100 onnellista päivää - 84. päivä / 100 Happy Days - Day 84

100 onnellista päivää - 83. päivä / 100 Happy Days - Day 83

100 onnellista päivää - 82. päivä / 100 Happy Days - Day 82

100 onnellista päivää - 81. päivä / 100 Happy Days - Day 81

100 onnellista kuvaa - 80. päivä / 100 Happy Days - Day 80

Tämä ei oikeastaan ole onnellinen kuva. Ainoa onnellinen asia tässä on se että tämä kurkkupastillit hieman helpottavat kipeää kurkkuani. Olen ollut tänään vain surkea, nukkunut ja istunut, koska olen kipeä. Toivottavasti se menee pian ohi! / This isn't really a happy picture. The only happy thing about this is that these throat pastilles eases little bit of my sore throat. I've only been miserable today, slept and just sat, because I'm sick. Hopefully it'll go away soon!

100 onnellista päivää - 79. päivä / 100 Happy Days - Day 79

100 onnellista päivää - 78. päivä / 100 Happy Days - Day 78

Lassi Sinkkonen - Solveigin laulu

English below

Minulla kesti aika kauan ennen kuin aloitin Lassi Sinkkosen Solveigin laulun. Jotenkin olin Jojon jälkeen niin kyllästynyt ja kun selailin Solveigia ja huomasin sen kirjoitetun hieman puhekielellä ja stadin slangilla, niin kirja ei vain kiinnostanut.

Olisi vain pitänyt aloittaa kirja aikaisemmin. Se oli hyvä! Alkutunnelmmat olivat jälleen hyvät, vaikkakin puhekielisyys aluksi hieman ärsytti. Myös alun tyyli oli hieman sekava kun Solveig kertoo oman tarinansa, mutta koska eihän hän tietenkään voi kertoa asioita joita hän ei itse muista, niin alkutaipaleet oli kerrottu muiden ihmisten suilla. Välillä ei oikein tiennyt kuka puhuu mutta se oli ongelmana vain alussa.

Kirja kertoo Solveig nimisen tytön lapsuudesta ja nuoruudesta. Se alkaa Solveigin syntymästä ja loppuu kun tyttö on n. 20 vuotta. Solveigin elämä ei ole ollut helppoa. Solveigin äiti ei halunnut lasta ja tämä jättääkin lapsen heitteille ja pieksee tätä pahasti. Muutenkin äiti on erittäin kamala ihminen. Pettää miestään ja on kuin mikäkin hullu. Isä taas vaikuttaa ihan järkevältä mutta traumatisoituu sodassa ja sulkeutuu kuoreensa. Äiti toimii pirttihirmuna sanan kaikessa merkityksessään. Solveigin ja isän elämä ei ole helppoa. Hyvän kuvan perhesiteistä antaa heti alusta alkaen se, miten Solveig kutsuu äitiään Saaraksi mutta isäänsä kuitenkin isäksi. Oikeastaan melkein kaikki aikuiset kuvataan kamaliksi ihmisiksi. Kuvioissa on paljon väkivaltaa ja alkoholia. Pikkuhiljaa tällainen ihmisraunioiden kuvaukset alkavat puuduttaa. Toivoisin jo jotain pirteämpää lukemista. Kirjassa on kuitenkin onneksi myös valonpilkahdus, Solveigin isovanhemmat, Famu ja Fafa. Varsinkin Famu on ihana ihminen ja ainoa joka uskaltaa pistää Saaralle kampoihin. Famun ansiosta Solveigin elämä ei ole niin kurjaa kuin se voisi olla.

Pidin siitä miten kirja oli jaettu eri ”säkeistöihin”. Onhan tämä sentään Solveigin laulu.

Kirja ei ole helppoa luettavaa. Se on erittäin realistinen kuvaus nuoren tytön elämänvaiheista, kasvutarina. Sitä pelkää koko kirjan ajan monia asioita. Pelkää, millainen Solveigista lopulta tulee kun elämän malli ei ole paras mahdollinen ja tyttö on melkeinpä murrettu. Pitkin tarinaa huomaakin muutamia asioita jotka ovat selvästi huonon kohtelun tulosta. Sitä alkaa pelätä Famun kuolemaa. Mitä sitten kun Famu kuolee? Solveig jää täysin ilman minkäänlaista turvaa. Sitä haluaa uskoa onnelliseen loppuun, mutta koska kyseessä on näin rankka tarina siitä ei voi olla varma.

