Joulun odottelua

Onpas unohtunut päivitykset...

Mökkikausi loppui meidän osalta marraskuun puolivälin paikkeilla ja vene on pihassa odottamassa kevättä. Nyt jo olisi hinku takaisin saareen...

Joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna saatiin Kaisa ja Helvi treenikavereiksi :) Lauantaina saatiinkin komea treenikeli ja otettiin kamerakin mukaan todistamaan taivaan outoa valoilmiötä. Sunnuntaina olikin normisää eli vettä tuli kaatamalla. Sehän ei meitä lannistanut, tähän jatkuvaan sateeseen ja pimeyteen alkaa jo tottua.

Karman tyylinäyte ojan ylityksessä (kuvaaja Kaisa)

Helvin mielestä treenit maistui hyvälle;)

Reippaan viikonlopun jälkeen oli väsynyttä porukkaa :)


Viikko sitten olin Konnan kanssa kauden ensimmäisessä jahdissa. Se päättyi melko nopeasti :( Konna teloi jalkansa heti ensimmäisessä ajossa muutaman noudon jälkeen. Ensin näytti pahasti sille, että vasen lapa on revähtänyt tai venähtänyt. Lauantai-iltana tutkin koko koiran, muttei mistään löytynyt arkuutta tai turvotusta. Alkuviikosta vasta paljastui vamman sijainti. Vasemman etusen uloin varvas oli kipeä ja turvoksissa. Nyt jalassa on pidetty sidettä ja tossua tukena lenkillä ja Konna kulkee ontumatta. Taidettiin selvitä lähinnä säikähdyksellä - onneksi!

Karma pääsi viime sunnuntaina metsälle. Hyvin etsi lintuja, jälesti, nosti ylös sekä suoritti noudon. Olin tosi tyytyväinen :) Taitaa mennä hyvä metsästyskoira hukkaan, kun on mun oma... meillä kun ei kukaan metsästä, joten Karma ei pääse kovin usein oikeisiin töihin.

Jouluaattoon on vajaa viikko...ja täällä tarvotaan vesilätäköissä:(

Näitä kelejä odotellessa :)

Viimeinen koe

Karjala cup 29.10.-11

Viime lauantaina oli vielä kauden viimeinen koe. Viikko ei hyvää lupaillu, mutta ehkä voisi katsoa peiliin... eipä ole heinäkuun jälkeen juurikaan treenattu :/ Jostain syystä markkeeraukset oli tosi hukassa (siis TOSI hukassa). Vielä kun oma pinna petti, niin treenistä ei ollu sitäkään vähää hyötyä.

Aamulla napattiin Maarit ja Nampa kyytiin ja ajeltiin Inksaan. Matka oli just sopivan mittainen, kauemmaksi en olisi lähtenytkään (ja tämänkin meinasin jättää väliin). Oli kuitenkin mahdollisuus tavata iso porukka kavereita vielä kerran ennen talvihorrosta, joten luvassa oli ihan mukava syyspäivä :)

Konna oli iltapäivän viimeisessä "nelikossa". Koe alkoi markkeerauksilla. Konna onnistui hukkaamaan pellolla helpon ykkösmarkkeerauksen ja seuraavassa tehtävässä, kakkosmarkkeerauksessa, meni lähelle oikeaa aluetta, mutta jostain syystä laajensi aluetta vasemmalle... siis koira pois ja kaikki markkeeraukset jäi hakematta :( Tässä vaiheessa kättelin tuomarin, sillä kolmosta kummempaan ei enää ollut mahdollisuuksia.

Keskeytyksen jälkeen päästiin vielä tekemään vesiohjaus, joka oli uomauitto. No, sehän meni niinkuin pitikin eli aikas helposti :) Meidän pari toi omasta vesiohjauksesta hakuriistan, joten siihen loppui meidän treeni. Olisi vielä ollut pellolla kohtuu pitkä ohjaus sekä haku kahdella eri alueella.

