Matohelistinmato

Pupuhelistin oli valmistuessaan Kaapolla kovassa käytössä ja nykyään Valtilla. 

Nyt kuitenkin inspiroiduin satua lukiessa ja jämälankakeriä siivotessa:

 (nämä kuvat Instagramissa käsitelty)

Sitten törmäsin tähän ja pinnailin kuvan Pinterestiin muistiin ja muhimaan...

 Virkkailin erikokoisia palloja puuvillalangasta.

Palloissa täytteenä vanua ja muutamassa muovikuulia pienissä rasioissa helisemässä.

Yhdistin pallerot.

Päättely- ja yhdistelyvaihe jännitti, lähinnä apulaisen toimeliaisuuden vuoksi:

 

 Kaksivuotias ja sakset ei ole ikinä turvallinen yhdistelmä.

Mallailin silmien paikkoja:

Näin on hyvä:

 (tuplavarmistukset kiinnityksiin!)

...koska:

Jep, uusi hittilelu on syntynyt!

(saavuttaakohan tämä postauskin samanlaisen suosion kuin Pupuhelistinpupu, joka keikkuu blogin suosituimpien tekstien kärjessä kuukaudesta toiseen... ;-) )

DIY: Mene sinne Pupuhelistimen ohjeisiin ja tee monta pupun päätä erikokoisina ja eripaksuisista langoista. Yhdistä osat.

Asiasta seinään;
Haluaisin kirjoittaa Valtista ja Valtin vauvavuodesta mutta en löydä sopivaa lähestymistapaa. Kirjoitanko itselle, tuttaville vai tuntemattomille? Asiapohjalta kronologisesti edeten päiväkirjamuodossa vai tunnepohjalta välähdyksinä matkan varrelta, kuvia vai juurtajaksain epikriisejä ja diagnooseja?

Kiinnostaisiko Sinua lukea Valtista (äidin näkökulmasta) täällä blogissa? Aihe tuntuu kiinnostavan, ainakin jos viimepäivien Facebook-hässäkkää on uskominen. Hienolla asialla pienen ja nuoren neidin vanhemmat!

...jotain maagistahan noissa kaapissa kasvaneissa tuntuu olevan?

Maagisen ihana on ainakin tämä meidän!

Ohrakakkusia

Ei, lauramaisuudet eivät laajene taikinahommeleihin. Otsikko vain pälkähti mieleen, mistä lie?

 Leikin tuossa yksi päivä kivillä.

Onpas hauskat värit!

 Ihana, ihana, kaivattu aurinko!

Olen Kivituikkuni saanut Siskolta joululahjoiksi ja siinä sitten pällistelin hauskaa värisattumaa. Tuo henkilökuntasesonkilahjuksena saatu tarjotin on vaan niin herkku!
Istuin ja mietin että saisikos niistä jonkun sommitelman kyhättyä Singerin nurkalle ihasteltavaksi.
Eipä saanut ei (eihän näin valoisassa tuikkujakaan enää poltella?) ja leikkikin loppui kesken kun jotain tärkeämpää(?) tuli häiriöksi.

En ollut siivonnut lelujani leikin jälkeen pois

 (onneksi pojat eivät ennättäneet huomata ja huomauttaa, niinkuin yleensä jos en itse noudata keksimiäni sääntöjä, hups!)

 ja kun istutimme Eetun kanssa kevätrituaalit, laitoin jotain myöskin kivituikkuihin kasvamaan...

 Ja näin hienosti Ohra jo nousee, Herneiden vielä miettiessä!!

(...venyttää ja venyttää, jotain näkyy tänne Duplokasojen keskelle lattianrajaankin...)

...ihankuin jotain olisi Ohrilta unohtunut matkasta? :-D

Katsotaan miten ne viihtyy noin kakkusina?

Sain sommitelman!

Kevätrituaalit...

...kunniakkaasti aloitettu!

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille lukijoille, kävijöille ja kommentoijille!!!