Teinivuodet menevät jo hieman paremmin. Pojatkin tulevat kuvioihin, rakkaus ja seksi. Realistisuus pysyy näissäkin kohdissa erittäin vahvana. Solveig voisikin olla myös nuortenkirja, koska päähenkilö itse on niin nuori ja käy läpi samoja asioita kuin kuka tahansa teini.

Kirja loppuu erittäin avonaisesti. Solveig jää 20-vuotiaaksi ja elämä on edessä. Sitä jää miettimään, mitä Solveigille sitten tapahtuu ja haluaisi tietää lisää. Mutta jotenkin uskoo, että Solveig pärjää. Varmasti traumatisoitunut nuori , jolla ei ole ollut ihan normaali elämä, mutta vahva hän on ja sitä ainakin haluaa uskoa onnelliseen loppuun. Aineksia siihen kuitenkin on kaikesta huolimatta.

Pidin kirjasta erittäin paljon vaikka välillä ahdistikin ja itku meinasi tulla. Vihasin Saaraa ja muita aikuisia mutta viha ei ollut niin vahvaa kuin esimerkiksi Jojossa oli ollut. Tämä on yksi niistä kirjoista joita voisin lukea uudelleenkin.

http://www.antikvaari.fi/imagesproduct/1064_solveiginlaulu.jpg

It took me awhile to start Lassi Sinkonen's Solveigin laulu (Solveig's song). Somehow I was so sick of reading after Jojo (Yo-yo) and when I was flipping through the pages of Solveigin laulu and noticed that it was written in spoken language and a little bit of Helsinki dialect the book just didn't interest me much.

But, I should have just started reading it earlier. It was good! The first impression was very good again, although the spoken language irritated me a little. The writing style was a little bit confusing at the beginning, because Solveig is telling her own story, but because she can't tell the things she doesn't remember, so the early life of Solveig is told by some other's, but basically Solveig is still telling the story (did you get it?). For a while, I even didn't know who was talking, but luckily, it didn't last long.

So, the book is about a girl named Solveig, her childhood and youth. It starts when Solveig was born and it ends when she was about 20 years old. Solveig's life hasn't been easy. Her mother didn't want her and abandoned her and beats her very badly. Solveig's mother is terrible person. She cheats her husband and is acting like crazy. Dad on the other hand seems reasonable, but he got traumatized on the war and shuts away. Mother is making everything to make Solveig's and dad's life miserable. You see a clear picture of the family relations at the beginning, when Solveig refers to her mother as Saara (mother's name) and he still calls his dad, Börje, a dad.  And actually, almost every adults in the book are pictured as terrible people. There's a lot of violence and alcohol in the book. And little by little these potraits of ruined human lives are mind-numbing. I hope I would get something lighter reading next. Although, there was one glimmer of light and that was Solveig's grandparents, Famu and Fafa. Especially Famu was such a nice person and the only one who could control Saara even a little. Because of Famu, Solveig's life wasn't as bad as it could have been.

I liked the way how the book was divided into different ”verses”. After all, this is Solveig's song.

The book wasn't an easy reading. It was a very realistic potrait of a young girl's one episode of life, a growth story. You are afraid of many things while reading the book. You fear what becomes of Solveig after all, when the pattern of life hasn't been the best and she's almost shattered. Along the book you'll see things that clearly are effects of the bad treatment. You'll start to fear Famu's death. What happens when Famu dies? Solveig will be left alone and without any protection. But still you would like to believe in happy ending, but because the story is so rough you can't be sure of it.

Luckily the teen years are little bit better. There's boys, love and sex involved. The realistic style is strong in these parts too. Solveigin laulu could also be young adult's book because the main character is herself a young woman who goes through the same things as all teens.

The book ends very openly. Solveig is 20 years old and a whole life ahead of her. You would really want to know what happens to Solveig after that. But somehow you believe that Solveig is going to be alright. Surely she is traumatized young woman who didn't have very normal life, but she's strong and at least you would like to think that after all, there's happy ending. There are possibilities for it.

I liked the book very much, although it was very fraught from time to time and I almost cried in some parts. I hated Saara and other adults, but even if the hatred was strong it wasn't like in Jojo. This is one of the books I could imagine to read again.

100 onnellista päivää - 77. päivä / 100 Happy Days - Day 77

Kaksiviivainen gis saavutettu! Oikein kappaleessa! Eikä vain ääniharjoitteessa! Vau, mikä fiilis!! / I've completed the two-lined G#! In a song! Not only in voice practice! Wow, what a feeling!!

Play well!