Oli ihan kiva lopettaa koeura onnistuneeseen vesiohjaukseen. Tämä oli näillä näkymin Konnan viimeinen nome-koe. Ollaan saavutettu tavoite, joten tähän on hyvä lopettaa. Ympyrä sulkeutui saman tuomarin (Vesa Hietikko) arvosteluun, joka arvosteli aikanaan Konnan taipparin.

Oli tosi aurinkoinen ja mukava päivä :) Onnea Arjalle ja Awalle Karjala cupin voitosta!!

Konna jatkaa ensi vuonna nome-kokeissa käyntiä seuramiehen roolissa :) Kokeisiin olisi silloin tarkoitus lähteä Karman kanssa... saas nähdä kuinka siinä sitten käy ;))

Otteita Konnan reissupäiväkirjasta (salaa luettu)

18.9. Evakoituminen Joensuuhu

- Siis taas miut raahattii tänne, enkä ymmärrä miks. Eihän täällä pääse ees ulos aina ku haluu ja kaikki on paljo tiukempaa… No mut, onneks on jo ilta ja voi käyä nukkumaa. Ehkä äispä hakee miut huomen takas kotio.

21.9. Tokotreenejä ja agilityn vierestä kattelua

- Piru ku vieläki köhittää välillä joku kurkussa. Siitä huolimatta on pitäny juosta treenaamassa, ku äispä anto Jutalle jotain ihme ohjeita. Kuulemma pitäis opetella joku A ja metrinen hyppy? Noh, tottistelin nyt kuitenki tiistaina ja olihan se ihan kivaa. Tempolla on lisäks ruoka tottiksessa loppupalkkana, nii mieki sitte vaadin ittelleni kissanruoka-annoksen. Namnam! Tänää piti lähteä kattomaa Tenspun agilitytreenejä, vaik oisin voinu jäädä Tuukan kans kotioki. Kiva nimittäin kattoo vierestä, ku toiset tekee! Sainhan mie sentää keinun ja kepit mennä, mut eipä paljoo kiinnostanu.

26.9. Isiii!!!

- Viikonloppuaamuna piti herätä ihan hurrrrrjjjjan aikasin, ku Jutta meni johokki PK-kokeisii töihi. Meil oli muuten aika tylsä päivä Tempon kans autossa, onneks ees aamulenkille päästii.. Iltapäivästä alko sit satamaa vettä ja siinä vaihees tietys meijät haettii autosta. Olin vähän aikaa, että hei haloo! Pakko se oli sit kuitenki mennä, ku ne vetäs narupallon esille. Ne, joo-o, en tehnykää Jutan vaa Sannan kans hommia ja kivaa se sit kuitenki oli.

- Maanantai-iltana pääsin moikkaamaa isukkia, ku se sattuu tos vieres asumaa. Kaikki sano, et ”Taitossa näät nyt sen, miltä 6 vuoden päästä näytät”. En tajuu, enhän mie nyt mitenkää isukiks muutu? Tai nii, voihan miust isä tulla jos hyvä tuuri käy.

Isukin luon asu myös paljo muuta porukkaa ja vähän sitte riehuttii siin pihalla.

2.10. Graauuuh, oon aika äijä muuten!

- Minuu on juoksutettu ihan hirveesti pyörän kans, ku miul on muka huono kunto. Pyh, pah. Kusetan vaa niitä, koska pyörälenkillä en kerkee muuten tarpeeks haistella ja Jutta menee aina samaa lankaa ja hiljentää vauhtia. Tuukka tosin tais tajuta min ajatukset, eikä antanu eilen hiljentää vauhtia. Damn. Ois ollu niin paljo uusia hyviä hajuja.

