Väriterapiaa

Olen oikeasti tosi kauan halunnut pitkävartiset jämälankasukat. Käytän talviaikaan lähes pelkästään villasukkia, kotioloissa kun paljon aikaa vietän... tai no, muutenkin villasukathan ovat lähes joka tilanteeseen sopiva asuste! (Ja huhtikuusta syyskuuhun sitten mennään paljain jaloin.)

Lähes kaikki villasukkani ovat tosi ruppasia, vanhoja ja tylsiä, mutta ajavat asian. Sitäpaitsi sukkien neulominen on mielestäni ollut tosi tylsää, koska aina tietää miltä ne näyttää valmiina? Sukka on sukka. Pitkään olen myös odotellut että pajalle kertyisi jämälankoja niin että saisin niistä tehtyä jämälankasukat, mutta eipä niitä kerry kun en villalankoja ole muuhunkaan käyttänyt... Vihdoin viime lauantain kauppareissulla kuulin ihanien värien kutsuhuudon ja jo iltapäivästä hihkuin Instagramissa näin:

 Homma edistyi ja jo samana iltana syntyi tämä:

 Yleensä viimeistään tässä vaiheessa kyllästyn ja siirryn kantapään tekoon ja nytkin jännitti että noinkohan vaan saan vieläkään pitkävartisia? Kovasti tsemppasin ja varsi saikin pituutta!

Taas sama tilanne, DejaVu? 

...ja jo viikossa NE todellakin olivat valmiit! :-)

 Lankoina Novitan Seitsemän Veljestä ja fuksian värinen taisi olla Novitan Nallea, vaaleanpunainen Kotikullan Sukkalanka, puikot 3mm

Aloituksessa 54 silmukkaa, 2o1n

jaettuna puikoille 15/12/12/15

Kantalappu 30s

Kantapään jälkeen kavennukset niin että silmukoita jäi 48.

 Varsissa raidat täysin sattumanvaraisesti 2-5 krs/väri.

Jalkaterässä turkoosi raita kasvaa yhden kerroksen isommaksi joka raidassa.

Petrooli raita on aina kahden kerroksen levyinen.

Että ainakin väriterapiasta olen tällä viikolla saanut nauttia:

Ja hei, nythän mulla näyttäis olevan herkullisia jämälankoja?

 

Ihan järjettömän herkullisia väriyhdistelmiä!

 

Että mitäköhän se sitten olisi? 

Isoäidinneliöitä?

Afrikkalaisia kukkia?

Jotain isoa vai pientä?

 Tarttee vissiin uppoutua Pinterestiin muutamaksi päiväksi inspiroitumaan...? ;-)

Vai olisiko sulla joku idea?

(Eikä se sukan neulominen niin kauheaa ollutkaan, varsinkin kun välillä sai vaihtaa työtä tuohon toiseen puikoilla olevaan, jonka edistymistä "kulissien takaa" voi myöskin seurata siellä Instagramissa tai tykkäämällä Lauramaisesta Facebookissa!)

Nähdään!

Nerokas neule

Siis kertokaapa miksi en ole aikaisemmin kokeillut patenttineuleen neulomista?

En ole mikään kova neuloja, (enemmänkin virkkausnaisia) mutta toki villasukka ja -lapanen irtoaa tarvittaessa. Nurjat ja  oikeat silmukat erotan ja kantapääkin tuntuu olevan takaraivossa. Olen joskus neulonut muutaman pipollisen palmikkoneuletta, lukemattomia joustinneuleena ja jopa yhden vauvannutun ihan ohjeesta (joka onkin ainut ohjeesta tekemäni neuletyö.) Yhtään villapaitaa tai muuta isoa työtä, saati kuvioneuleita (niitä palmikoita lukuunottamatta) en ole ikinä ollut kiinnostunut tekemään (näillä hermoilla, hei haloo??).

Tuossa yksi ilta eksyin vahingossa googlettelemaan neulejuttuja ja silmiini osui ihan nimikin tuolle villasukkien kantapäässä käyttämälleni puolipatentille. Lisää surffailua ja silmissä vilisee patenttineuleen kehuja joka suunnalta.

Pajalla oli onneksi kerällinen Puro Batikia ja päätin kokeilla minäkin. Voi morjens!

Siis nyt käsi ylös kuka tykkää nurjista silmukoista?
No niimpä!

Patenttineulos on vähän niinkuin 1o1n, mutta NURJAT SAA JÄTTÄÄ NEULOMATTA!????