100 onnellista päivää - 76. päivä / 100 Happy Days - Day 76

Tytti Parras - Jojo

English below

Havukka-Ahon jälkeen lähdin innolla lukemaan Tytti Parraksen Jojoa. Se vaikuttikin mielenkiintoiselta jo heti alussa. Päähenkilö, joka myös toimii kirjan kertojana, on selvästi elänyt mielenkiintoisen elämän. Kirja kertookin päähenkilön, nuoren naisopiskelija, elämästä Tampereella jossa hän asuu kolhoosissa muiden opiskelijanuorten kanssa (ensin kyllä luulin heidän asuvan Helsingissä mutta sinnekin toki päädytään myöhemmin). Opiskelijaelämä ei ole helppoa 60-luvullakaan. Rahat on vähissä ja ihmissuhteissa on ongelmia. Myös kiperiin asioihin päästään ottamaan hieman kantaa, esim. abortteihin. Kirja käsitteleekin minun mielestäni kapinallisia nuoria aikuisia joilla ei ehkä kaikki elämän asiat ole kovin mallillaan syystä tai toisesta, kirjassa myös sivutaan hieman yhteiskunnan epäkohtia. Kirjassa on hyvin paljon takaumia joissa valotetaan päähenkilön menneisyyttä.

Pidin kirjan tarinasta. Se oli mielenkiintoinen, mutta kirjassa oli muutamia isoja ongelmia. Yksi isoin on se, että se on kirjoitettu todella huonosti. Periaatteessa kirjoitus on kuin jonkun päiväkirjaa lukisi, eikä ehkä oikein sitäkään. Kirjoitus oli ajatuksen juoksua jolla ei ollut mitään selkeää muotoa. Takaumakohdat olivat kaikkein pahimpia. En yksinkertaisesti pysynyt niissä mukana. Välillä en edes ehtinyt huomata milloin teksti siirtyi takautumaan. Kirjassa on virkkeitä jotka vain jatkuivat ja jatkuivat aina vaan, pilkkuja oli miljoona eikä pistettä näkynyt mailla halmeilla. Toisaalta taas kirjasta löytyi jopa luetteloita joissa ei kuitenkaan ollut pilkkuja. Ehkä kirja oli myös jollain lailla runollinen tai siinä yritettiin jonkinlaista runollisuutta saada aikaiseksi? Tässä ei kyllä minun mielestäni ainakaan onnistuttu jos se oli tarkoitus.

Kirja aiheutti minulle myös erittäin voimakkaita tunteita. En ole ikinä ennen halunnut niin voimakkaasti paiskata kirjaa käsistäni. Tämän voimakkaan reaktion aiheuttivat kirjan henkilöt. Varsinkin miehet. He ovat niin sovinistisia ja jos nyt suoraan saan sanoa, niin idiootteja. Idioottisuus päätee kyllä myös kirjan naisiin. En voi ymmärtää miten ihmiset voivat olla niin vastuuntunnottomia ja tyhmiä. Uskon kuitenkin, että henkilötkin kirjassa olisivat varmasti olleet jonkin verran siedettävämpiä jos kirjoitustyyli olisi ollut toinen. Varsinkin kun oli jo valmiiksi huonolla tuulella sen takia. Mutta ymmärrän kyllä erittäin hyvin miksi kirja on herättänyt aikoinaan suurtakin kohua. Minusta se aiheuttaa vieläkin, silloin kun joku muistaa sen lukea. Se on varmaan ollut suuri järkytys kun kirjan henkilöt, opiskelijat, tulevat maisterit, on kuvattu niin ronskisti ja kirjassa on suoranaista seksiäkin ja kaiken lisäksi kuvioihin sotketaan pieni lapsi ja tabuja.

Kirjaa lukiessa tuli sellainen olo, että kirjan olisi ihan hyvin voinut kirjoittaa myös nykyaikana. Lankapuhelimet ym. muut asiat jotka olivat 60-luvulla ominaisia olisi vain vaihdettu kännyköihin ja 60-luvun uutiset ja tapahtumat 2000-luvulle, niin hyvin olisi mennyt läpi.

Kirjan loppumetrit olivat kuitenkin parasta antia. Siellä päästiin jo kunnolla raivoamaan yhteiskunnan epäkohdista. Tunsin itsekin rentoutuvani kun asiat saatiin tuotua julki. Tämä ei tosin enää kirjaa pelastanut.

