiviä käsitellään ja muokkaillaan monin eri tavoin. Vaikka olenkin viime aikoina pyrkinyt löytämään mahdollisimman luonnollisia, värjäämättömiä ja kemiallisesti käsittelemättömiä kivihelmiä, niin... Joskus vaan jokin käsittely tekee kivistä niin mainioita, että niitä täytyy nähdä lähempää.Tähän akaattiin on pintakäsittelyllä saatu aikaan verkkokuvio ja etenkin noissa epäsäännöllisissä ja kiiltäviksi hiotuissa kivissä se on aivan mainio. Osa korun helmistä on pyöreitä ja himmeitä, osa kiiltäviä murikoita ja ne korostavat mukavasti toistensa ominaisuuksia. Pikkuiset välihelmet ovat kuukiveä.

Carnac-kaulakorun helmet ovat reilunkokoisia, joten koru sai jäädä lyhyeksi. Kaulakuva on epätarkka, mutta siitä näkyy kuitenkin tuo korun asettuminen aivan lähelle kaulaa.


Korukaupassani on vielä tämän päivän ajan tarjous rannekoruista. Siitä muistuttamaan keskeneräinen rannekoru, joka odottaa vielä lukkoaan. Viivytin uusien lukkojen tilausta ja nyt ei ole aavistustakaan milloin ne saapuvat, hiukka harmittaa.

Rannekorussa on Boulder-opaalia laattoina ja väleissä Perun sinistä opaalia oikein kirjavia kappaleita. Tähän tulee hyvin pelkistetty lukko, sillä kivissä riittää katseltavaa, ne ovat omasta mielestäni aivan ihanat!

En vain voi lopettaa!

Hei, tein sentään jo rannekorunkin tämän uusimman riipuskorun seuraksi :-D

Mutta kun maailma on täynnä ihania riipuskiviä, niin on niitä vielä aikamoinen kasa täällä meilläkin koruiksi muotoutumassa... Ihania kapussejakin on odottamassa hopeakehyksiään, mutta tämän päivän jälkeen keskityn joihinkin tilauskoruihin, jos vain tarvikkeet saapuvat alkuviikosta kuten toivon.

Jos siis olet ajatellut joulua ennen saada korulähetyksen, niin nyt on jo hiukan kiire, sillä maailmalta tarvikkeet saapuvat tähän vuodenaikaan hitaammin, ruuhkaa nääs :-)

Colomba-kaulakorun riipus on harvinaisempaa bertrandiitti-opaalia, joka usein on hyvin lila-voittoista, tämän 'maisema'-riipuksen harmaissa osissa tuota lilaa on häivähdyksinä.
Onnistuin taas löytämään akaatti- ja jaspisvarastostani oikean värimaailman helmiä ja tosiaan - innostuin tekemään samansävyisen rannekorunkin.
Toistaiseksi kaulakorussa on hopeoitu ketju, mutta äkkiähän se hopeiseksi vaihtuu. En laittanut reilunpituiseen koruun lukkoa, se sujahtaa helposti pään yli.

Opaali ja Larimar

Jälleen kerran nämä unelmieni kivet, opaalit ja larimarit, suloisine sinisine sävyineen, päätyivät korupöydälleni.

Kuvat eivät kyllä vielä uudessa ympäristössä ota onnistuakseen, en saanut kallisarvoisen opaalin hohteita kuviin auringon avusta huolimatta ja larimarin vaaleat kuviot eivät pääse oikeuksiinsa. Ehkä kuvaan nämä myöhemmin vielä uudelleen, nytkin oli monta yritystä.

Näistä opaalikoru on pieni ja siro, larimar hiukan reilumpi ja pidempi.
Boulder-opaali (Australiasta) on nurjalta puoleltaan tasaisen tumma, mutta paraatipuolella kulkee 'kivikon' välissä hurmaavasti sädehtivä opaalipuro! Tämän riipuksen väreihin kävivät nuo karkeastihiotut, kirjavat larimar-helmet niin hyvin, että lisäksi laitoin vain hiukan vuorikristallia ja keveää hopeaketjua. 'Opaalipuro'-koru on suloinen, hennon ja herkän henkilön koru.

Alemman korun larimar-riipus (Dominikaaninen tasavalta) on upean sileäksi hiottu, reilunkokoinen, täynnä ihastuttavia 'kukka'-kuvioita, kauniit molemmat puolet. Arvokkaan riipuksen sävyjä korostavat mustaharmaat norjalaiset kuukivet ja tietenkin larimar-pallerot, joita on epäsymmetrisesti myös korun takaosassa. 'Jääkukkia'-korun ketjuosuudet ovat keskivahvaa hopeista papuketjua.


***
Lisään tähän vielä linkin, josta löytyy faktaa larimar-kivestä, joka siis virallisesti on sinistä pektoliittia, silikaattimineraalia.

Uusi koti, vanhat kujeet

Vierähti tovi, muutto sujui mallikkaasti, kiitos kaikille avustaneille ja hengessä mukana olleille!

Monta laatikkoa on kyllä vielä purkamatta, netti aukesi vasta aivan äsken, puhelinkaan ei toimi joka huoneessa... Mutta tänään paistaa aurinko ja varmaan pian uusi koti alkaa tuntuakin omemmalta.

Jotakin pientä piti korurintamallakin jo tänään yrittää, parit helpot korvakorut, kun valitut helmet eivät muuta seurakseen kaivanneet. Aivan perushopeisilla koukuillakin mennään.

Pöllönpojat keramiikkaa, voi että nämä ovat suloiset!


Toisessa parissa on aivan huikean kauniisti sinisenä välähtelevää labradoriittia lapis lazuli -renkaisiin istutettuna. Höh, helmien kuvaus kummallinen, katsokaa kuvaa, siis tuollaiset 'putket' ;-)