- Ai nii, Juttahan on vieny taas monen monta kertaa miut tottiskentälle. Se on kyl ihan kivaa, varsinki ku saa lopuks viel kissanruokaa. Eteenmeno on ihan lastenleikkiä ja A kans. Hyppyki menee ihan hyvin, mut esitän vaa, etten muka osaa hypätä metristä. Välillä tulee ihan ihme käskyjä jossaki liikkeissä, enkä meinaa tajuta mitä tarkotetaa.

-Tänää pääsin sit viimein hakumettää, ku viime viikonloppuna jouruin oottaa vaa autossa. Nyt olinki sitte päättäny, et revin ne ukot esii vaikka väkisin ja niinhän mie tein! Vitsit että oli eka ukko tiukassa siellä pussissa (pressu? kuulemma), enkä oikein pystyny kunnol haukkumaaka, ku piti repiä hampailla sitä pussia. Jotain se Juttaki siel karju, että mitä mie oikein teen, mut yritin vaa selittää et pelastan ukkoa tukehtumasta tonne pussii. Äispä on sanonu, ettei pussia saa laittaa päähän! Ei ollu kuulemma hyvä idea ja seuraava ukko vähän ärähtiki siitä, ku revin sitä pussia. No, päätin sitte haukkua, et Jutta tulis pelastaa sen sieltä pussista. Tässä kävi hyvin, eikä kukaa tukehtunu pusseihi. Jutta ei kuitenkaa ollu kovin tyytyväinen ja sano soittavasa äispälle… En tajuu miks.

9.10. Vaaaaaarojen maraton, mikä ihme maraton?

- Tottista, tottista, tottista. Jutal on joku ihme into toho tottiksee, mut ei se haittaa, koska… kissanruokaa ja narupalloo! Oon kuulemma jo aika hyvä : ) Juoksulenkeilleki oon päässy, mut Tuukkaki on kauheen tiukkana tost etten saa jäähä haistelee. Ihme nipotusta, äispälle oon kuitenki sellanen lellikki, et saan tehä mitä vaa.

- Pääsin muuten vihdoin agiliiteleeki vähän ja kivaa oli. Jutta kävi päivällä hallilla, nii mieki pääsin mukaa. Tehtii sellain ”päällejuoksu”- rata ja menin kuulemma tosi hyvin. En tiiä mistä toi ”päällejuoksu” tulee, koska ei se min päälle juossu kertaakaa?! Kehu vaa kauheasti.

- Taas viikko vierähti. Toivottavast se Karma lopettais nyt ne juoksusa, et pääsisin kotii, ku sen takii kuulemma oon täällä. No käytii viikonloppuna Kolilla, ku Tuukka osallistu johokki Vaarojen maratonii. Juosten se lähti sinne mettää, et kait sil joku hätä oli? Myö päästii melkein kahen tunnin lenkille tonne samoille poluille. Oli aika hulppeat maisemat ja piti vähän poseerata Jutan mieliks välillä. Illalla mentii sitte johokki mökille. Siel oli ihan kivaa ja paljo ihmisiä, joitten sylissä makoilin.

11.10. Poika pääsee kotiiiiiiiin!

- Äispä tulee kuulemma tänää hakemaa miut kotii. Jippii, jippii, en malta oottaa iltaa! Illalla on kuulemma viel tottistaki. Eilinen oli aika tylsä päivä ja vähän kyl väsyttiki toi viikonloppureissu. Mut nyt min pitää mennä, koska Jutan puhelin soi ja pitää mennä takamettää…?

FI KVA LINTUKARIN KONNA

Syksyn kuvasatoa

Derbyn jälkeinen viikonloppu nautittiin mökkeillen :)

Rusinan tapa nauttia

Karma rentoutui Olivian kanssa leikkien ;)
Sido nyt ne kengännauhat, että päästää jatkaa...
Väsymätön noutaja :)

Konna tyytyi tarkkailemaan tilannetta :)

Välillä joutui hommiin... olihan jonku huolehdittava mustikoiden laaduntarkkailusta ;)

Tarkkaa hommaa!