Lopputulos on siistiä, kuosissaan pysyvää, kaunista, venyvää neulosta, jossa virheet ei näy ja joka syntyy kuin itsestään!

Voi kun oikeassakin elämässä voisi jättää tekemättä kaikki mälsät jutut? ;-)

Mitäs itse tykkäät Patentista? (ollaan jo nähtävästi sinutteluvaiheessa sen kanssa...)

(Ai niin ja jos et vielä tiedä mitä tykkäät, niin ymmärrettävät ohjeet löytyi ainakin täältä.)

Ja kappas vain, nyt kun menin etsimään tuota linkkiä, niin kurkkasin vielä sen puolipatentin ja valepatentin ja totesin että se kantapäissä käyttämäni neulos ei sitten ole kumpaakaan. Mutta en kyllä uskalla googletella aiheesta enempää, en ainakaan ennenkuin tuo kaulahuivi on valmis. ;-)
Ja ennenkuin se on valmis niin tarvitaan varmasti muutama lankakerä lisää...

Legot kekoon ja menoks!

Hei vaan hei!
Eilisessä rakkaudenpuuskassa (siis esim. Facebookissa ja blogeissa ihan ähkyksi asti) päätin kantaa korteni kekoon, tai siis tietty "legoni kekoon"!
Nyt tuntuu siltä että vaikka kuinka olisi mukava keskittyä vähän näihin omiin hömppäjuttuihin, käsitöihin ja muuhun, niin ajankäytöllisesti en kyllä tämän luovempaan pysty...

No, onneksi on Instagram! 

Ei tarvitse edes kaivaa oikeaa kameraa esiin ja mistä tahansa kännykameraräpsystä kuoriutuu katu-uskottava taideteos! 

Tulehan tökkimään ja tavataan siellä!

_lauraemilia_

(itse Instagram toimii siis älypuhelimen sovelluksella mutta kuvia voi katsella ja selata nyt myös verkossa.)

Vuosi tai kaksi

Joskus ennen ajattelin kokonaisen viikon olevan iiiiikuuuuiiisuuuus, varsinkin jos asia koski jotain mielessä pörräävää inspiraatiota tai käsillä olevaa projektia. Esimerkiksi viikko reissussa syksyllä 2011 oli iiiiikuuuuiiisuuuus, varsinainen kärsimysviikko ilman projekteja. Mielessä kihelmöi jo seuraavat ideat enkä tiennyt mistä aloittaa! 

Jostain syystä, kai alitajunnan ohjastamana, vuosi sitten tammikuussa siivosin käsityöt ja tarvikkeet Pajan oven taakse ja olin hoitanut ns. rästihommat pois alta. Mielessä ei juurikaan kihelmoinut. Tästä tunteesta avauduinkin silloin, mutta enpä silloin osannut aavistaakaan että seuraavana päivänä menisi lapsivedet raskausviikkoja ollen kasassa kokonaiset 23+5. Perjantain 13. päivän ja sitä seuraavien tapahtumien vuoksi en ole tehnyt yhtään mitään luovaa kokonaiseen VUOTEEN.

Silloin joskus, kun käsityöhommelit olivat villeimmillään, olin äitiyslomalla, Eskarilainen oli iloinen ja yhteistyökykyinen, Kuopus nukkui päivin öin. Mikäs siinä kahden pojan äidin puuhastellessa. Ihan kikattuttaa itseänikin kun mietin miten tilanne onkaan muuttunut. 

Hypätään tuo absurdi 2012 yli ja mietin että nyt täällä kotona pyörii kiukkuinen tokaluokkalainen, vikkeläjalkainen Kaksvee (kyllä vain, vikkelä) ja sitten tuo nyt Yksvee, Valtti! Eipä joo ole paljon edes tullut mieleen levittää korutarvikkeita pöydälle tai istahtaa rauhassa koneen ääreen :-D (ei ompelu- eikä tietokoneen.)  Pahinta luomisentuskaa olen purkanut satunnaisiin muffinien, eli perheemme kesken "fuffien", leipomiseen.

Valtin syntymäspeksit mainittu jo täällä ja lievästi sanottuna Valtin vauvavuosi ei liippaa läheltäkään sitä vaipparumbaa johon luulin olleeni valmistautunut. 

Ei. 

Sitten. 

Niin.

Yhtään. 