Kaiken kaikkiaan kirja oli hyvin sekava. Se jätti paljon kysymyksiä joihin olisi toivonut saavansa vastauksen viimeisissä luvuissa, mutta jouduin pettymään. Kaikki kysymykset liittyivät takaumista saatuihin tiedonjyväsiin. Kirjaa pitäisi kai lukea jotenkin rivien välistä, enkä itse pidä tällaisesta. Mielestäni kirjassa käsitellään abortin lisäksi (tätä oikein näkyvästi, vaikkei kirja pyörikään tämän ympärillä, vaikka se periaatteessa siitä alkaa ja siihen loppuu) kenties myös väkivaltaa ja itsemurhiakin. Viimeisestä en ole varma. Harmittaa, koska tarina on mielenkiintoinen mutta se olisi vain pitänyt kirjoittaa paremmin ja selkeämmin. Kaipasin myös enemmän kannanottoja yhteiskunnan epäkohtiin, nyt se jää kovin pintapuoliseksi vaikka kirjassa olisikin ollut potentiaalia vielä enempään.

http://www.sskk.fi/productimages/largeImages/576f64dd-dfcd-11dc-b7b0-6b037c7d5d14.jpg

After the previous book, Havukka-Ahon ajattelija (The Thinker of Havukka-Aho), I started to read the next book, Jojo (yo-yo) from Tytti Parras with enthusiasm. First, it seemed very interesting. The main character, who tells the story, had lived very interesting life. The book tells about the main character, young female student, who lives at Tampere in commune with other students (first I thought they lived in Helsinki, but they will end up there later in the book). The student life in 60's isn't easy. Money is short and there's problems with relationships. The book also speaks out for complicated issues for example, abortion. In my opinion, the book discusses young rebel adults whose lives aren't in good shape somehow, and it also states a little bit the grievances of society. There's very much of flashbacks in the book which tells a little bit of the main character's past.

I liked the story. It was interesting, but there were some other big problems in the book. The biggest one was that the book was written very poorly. Basically, it was like reading someones diary and maybe even not that. The writing was plain line of thoughts and there wasn't any clear form in it. The flasbacks were the worse. I just simply couldn't follow them. At times, I didn't even notice that the writing moved to the flashback. There were sentences which just kept going on and on, there were million commas and no dot anywhere in sight. And on the other hand, there were even lists with no commas. Maybe the book was trying to be poetic? Well, in my opinion, it didn't succeed very well in that case.

The book also caused me very strong emotions. I've never ever wanted so hard to throw a book from my hands. And behind this strong emotion were the characters. Especially the men. They were so chauvinists and frankly speaking, they were idiots. Altought, it applied to the women too. I can't believe how people can be so irresponsible and stupid. I do believe that maybe the characters would have been more bearable if the writing style would have been different. Especially, because I was already in a bad mood because of it. I also understand why the book had made so much of a scandal when it was published. I think it would still rouse a stir if someone would remember to read it. It must have been a very big shock when the author pictured the characters, students, upcoming graduate students, so roughly and there's even downright sex in the book and furthermore she mixed a little child in the story and some taboos.

While reading the book I had a feeling that the story would settle well in today too. If you just take the 60's references away, like landline etc. and change them to more suitable alternatives of 2000 (like cellphone) and change the 60's news and events to news and events of 2000 it would have pass.

The last chapter was the best. Finally they get to the point where there was some rage about the faults of society. I felt relaxed when finally they got to let all the inhibitions out. Although, it couldn't save the book anymore.

All in all, the book was very incorherent. It left a lot of questions which you thought would have been explained in the last chapters but you just got disappointed. All the questions were related to the flashbacks. I think you should have really read the book between the lines and I don't like that kind of reading. I think the book discussed many thing among abortion (which is very visibly, although the whole book didn't really revolve around it, although it did start and end with it), and maybe also violence and suicides. About the last one I'm not so sure. I'm so irritated because the story was so intresting but it should have been written better and more clear. I also wanted more of statements of the grievances of society, now it's just a small scratch about it even though the book would have had much more potential for it.  

100 onnellista päivää - 75. päivä / 100 Happy Days - Day 75

100 onnellista päivää - 74. päivä / 100 Happy Days - Day 74

100 onnellista päivää - 73. päivä / 100 Happy Days - Day 73

100 onnellista päivää - 72. päivä / 100 Happy Days - Day 72

100 onnellista päivää - 71. päivä / 100 Happy Days - Day 71

100 onnellista päivää - 70. päivä / 100 Happy Days - Day 70

100 onnellista päivää - 69. päivä / 100 Happy Days - Day 69

100 onnellista päivää - 68. päivä / 100 happy days - day 68

100 onnellista päivää - 67. päivä / 100 Happy Days - Day 67

100 onnellista päivää - 66. päivä / 100 Happy Days - Day 66

Tänään minulla ei ole kuvaa vaan video. Siinä on onnellisia lehmiä jotka välttivät teurastuksen ja pääsivät keväiselle nummelle pitkän talven jälkeen / Today I don't have a picture but a video. There's happy cows which avoided slaughter and get to go to spring field after a long winter.

