Pakkaset ovat ainakin näillä leveysasteilla nyt vähän hellittäneet, mutta viime viikkojen aikana on blogissa jos toisessakin ollut kuumana (heh heh) teemana vallitsevien sääolojen vaikutus sisäilmastoon.
Minä nostan hattua korkealle kaikille vanhojen talojen puulämmittäjille - meillähän on tilanne se, että talossa on ollut rakentamisajankohdasta alkaen vesikiertoinen keskuslämmitys joka toimi ensin puilla, sitten 60-luvulta 2000-luvulle öljyllä ja keväästä 2011 alkaen kellarin pannuhuoneessa on hurissut maalämpöpumppu. Meillä puulämmitys ei siis ole mikään pakko - tai sen ei ainakaan pitäisi olla pakko.
Koska olemme joissain asioissa välillä hitusen irrationaalisia, kuten ihmiset yleensä, meillä on kuitenkin jostain itselleni hämärän peittoon jääneestä, periaatteellis-ideologisesta syystä kytketty maalämpöpumpusta sähkövastus pois päältä. Pumppu ei siis kykene tuottamaan kuin noin 42-asteista vettä, kireimmillä pakkasilla kyseinen lämpötila ei enää ihan riitä pitämään pääasiallisia asuintiloja mukavan eli meidän standardeillamme noin 21 asteen lämpöisenä. Sähkövastus hoitelisi veden kuumennuksen kovilla pakkasilla ja meillä siirryttäisiin silloin käytännössä suoraan sähkölämmitykseen. Mutta nyt ei siirrytä, vaan apuun tulee keittiön puuhella, tarkennettuna hellan leivinuuni.
(Ostin Mikkelin torilta tuollaisen älyttömän hyvän, jostain muovista tehdyn pärekorintapaisen. Se ei hajoa, kuten oikeat pärekorit puunkantotarkoituksissa, eikä sen tiiviin pohjan läpi tipahtele puuroskaa keittiön lattialle. Lisäksi kuvassa näkyy uusi keittiön hana. Hanagatesta voisin kirjoittaa erillisen jutun.)
Itse asiassa nyt keskeytän itseni ja totean, että se sähkövastuksen kytkemättömyys aiheutui ensin siitä, että pelkäsimme, ettei vanha sähköpääkeskus kestä maalämpöpumppurasitetta kun sen kanssa oli vähän ongelmia aiemmin. No, nyt meillä on ollut jo pidemmän aikaa uusi sähköpääkeskus, joten se ei ole enää syynä moiseen. Olkoon joku muu pakkomielle sitten nykyisin. Tai pikemminkin sellainen päätös, että ei kytketä kun ilmankin pärjää.
(En ole vissiin ehtinyt esittelemään meidän viime kesänä rakennettua puukatostamme. Kas tässä, viime kesänä rakennettu puukatos. Mieluummin tuolta puita hakee kuin kaivelee niitä kinoksesta lepattavan pressuviritelmän alta. Ne puukuurihaaveet ovat siirtyneet jonnekin tuonnemmaksi.)
Meillä on menyt kahtena aikaisempana maalämpötalvena sähköä lämmitykseen ja lämpimään käyttöveteen kahdeksisen tuhatta kilowattituntia vuodessa. Pumpulla on erillinen kilowattituntimittari, mutta en jaksa mennä kaivelemaan pannuhuoneesta tilastoja tarkkojen lukemien saamiseksi. Meillä sähkö maksaa aika tasan kymmenen senttiä kilowattitunnilta siirtomaksuineen ja alveineen, lisäksi siihen päälle toki kuukausimaksut. Kuluja pitäisi laskea myös polttopuille, mutta viime vuonna niitäkään ei ole ollut - olemme polttaneet saunan uunissa kaikenmoista joutopuuta, lähinnä ilmaisia kattoremonttitelineitä, ja saaneet satunnaisista peräkärrylainasta palkkioksi yleensä kärryn täyteen klapeja. Lämmitykseen menee siis vuodessa noin 900 euroa, mikä tuntuu varsin maltilliselta siihen nähden, että meillä meni sinä ensimmäisenä öljytalvena öljyä reilu 2500 litraa - ja silloin lämmitettiin lisäksi myös puilla. Polttoöljyn hinta on tällä hetkellä näköjään karvan päälle euron, eli tuolla kulutuksella meillä menisi tällä hetkellä reilu 2500 euroa vuodessa lämmitykseen, jos öljyllä edelleen porskuttaisimme. On huomioitavaa, että maalämmön ilmestymisen jälkeen taloon on siunaantunut myös parikymmentä neliötä lämmitettävää alaa lisää, kun aiemmin lämmittämättömään maapohjakellariin rakennettiin pyykkitupa.