Valtin pitkä matka on kestänyt kovin kauan ja nyt vihdoin ollaan tilanteessa jossa Valtti on kotiutunut kokonaan Lastenklinikalta. Jatkossa toki käydään kontrolleissa siellä ja täällä ja vähän joka paikassa muuallakin ja kotonakin hoito on edelleen kovin erilaista kuin "normivauvan", mutta öitä ei enää tarvitse sairaalassa viettää. Eli enemmän aikaa olla kotona, rauhassa ja perheen kesken.

Viime viikolla se sitten iski. Inspiraatio. Haluan virkata. Nyt sitten olen virkaillut joka välissä kun vain olen ehtinyt ja pystynyt. Toki, kahden vaippaikäisen kanssa (joista toinen harjoittelee potalle ja toisella vakava imeytymishäiriö eli tuttavallisemmin sanottuna poika on "suoraputkinen") ei oikein ehdi eikä pysty, kun on jotain "muuta" käsissä ;-). Mutta varovasti aloitellen, ajatuksena laatu korvaa määrän? ;-) Kamerahankintakin on vuosien pähkäilyn jälkeen tehty, keskinkertainen pikkupokkari vaihtui mikrojärkkäriin, niin katsotaan josko laatu näkyisi edes kuvatuotoksissa?

Päällä olevista pikkuisista projekteista toinen on saada itselleni uudet lapaset kaikkien kadonneiden ja kutistuneiden tilalle. Sillä esim. näistä toinen oli hypännyt vahingossa pesukoneeseen ja kun heitin toisenkin samaan käsittelyyn sai Kaksvee itselleen uudet huopaiset lapaset! Ja niistähän tuli niin kivat että halusin itsellenikin!

Lankana Novitan Puro, väri ILO 873 (värithän vaihtuvat vuosittain enkä tiedä olisinko pettynyt kun kaupasta ei löytynyt vanhoja lempparivärejä vai olisinko ILOinen että sain jotain ihan uusia värejä!).

Ennen pesua

Simppeli suora malli kiinteillä silmukoilla, aloitusketjussa 50kjs, koukku nro4, peukalon kohdille 10kjs ja hypätään 10ks yli, jotta jää peukalolle reikä, jatketaan suoraa pötköä ja kavennukset tasaisesti lopussa. Niin ja tietty se peukalo! Pesukoneeseen muun kirjopyykin sekaan 40asteeseen, muotoile kosteana. Nämähän olivat siis hervottoman kokoiset ennen pesua ja ihan reilut kutistumisen jälkeenkin. Jos tekisin itselleni toiset, laittaisin vain 45kjs aloituslenkkiin.

Ilman huovutustakin tälläiset paksummat, virkatut villalapaset toimii, ne hävinneet lempparilapaset olivat myös virkattu, 30kjs aloituslenkissä ja olivat juuri sopivat, lämpimät eivätkä kastuneet läpi lumipalloja tehdessä!

 Pesun jälkeen

Toinen projekti on vielä palasina:

 

 Että terveisiä vaan täältä apinatarhalta! ;-)

Tässä vielä kuva kesältä:

Valtti ensimmäisiä kertoja kotona päivälomalla käymässä

Että mitäs täällä blogistaniassa on tällä välin tapahtunut? 

*pihalla kuin lumiukko*

Täs on nyt vähän...

...muuta pientä ollut käsillä viimeaikoina...?

Tuli tammikuussa perjantai 13. joka pysäytti kaiken.
Sen jälkeen on poikakatras on kasvanut kolmeen, Eetun ja Kaapon pikkuveli Valtti syntyi.

Valtti syntyi ja pysäytti kaiken.

Valtti syntyi raskausviikolla 24+4, 630g painoisena.

Ps. Naistenklinikalla makoilu käy kotiäidin kylpylälomasta, tosin ilman sitä kylpylää...
PPs. Matka on ollut pitkä ja jatkuu edelleen... Käsityöt palaavat kun niille löytyy aika ja paikka.
PPPs. "Jämäpätkä" lähentelee jo viittä kiloa, röyhtäilee kuin mies ja käynyt kotilomillakin. :´-)
PPPPs. Valtti on keräillyt komean kirjon keskosille tarjolla olevia kolmen kirjaimen yhdistelmiä: RDS, BPD, NEC, ROP... jne...
PPPPPs. (joo joo tää on vika!) Olen ikuisessa kiitollisuuden velassa HYKS Lastenklinikan Vastasyntyneiden teho-osaston K7 sekä Kirurgisen osaston K6 henkilökunnalle!

Pahoittelen blogihiljaisuutta, mutta tiedättehän?

"Blogiloma"

....ei huolta, palaan kyllä!