Palmikoita ja piparireunoja

Jämälankasukkien jälkeen halusin lisää uusia villasukkia ja nyt jotain naisellisempaa ja yksiväristä!

Ihan oikeasti innostuin ihanasta trikookuteesta ja aloin neuloa vanhan, varastosta löytyneen rahin päälle huppua, mutta trikoo loppui kesken. (Myyjä lupaili että sitä tulisi lisää, sitä odotellessa!!)

Odotellessa inspiroiduin ohuen langan virkkaamisesta, pitsin ja peltipurkin yhdistelmästä...

Patenttineule jäi  koukuttamaan joten laitoin puikoille myös tämän:

Ohut lanka,5mm puikot ja tasona patenttia.

Vielä kun tietäisin mitä tästä tulee? Pari suunnitelmaa mielessä mutta taidan soveltaa matkan varrella, langan ja hermon riittävyyden mukaan? 

Hauskaa on se että, ensimmäistä kertaa olen aloittanut monta neule-/virkkaustyötä ja niitä sitten vuoronperään fiiliksen mukaan teen. Olenko tullut vanhaksi ja kärsivälliseksi ja nyt nautin myös tekemisestä, enkä pelkästään äkkiä valmiiksi saamisesta? 

Mutta takaisin niihin sukkiin:

Lanka: Marketin tarjouksesta napattu Novitan Impivaara Sukkalanka, väri 063 meleerattu tummanruskea
Puikot: 3mm (vähän liian pienet puikot tälle langalle joten lopputulos aika tiivistä)
Aloitus: 60s (15s/ puikko)

En osaa edelleenkään neuleohjeista neuloa ja tässäkin sovelsin omasta päästä (ja googlen kuvahaun avulla) kuvion. Varressa neljä leveää 12 silmukan palmikkoa, jotka koostuvat itseasiassa kahdesta vierekkäin olevasta 6 silmukan peruspalmikkokierrosta, joista toinen kiertää toiseen suuntaan ja toinen toiseen suuntaan. 12 oikean silmukan välissä aina 3nurjaa. Neljä tavallista kierrosta välissä ja vuorotellen palmikkokiertoja joten kullekin yht. 9 tavallista kierrosta väliin.
Tuosta selityksestä jos joku muu (jos itsekään) saa selvää niin ihme! ;-)

Kantapää ihan sellainen perus ja sen jälkeen jatkoin pienemmällä silmukkamäärällä ja eri puikkojaolla jotta sain kuvion keskelle jalkaterää symmetrisesti. Pohja sileää neuletta ja puikoilla 9/15/15/9s yht.48.
Kärkikavennukset tein tyylilleni uskollisesti täysin soveltaen ja summamutikassa, pohjassa neljästä kohtaa ja jalkaterän päällä kuviota kaventaen.

Sukkien valmistuttua ne näyttivät vielä kaipaavan jotain joten virkkasin yläreunaan kiinteiden silmukoiden kierroksen, joihin tein pitkillä pylväillä piparkakkureunan. Tein ne (yllätysyllätys) silmukoita laskematta ("mä mitään silmukoita nyt jaksa alkaa keskellä yötä laskemaan"). Piparkakkureunapylpyröitä oli ilmestynyt kierroksen jälkeen kahdeksan ja ne olivat asettuneet juuri palmikkokiertojen kohdalle, mikä ihana säkä! ;-) Muistan vielä ajatelleeni että täytyy sitten tuohon toiseenkin sukkaan laskea sama silmukkamäärä ja asemoida "pylpyrät" samoin. Keskittymiskykyni tuntuu kuitenkin nykyään olevan aika lyhyt ja ehdinkin kahdessa minuutissa unohtaa upeat suunnitelmani, taisi maanantai-illan Bondilla olla jännittävät loppuhuipennustohinat Rautahampaan kanssa. Mutta kas, salama iski kaksi kertaa ja toinenkin oli vahingossa oikein!