Elokuun lopulla oltiin taas mökillä.

Olisiko parempi odottaa tässä kainalossa mahdollisia murusia suu valmiiksi auki...
... vai pyydystää niitä suoraa kielelle :)

Saatiin Ninnu ja Uuno treenikaveriksi 5.9. ja nautittiin aurinkoiseta päivästä ja kiireettömistä treeneistä. Eväskahvit oli tietty pakattu mukaan syömisten kera.

Karma seuraa tarkkana Uunon vesiohjausta

Päivän treeniporukka :) Vierailevina tähtinä Siiri ja Pulla ;)

Santiossa koko lauma pitkästä aikaa samassa kuvassa

16.9. Jutta ja Tuukka tuli pitkästä aikaa Tempon kanssa tänne etelän suunnalle. Lauantaina koirat pääsi pitkälle juoksulenkille Tuukan ja Jutan kanssa. Jutta fillaroi ja Tuukka juoksi reilun 15 km. Koirille matkaa kertyi reilummin, kun n.10 km reissusta saivat juosta vapaana.

Koirakolmikko saapumassa Tuukan kanssa kotiin ;)

Sunnuntaina päästiin hakuporukan mukaan treeneihin.

Karma oli elämänsä toisissa hakutreeneissä.
Hyvin oli pikkulikan nenä auki ja sai tuulitreenissä jo kaukaa vainun maalimiehestä.

Konna oli ihan täpinöissää, kun pääsi pitkästä aikaa hakumetsään.

Eipä ohjaajan vaihdos vaikuttanut työskentelyyn...
... maalimies löytyi ja haukuttiin...
... tutulla vahvalla haukulla ;)
Tempo teki hyvin töitä, mutta ikävä kyllä kukaan ei kuvannut Tempon hakua... Mustien koirien kuvaus varjoisassa metsässä on aika hankalaa :(

Nyt tuntuu koti hiljaiselle, kun Konna lähti Pohjois-Karjalan reissulle Jutan ja Tuukan matkaan.

Odottelen Karman juoksujen alkavan ihan lähiaikoina, joten Konna lähti evakkoon. Miten yhden koiran poissaolo voi tuntua näin paljon, vaikkei koiria normaalisti edes huomaa tällä kotioloissa.

Karman vuoro kokeilla...

5.-7.8.2011 Inkoo Västankvarn Gård

Perjantaina lastattiin auto jälleen viikonloppureissua varten. Vuorossa oli Labradori Derby Karman kanssa.

Oltiin liikkeellä tarkan markan... euron... budjetilla, joten yöpymispaikkana oli oma auto ja kylmälaukussa eväät viikonlopulle.

Varhainen aamuajelu ei kiinnostanut, siksi matkattiin jo illalla paikalle. Perjantaina ohjelmassa oli numeroiden arvonta.

Kokeen tuomarit ja kokeen avaus

Koekansaa kuulolla

Numerolla 29 olimme lauantaiaamuna kolmannessa ryhmässä ja aloitettiin rastista nro 3. Hiki nousi pintaan, kun tuomari selosti rastin tapahtumat... walk up yksitellen ja ykkösmarkkeeraus... Karman treenit ei ehtiny vielä tuolle tasolle vajaassa kolmessa viikossa :/ Seuraaminen ilman hihnaa on vielä opettamatta ja sitä taitoa kaivattiin tässä. Rasti meni lopulta yllättävän hyvin, 18p. (vasta illalla tajusin minne kaksi pistettä meni, sanoin pysähtyessä "istu" ja se vei pari pinnaa).