Tussilla seinään

Hei, oonksmä muistanut tästä kertoa?

Kävin viime kesänä sukulaisissa sotkemassa seiniä!

Kyllähän Laura ja Tussi ovat aina valmiina kun pyydetään!

 Kyseisen sotkun tekstin sain duudlailla poikamiespoksin eteisen seinään,

joka näissä puhelimella räpsityissä kuvissa on vielä kesken ja seinät kovin tyhjinä.

(Ymmärsin että huoneeseen oli tulossa vanhaa tehdastyylistä metallinaulakkoa sekä puista lipastoa...)

EDIT.2/2013 Kuvat olivat hävinneet Bloggerista mutta nyt vihdoin latasin ne takaisin...

Muffineja ja muita herkkuja

Tammikuun tyhjyys.
Ihanaa.

Ei "pakollisia" projekteja (siis väkertelyjä, jotka ovat muutenkin suhteellisen pakollisia?...).
Olla vaan, jos on sellainen hetki, että voi vaan olla. Normaalistihan Kuopuksen päiväunet käytetään tehokkaasti käsitöihin ja muuhun hömppään. Jouluähkyn jälkeen ei ole paketteja, kuuseenkoristeita, lahjoja, ostoksia eikä PAKKOA! Ja kun on muutaman päivän vaan ollut (siivonnut, pyykännyt ja nukkunut päikkäreitä) ilman yhtään projektia, on ihanaa aloittaa aivan puhtaalta pöydältä! Pyyhin jopa Pajan seinällä olevan liitutaulun (eli ToDo-listan) tyhjäksi, vaikka siinä oli vielä laittoman paljon toteuttamattomia juttuja. Jos en niitä viime vuonna halunnut tehdä, niin miksi haluaisin niiden painostavan mieltä tänäkin vuonna?

Ensimmäiseksi alkoi kutkuttamaan Joulupukin tuoma pussillinen

Novitan Minikeriä. (Kiitos vielä Madde!)

Niistä syntyi Siskontytön keittiöön pitkään lupaamiani leivoksia:

(ja kyllä, hemmottelen Murun pilalle "tyttöjutuilla",

onhan hän sentään kuuden serkuksen katraasta ainut tyttö!)

(Ison Donitsin tein jo viime keväänä.)

 Leivokset on tietysti pakattu leivoslaatikkoon:

Leivoslaatikko on taiteltu Tildan askartelupaperista,

jonka olen ostanut ihanasta lähiaskartelukaupastani, Paperipilvestä.

Laatikon kanteen tein muffinin leimasimella, joka löytyi Sinellin tammikuun tarvikepaketista näiden lisäksi:

(Näihin palaamme siis vielä uudestaan Muffinikuun tammikuun aikana, jEi!!!)

Samoilla herkutteluilla,

saanen esitellä NaapuriPrinsessan Hääkonvehdit:

Prinsessan häiden aikaan olin raskaana ja erittäin hormonihäiriöisenä tunnekuohussa katsoin häitä televisiosta suuren vollotuksen saattelemana, jota myös Avoppini oli todistamassa!

Hän toikin samana kesänä Ruotsista tuliaisina ihanan konvehtirasian,

jota en edes raaskinut avata moneen kuukauteen!

Kun ParastaEnnen-päiväys alkoi aikanaan uhkaavasti lähestyä,

jouduin uhraamaan rasian ja Esikoisen kanssa popsimme herkullisuudet parempiin suihin! 

(Njomnjom!)

Viime keväänä näin NÄMÄ,

ja täytin oman rasianikin virkatuilla korvikkeilla!

Näitä en kyllä raaski leikkeihin luovuttaa,

korkeintaan muutaman vuoden päästä (lainaksi)!

Ihanaa Uutta Inspiraatiovuotta Kaikille!

Kartonkipakkauksia...

...leikkikeittiöön!

...vertailun vuoksi vieressä "oikea" maito(=liituvesi, jos perheeltä kysytään):

(pakko välillä ostaa tuon Klaus H.:n ihanan designkuvituksen vuoksi rasvatonta,
saa sitten siitäkin jotain maitotölkkitaidetta tehtyä)

Pakkaukset tein siskontytön uuteen, joulupukin tuomaan leikkikeittiöön.

(nämä menivät samaan osoitteeseen jo ennen koko keittiötä!)

Kuvat, siis aukileikatut pakkaukset, skannasin, kikkailin ja skaalailin sekä tulostin.