Aa, aa, Allin lapsi

This is the second version of the song Aa, Aa, Allin lapsi. You can find the first version by clicking the link in the video :)

100 onnellista päivää - 65. päivä / 100 Happy Days - Day 65

100 onnellista päivää - 64. päivä / 100 Happy Days - Day 64

100 onnellista päivää - 63. päivä / 100 Happy Days - Day 63

100 onnellista päivää - 62. päivä / 100 Happy Days - Day 62

100 onnellista päivää - 61. päivä / 100 Happy Days - Day 61

Turbo

English below

Katsoin animaation nimeltä Turbo.

En oikein pidä elokuvista joissa on autoja ja en varsinkaan pidä formulasta, mutta tämä elokuva oli aika kiva.

Se kertoo etanasta joka osallistuu formulakisoihin :) Aika hauska idea, vai mitä?

Se toimii. Loppupuolella kannustin jo Turboa.

Se oli aika tavallinen ja samalla kaavalla tehty animaatio jossa on iso unelma (pienellä unelmoijalla) ja vastoinkäymisiä yrittäessä tehdä unelmasta totta. Ensin on ihan tavallisia jokapäiväisiä elämän vastoinkäymisiä erilaisuuden ja sopeutumattomuuden takia, mutta sitten tapahtuu jotain kummallista ja kaikki alkaakin mennä hyvin, vaikkakin matkan varrella loukataan tunteita ja sitten on tietenkin pahis, joka yrittää kaikkensa pilatakseen päivän ja saa kaiken näyttämään siltä, että ei ole enää toivoa jäljellä, mutta ystävät tulevat apuun ja päästään onnelliseen loppuun... samaa vanhaa.

Mutta silti elokuva oli oikein viihdyttävä. En tosin katsoisi sitä uudestaan. Se ei kuitenkaan ollut niin hyvä.

Suosittelen elokuvaa kaikenikäisille jotka pitävät eläimistä animaatioissa. Etanat ovat aika uusi asia animaatioissa, varsinkin pääroolissa. Ja kaiken lisäksi näet Samuel L. Jacksonin ja Snoop Dogin etanoina ;) Et varmasti halua missata sitä, vai mitä?

Tässä on Turbo IMDb:ssä.

I watched an animation called Turbo.

I don't really like movies with cars in it and I definitely don't like formula, but this movie was quite nice.

It's about a snail who enters to a formula race :) Quite a fun idea, eh?

It works. At the end of the movie, I was rooting for Turbo.

It was kind of an ordinary animation with the same old story, where there is a big dream (but little dreamer) and struggle to make the dream come true. At first, there's an ordinary struggle with difference and not fitting in but something extraordinary happens and everything starts to go well, although, there's still some feelings hurt and then there's a bad guy who makes his best to ruin the day and it seems that there's no hope anymore but then friends come to help and there's a happy ending... same old, same old.

But still, it was an entertaining movie. Although, I wouldn't watch it again. It wasn't that good.

I'll recommend it to all ages who likes animations with animals in it. Snails are quite new thing in animations especially with the main roles. And above all, there's Samuel L. Jackson and Snoop Dog as snails ;) You don't want to miss that, do you?

Here's Turbo at IMDb

100 onnellista päivää - 60. päivä / 100 Happy Days - Day 60

Tästä on alkanut tulla vaikeaa. Minulla on kyllä aikaa tälle mutta ongelma on se, että unohdan koko ajan ottaa kuvia ja postata niitä :( Melkein jo luovutin tänään kun taas postaan eilisen kuvan myöhässä. / This is getting hard. I do have time to do this but the problem is that I'm forgetting to take the pictures all the time and post them :( I almost gave up today because I'm again posting yesterdays' picture today. 

100 onnellista päivää - 59. päivä / 100 Happy Days - Day 59

100 onnellista päivää - 58. päivä / 100 Happy Days - Day 58

100 onnellista päivää - 57. päivä / 100 Happy Days - Day 57

100 onnellista päivää - 56. päivä / 100 Happy Days - Day 56

100 onnellista päivää - 55. päivä / 100 Happy Days - Day 55

100 onnellista päivää - 54. päivä / 100 happy days - day 54

100 onnellista päivää - 53. päivä / 100 happy days - day 53