Seuraavan rastin meteliä kuunneltiin jo kaukaa pelonsekaisin tuntein, muistikohan tuomarit, että aamupäivällä on nuoriso töissä ? ;) Edessä oli saareke, jonka läpi, kallion päällä, kulki ajoketju metelöiden. Kun ihmiset olivat poissa näkyvistä, niin koira lähetettiin alueen etuosaan aluehakuun, ei sittenkään niin paha. Karma katseli rauhallisena ajomiehiä ja virheellisesti oletin, ettei ihmiset juurikaan kiinnostaneet. Tuuli kävi oikealta, joten lähetin Karppisen keskiosaa kohti. Matkalla suunta vaihtui vahvasti vasemmalle, siis sinne minne ajomiehet olivat häipyneet. Jouduin pysäyttämään Karpan ja ottamaan vähän lähemmäs, että näin sen pitkän ruohon seasta. Siitä sitten taakselähetyksellä alueelle ja lähihakupillityksen avulla dami ylös. Tästä saatiin 16p. Pisteiden menetykset meni pitkälti omaan piikkiin.

Seuraavaksi siirryttiin rastille numero yksi.

Pitkä ykkösmarkkeeraus, rinnettä alas,

pitkän ruohon kautta niitetylle heinälle.

Palautus käteen, kuten kaikki muutkin damit.

Helppo homma, se

meni hyvin

20p

:)

Viimeisenä kakkosrastille.

Ykkösmarkkeeraus ja linja samaan paikkaan.

Matkalla oli puunrunko ja Karma hyppäsi sen molempiin suuntiin markkeerauksessa. Ohjauksessa meni jostain syystä rungon vasemmalta puolelta ja alueen vasempaan reunaan, siinä pillillä seis ja lähihakuun ja dami ylös. Palautus tuli onneksi rungon yli.

Tästä 20p... ja hymy herkässä ;)

Juhlaillallisella julkaistiin finalistit. Oltiin selvitty toiselle päivälle. Rastin nro1 pisteet pidettiin piilossa loppuun asti finalisteilta, joten todellista sen hetken tilannetta ei tiedetty.

Sunnuntaina lähdettiin matkaan treenimielellä. Taso oli tosi kova ja kolmen rastin perusteella parhaat oli viisi pistettä meitä edellä, joten ajattelin kärkipään jo menneen. Jos eilen oli pelottava alotusrasti, niin sunnuntaina olis voinnu vetää ranteet auki tehtävän kuultuaan... Koko finaali käytäisiin walk up-muodossa neljä koiraa kerrallaan. Siispä taas sitä seuraamista, jota ei ole vielä opetettu ja malttiamalttiamalttia... Neljän koirakon suorittaessa loppuporukka kulkee samaa tahtia pellon reunaa ja koiria vaihdetaan aina pareittain uusiin.

Kaikki koirat siis kuuli joka laukauksen ja näki joka heiton... pientä lämpenemistä luvassa ;)

Tehtävinä oli ykkösmarkkeeraus eteen ja ensin otettiin takaa sokkolinja pois. Aina vierekkäiset koirat hoiti linjan ja toinen markkeerauksen.

Reunassa, omaa vuoroa odottaessa, yritin peittää edes osan heitoista, ettei Karppa ihan kiehu yli. Onneksi oli pallo mukana ja sen avulla sain katseen pois heitoista. Omalla vuorolla pelkäsin Karman seuraavan edistäen,