Tarkoitukseen olisi sopinut parhaiten vähän paksumpi kartonki, mutta valkoisen sellaisen puuttuessa käytin kiiltäväpintaista 120g tulostuspaperia joka on siis tavallista monistepaperia aavistuksen verran paksumpaa (eikä inspiraatiopuuskassa mihinkään kauppoihin lähdetä!). 

Päällystin arkit kontaktimuovilla, leikkasin irti ja liimasin kasaan!

Voin sähköpostitse lähetellä PDF-tiedostona nämä näissä kuvissa näkyvät tulostettavat,
vinkkaa ihmeessä tahtotilastasi täällä tai facebookin puolella!
HUOM! En ole graafisen alan ammattilainen ja skannerini on huono,
mutta kyllä näiden leikkeihin luulisi kelpaavan?!

EDIT 1/2014 Kokeillaanpa, jos tämän linkin takaa löytyisi tulostettava tiedosto...
Ilmoitelkaa, jos ei toimi!

Perhosen siiven ohut tuulahdus kevättä!

Joulukuisessa Sinellin Design Team -tarvikepaketista löytyi ihania pastellisävyjä! Monipuolinen akryylileimasinsetti, saman sarjan papereita,  Fimo-massaa pastellinsävyissä, massailuterät, tarrateippiä sekä korttipohjia. Kaiken jouluisen hössötyksen keskellä oli ihana pysähtyä ajattelemaan (ja tekemään) jotain ihan muuta kuin joulua. Värit ja leimasimet inspiroivat ihanasti. Innostuin jopa piirtämään mielessä muhivat suunnitelmat paperille! Mukana tulleet Fimomassat kiehtoivat, jotain pientä olen toki aikaisemminkin massasta työstänyt ja nyt pääsin kokeilemaan myös Fimo -leikkuuteriä.
Joulukiireet tuntuivat kuitenkin takaraivossa ja varsinkin Fimo-massan työstö ei saanut ansaitsemaansa aikaa. Olisin halunnut kokeilla enemmän eri tekniikoita ja ajan kanssa, mutta tuleehan kaikenlaisia projekteja lisääkin?

Kortti "Tilkkutäkki" 

(=sillisalaatti)

Tarvikkeet ja suunnitelma

Kortti "Have a Lovely Day"

...suunnitelmaa..

 ...keskeneräisyys...

 Kortin keskellä olevan pikkulirpun tein sarjan sinipilkullisesta paperista.

(Kansi muodostui paperin nurjasta puolesta ja pilkut jäivät sisäpuolelle.)

Leimasin maton, skumppapullon, kattokruunun sekä irtokuplia suoraan paperiin ja ammeen pimuineen irtopaperille.
Amme liimattu kohotarratyynyillä, jolloin kuvaan tuli vähän kolmiulotteisuutta. 

Leimaukset VersaMagic-leimasintyynyllä, joka tuli Sinellin marraskuun paketin mukana.

Kultaiset tehosteet väritetty Sakuran geelikynällä, joka sekin tuli jo marraskuun paketin mukana, mutta jäi silloin testaamatta.
Muut väritykset ProMarker -tusseilla.

Rusettinauha omasta varastosta.

Muistipeli

Muistipeliin kului yksi paketti Fimomassaa. 

 (Kahdella paketillisella massaa olisi saanut vähän tukevammat ja isommat palat.)

Ensin pehmitin massan ja kaulin levyksi suoran lasipullon avulla. 

(Paras työskentelyalusta on puhdas leivinpaperi, koska siihen massa ei tartu eikä paloja tarvitse enää siirrellä paistamista varten.)

Valmiin muotin puuttuessa leikkasin neliskanttiset palat 3cm leveän paperisuikaleen avulla.

Fimo -leikkuuterillä oli todella helppo leikata massaa suoraan.

Leimasetistä etsin 8 sopivaa kuvaa jotka painoin kevyesti massapaloihin.

(Paisto n. 110 astetta, 30 min.)

Laatikon (n.4x9x2cm) taittelin kahdesta 10x15 cm stuccokartongin palasta

(siis yhdestä puolitetusta korttipohjasta).

Paperit Tulip -paperikosta ja nauha omasta varastosta.

Ihanaa jo haistella Kevättä vaikkei Talvikaan ole vielä alkanut!

(tai sitten se oli TOSI lyhyt tänä vuonna!) 

(tai siis viime vuonna) 

(...tai siis, ööh, ihan sama,

Sinellin Blogista lisää näitä keväisiä tuulahduksia!)