Nyt voi taas nostaa jalat kissan viereen sohvan selkänojalle ja nauttia tästä kotiäidin ihanan rauhallisesta ja hiljaisesta laiskotteluelämästä....

Sarkasmi, 

tuo (itseironian jälkeen) paras huumorin alalaji.

Mpokka!

(sanoo Keskimmäinen vilkuttaessaan ja tarkoittaa tietääkseni "moikka"!)

Valtavirta vai Puro vai mikä se...

...sopiva aasinsilta otsikoksi nyt olikaan?

En ikinä ole oikein ollut kovinkaan muotitietoinen, siis en ainakaan vaatteiden suhteen. Ehkä haluaisin kun kerran aina yritän mutta kovin jähmeästi tuollaiset haihatukset kuten pillifarkut tai erikoiset värit tai kuviot ajautuvat vaatekaappiini. Pääsääntöisesti pari vuotta myöhässä silmä kaikkeen "uuteen" (tai kasariin) tottuu ja uskallan itsekin hankkia. No nyt sitten pari vuotta myöhässä garderoobistani löytyy TUUBIHUIVI! ;-)

Kyllä vain, laadukkaan bloggaamisen linja teemalla "kärpäsestä härkänen" jatkuu ansiokkaasti!

Samaan aikaan kun feikit Jämälankasukat saivat alkunsa, pistin puikoille myös patenttineulekaistaleen, ihan kokeilumielessä. Ei ohjetta, ei tietoa koosta, mallista, langan riittävyydestä tai muusta käyttäytymisestä.

Ja kun patenttineuleen kanssa pääsi vauhtiin, ei siinä kauaa sitten mennytkään kun huivi oli valmis, vaikka kolmannen rivin jälkeen manailinkin että ehkä 2015 pääsee käyttöön?

 Instagramissa hihkuin ensimmäisen kerän loputtua!

Hei, tähän väliin hauska juttu. Instagram ja Facebook kun ovat blogin tukena ja pikaisesti kerrottavan infon väylänä, vähän niinkuin behind-the-scenes, niin tässäpä onkin tuolle ylläolevalle "instantkuvalle" oma kulissientakainen kuva:

(...ja tästä huomaamme kuinka ihanasti noilla Instagramin valmiilla filttereillä saa *nipsnaps* kuvista mehukkaampia...)

Innokas pieni apulainen mukana. 

Ei kylläkään ole kovinkaan paljon avuksi... ;-)

Kuva otettu ajankuluksi, kesken "Kenen puikot, äidin vai Kaapon?" -leikin.

(huomaa kuvissa kahvikupit. Olen naureskellut, että onneksi juon kahvini maidolla, ei vaaraa osteoporoosista näillä kahvimäärillä...)

No niin, takaisin aiheeseen:

 Patenttineulos...

 ...taipuu...

 ...tasoittuu...

...ja joustaa!

Materiaalina lanka, Novitan Puro Batik, on ihanan pehmeää, kutiamatonta ja värit, oh nuo värit!

...huivimalliksi houkuteltu ihanainen neiti S., mukana tietysti taas myös innokas kuvausassistentti...

Aloituksessa 45silmukkaa, puikot 5mm, jatkoin kahden kerän verran, yllättävän vähän? Olin mielessäni varautunut suurempaan kulutukseen, mutta nyt jäikin yksi herkkukerä vielä odottelemaan... Päättely, päät yhteen ja kiepautus kaulaan.

Muodikkuudesta puheen ollen, olen huumaantunut kuviollisiin legginseihin! 

Ja se jos mikä, on muodin etunenässä kulkemista!

Tosin testikäytössä huomasin ohikulkevien koirien säikähtävän ja oman perheenkin luovan epäileviä katseita... "Äiti hei, voitsä laittaa oikeet housut jalkaan?"

Ja hei onhan mulla ylikasvanut, epämääräisen värinen tyvikasvukin!

Eli ei hätää, ihan muodin aallonharjalla ratsastan? ;-)
Ihanaa Uutta Inspiraatioviikkoa teille kaikille!