karkaavan ja vinkuvan. Tyttöpä yllätti ja pysy käsissä ja oli hiljaa!! Meille tuli ensin markkeeraus. Kun viereinen koira otti ohjausta, niin Karma kuikuili taakse, että mitä siellä tapahtuu. Ajattelin siinä, että unohtaa markkeerauksensa. Luvan saatuaan Karma lähti ihan oikeaan suuntaam, mutta heitto oli tullut ainokaisen saarekkeen etureunaan aika lyhyelle matkalle, joten neiti sujahti heinien sekaan saarekkeeseen. Pillitin takasin ja lähihakupillityksellä dami ylös. Siinä ei vielä sattunu nii suurta mokaa, kuin linjassa. Sain lähetysluvan ohjaukseen. Karma väänsi katsettaan vängällä oikealle yleisön suuntaan. Yritin näyttää oikeaa suuntaa, mutta ei vaan hylänny yleisöä. Tässä tilanteessa fiksu ohjaaja olisi ottanut askeleen tai kaksi haluttuun suuntaan ja lähettänyt koiran. Minäpä juurruin niille jalansijoille peltoon, enkä tajunnut, että voisin liikkua :( Lähetin lopulta liikkeelle ja jouduin pysäyttämään, kun pyrki oikealle. Ensimmäinen pysäytys oli hyvä ja siitä laitoin taakse. Suunta hakeutui taas oikealle ja jouduin uudelleen puuttumaan. Nyt valui aika paljon takaisin päin ennen pysähtymistä... no ihmekkös tuo, kun opetus on vasta siinä vaiheessa, että piip- seis- palkka :) Sain ohjattua damille, mutta meni liian vaikeeksi. Näistä mokista huolimatta 13p./20p.

Kun kaikki koirat olivat suorittaneet tehtävän, tuomarit halusivat nähdä vielä pitkät ykkösmarkkeraukset jokaiselta. Siispä käännös ympäri ja walk up jatkui toiseen suuntaan neljän koiran rivissä. Nyt oli jo itku lähellä... eikö olisi jo riittänyt. Karma ei ollu karannu eikä piipannu, niin olisi ollut hyvä lopettaa tähän. Nyt tarvi rivissä kestää kolme muiden noutoa ennen omaa vuoroa. No, sielläpä oltiin kohta taas rivissä. Karma pysyi edelleen paikallaan ja lähes hiljaa. Ainoa pienenpieni ääni tuli silloin, kun vieruskaveri ohjasi omaa koiraa markkeeraukselle meidän edessä. Vihelsi moneen kertaan ja kehotti koiraa, se meinas olla liikaa Karppiselle, joka tuijotti pudotuspaikkaa katseella "mie tiiän missä se on". Onneksi ääni oli todella pieni ja vaimea, en tiedä kuuliko tuomari ollenkaa (ei näkyny ainakaa pisteissä). Lopulta tuli Karman vuoro. Markkerasi tosi hyvin ja hoiti homman itsenäisesti, luovutus oli vähän hätänen 9p./10p.

Nyt oli hommat hoidettu meidän osalta. Pienen tauon jälkeen viisi parasta meni pellolle vielä ratkomaan paremmuusjärjestyksen.

Tuomarit neuvonpidossa koirien suoritusten jälkeen.

Napa, Karman sisko, teki hienon työn ja sijoittui Derbyssä toiseksi!!

Hyvä Napa ja Ninni!!

Illalla kotona näin vasta lopulliset pisteet... Pikkasen tuli ruoskittua itteään siitä ohjausmokasta. Oltiin finaalin alkaessa jaetulla neljännellä sijalla!! Ilman mokaani olisi ollu mahdollisuus sijoittua, mutta jälkeenpäin on niin helppoa olla viisas. Nyt pisteemme riittivät jaettuun kuudenteen sijaan, kuusi pistettä voittajalle (mitalistit kaikki samoilla pisteillä) hävinneinä. On se kyllä hieno saavutus kesän vastoinkäymiset ja yli kahden kuukauden huili huomioiden. Ja luulen, että taktiikka lähteä finaaliin treenimielessä oli kuitenkin hyvä, Sillä siellä oli niin paljon uutta Karmalle, ettei pieni pää olisi ehkä kestäny, ellei olisi välillä leikitty pallolla ja nollailtu tilannetta.

On se kyllä mahtava pakkaus ja nyt on treenit vasta aluillaan eli saas nähä minne sen kanssa päästään :D

Onnea kaikille Derbyssä ja Mestaruudessa sijoittuneille!!

Kuvat Kassu Kallio -kiitos Kassu :))