Parit korvakorut ja kiitos

Alkuun parit korvakorut, yksinkertaisten jälkeen vähän enemmän osasia.

Ensimmäisissä rubiininsävyiset kauniinmalliset kristallit, jotka tosin kätkeytyvät osittain helmihattuihin. Swarovskin kristalleja on edelleen varastossa, sellaisia, mitkä tuli hankituksi jo pari vuotta sitten. Niitä en hilloa tarkoituksella vaan jotenkin ne ovat itselle vieraita, pidän enemmän kivihelmistä. Toisessa parissa onkin isot prehniitti-kolikot kauniissa peridoottinapeissa. Ja hopeaa.
**

Ja, kiitos todellakin Inkulle ja kumppaneille tämänkertaisen ähh:n käynnistämisestä! Jonkinlainen korujumi oli havaittavissa koko alkuvuoden; taisi olla kovin monella muullakin koruntekijällä samanlainen tunne tammikuussa.
Tämä kampanjakin oli aluksi aika vaikeaa, mutta nyt olen kuuliaisesti yrittänyt olla hilloamatta eli tehnyt ja tehnyt. Olen pinnistänyt kaikki tilaukset valmiiksi, olen käyttänyt sellaisiakin helmiä, jotka eivät välttämättä niin sytytä tai sellaisia, jotka olen säästänyt johonkin, mitä en enää muista. Ja, olen opetellut sellaisia koruntekoon liittyviä taitoja, joista en ole aikaisemmin ollut innostunut, mutta joita kuitenkin arvostan ja haluan käyttää, esimerkiksi hopean juottaminen alkaa jo sujua aivan toiseen malliin kuin vielä syksyllä.
Siis, oikein sydämen pohjasta kiitos, myös niille mukaanlähtijöille, joiden työt ja taideteokset ovat osaltaan innostaneet ja innoittaneet :-D Nyt ei tunnu päivän tunnit riittävän kaikkeen, mitä haluaisin tehdä.


Rannekoru 'kiitos' syntyi sisarkoruksi aiemmalle rannekorulle 'one old friendship', samansuuntaisista ajatuksista - siinähän ne taas näkyvät valot ja varjot, joita ei olisi toista ilman toista. On niitattu hopeasavi-sydän tummaan pantaan, on ketjua ja pikkuriipuksia; kuvaamassa kaikkea sitä, mikä tekee elämästä niin täyttä ja kokemisen arvoista.

(Silti minusta tuntuu, että tähän koruun tulee pari palasta lisää, en vaan tiedä vielä mitä...)