Kaikenlaiset takaisinmaksuajat ja kannattavuudet ja muut ovat niin monimutkaisia, että en nyt ala niistä sen enempää. Jos pelkkää pankkitililiikennettä katsoo, olemme kahtena maalämpövuotena maksaneet noin 1600 euroa vähemmän lämmityksestä ja lämpimästä vedestä kuin ensimmäisenä asuinvuotenamme, joka ei ollut itse asiassa edes kokonainen vuosi vaan kesäkuusta huhtikuuhun kestänyt tynkä. Minusta tuo on ihan hyvä säästö.
Mutta kyllä tuo alhaisehko kilowattituntilukema tietysti vaatii sen, että meillä ei ole ihan jokaisessa asuinneliössä pakkassäällä varsinaiset teepaitakelit. Niin kuin ei vanhassa, peruskorjaussaneerattomassa talossa ikinä. (Eikä minusta tartte ollakaan.)
Asumattomassa remonttikohteessamme eli yläkerrassa on ollut pakkasjaksolla noin 13 astetta lämmintä, samoin pyykkituvassa, jossa termostaatti ei ole täysillä. Suihkuun ei ole ihan kauhean miellyttävä mennä, mutta suihkussa on miellyttävä olla, koska suihkukaappi lämpenee hetkessä kun vesihanan avaa.
Ja sittenhän meillä on paljon niitä ihan lämmittämättömiäkin neliöitä, joita ei nykyisellään edes lämpimäksi saisi - kellarin rappu ja veranta ainakin. Autotallin minipatterillakaan ei kovin suuria lämmitellä. Ja vintin rapun eristystilanne on sen verran arveluttava, että sielläkään ei patteria ole tolkullista pitää kovinkaan suurella...
Minä ymmärrän varsin hyvin, että läheskään kaikki ihmiset eivät halua asua niin, että niiden yläkerroissa on ulkovaatelämpötila. Ja toki meilläkin, viimeistään sitten kun yläkertaan muutetaan lasten kasvettua nukkumaan, täytyy suorittaa jonkinmoinen kevyt lisäeristysoperaatio - yläpohjaan selluvillaa, jota on vähän laskeskeltu tehtäväksi jo tänä talvena kun puoliso on nyt yläpohjassa tiheästi vieraillut eristämässä viemärin tuuletusputkea, joka rupesi eristämättömänä valuttamaan vettä yläkerran vessaan. Suunnitteilla on myös vintin sisäpuolen seiniin joko eriste ja huokolevy tai sitten pelkkä huokolevy. En tiedä, riittääkö yläkerrassakin keittiön puuhellan lämmitys tarvittavaksi lisälämmönlähteeksi pakkasilla (tai siis taas sen hellan leivinuuniosion - nuohoojan toimesta on viime kesänä varmistettu, että yläkerran keittiön hellan hormi on tosiaan jostain syystä tukossa, eikä siinä voi polttaa yhtään mitään ilman välitöntä savupirttivaikutelmaa) mutta ainakin tässä nykyisessä asuinkerroksessa keittiön peltikuorinen perinneihme on kyllä vertaansa vailla.
Kas näin: Lämpötila noin 19 astetta olohuoneen pöydällä ennen uunin lämmitystä 25 asteen pakkasella:
Ja lämpötila peltien kiinni laittamisen jälkeen samassa pisteessä uunin lämmittämisen jälkeen. (Joku korjasi legot pois olohuoneesta kuvien ottamisen välillä.)
Hyvä on olla tulisija talossa. Vähänhän tuo muuten kohmeiselta näyttää ulospäin. Ja tuo ulkovuorauksen maalin surkea tila on alkanut rasittaa siinä määrin, että täällä yritetään parhaillaan ratkaista tosissaan dilemmaa, miten irrottaa topakka lateksikerros rintamamiestalon seinästä tilanteessa, jossa aika ja raha ovat rajallisia suureita. Siitä lisää vaikka ensi kerralla.
Minä nostan hattua korkealle kaikille vanhojen talojen puulämmittäjille - meillähän on tilanne se, että talossa on ollut rakentamisajankohdasta alkaen vesikiertoinen keskuslämmitys joka toimi ensin puilla, sitten 60-luvulta 2000-luvulle öljyllä ja keväästä 2011 alkaen kellarin pannuhuoneessa on hurissut maalämpöpumppu. Meillä puulämmitys ei siis ole mikään pakko - tai sen ei ainakaan pitäisi olla pakko.
Koska olemme joissain asioissa välillä hitusen irrationaalisia, kuten ihmiset yleensä, meillä on kuitenkin jostain itselleni hämärän peittoon jääneestä, periaatteellis-ideologisesta syystä kytketty maalämpöpumpusta sähkövastus pois päältä. Pumppu ei siis kykene tuottamaan kuin noin 42-asteista vettä, kireimmillä pakkasilla kyseinen lämpötila ei enää ihan riitä pitämään pääasiallisia asuintiloja mukavan eli meidän standardeillamme noin 21 asteen lämpöisenä. Sähkövastus hoitelisi veden kuumennuksen kovilla pakkasilla ja meillä siirryttäisiin silloin käytännössä suoraan sähkölämmitykseen. Mutta nyt ei siirrytä, vaan apuun tulee keittiön puuhella, tarkennettuna hellan leivinuuni.
(Ostin Mikkelin torilta tuollaisen älyttömän hyvän, jostain muovista tehdyn pärekorintapaisen. Se ei hajoa, kuten oikeat pärekorit puunkantotarkoituksissa, eikä sen tiiviin pohjan läpi tipahtele puuroskaa keittiön lattialle. Lisäksi kuvassa näkyy uusi keittiön hana. Hanagatesta voisin kirjoittaa erillisen jutun.)
Itse asiassa nyt keskeytän itseni ja totean, että se sähkövastuksen kytkemättömyys aiheutui ensin siitä, että pelkäsimme, ettei vanha sähköpääkeskus kestä maalämpöpumppurasitetta kun sen kanssa oli vähän ongelmia aiemmin. No, nyt meillä on ollut jo pidemmän aikaa uusi sähköpääkeskus, joten se ei ole enää syynä moiseen. Olkoon joku muu pakkomielle sitten nykyisin. Tai pikemminkin sellainen päätös, että ei kytketä kun ilmankin pärjää.
(En ole vissiin ehtinyt esittelemään meidän viime kesänä rakennettua puukatostamme. Kas tässä, viime kesänä rakennettu puukatos. Mieluummin tuolta puita hakee kuin kaivelee niitä kinoksesta lepattavan pressuviritelmän alta. Ne puukuurihaaveet ovat siirtyneet jonnekin tuonnemmaksi.)
Meillä on menyt kahtena aikaisempana maalämpötalvena sähköä lämmitykseen ja lämpimään käyttöveteen kahdeksisen tuhatta kilowattituntia vuodessa. Pumpulla on erillinen kilowattituntimittari, mutta en jaksa mennä kaivelemaan pannuhuoneesta tilastoja tarkkojen lukemien saamiseksi. Meillä sähkö maksaa aika tasan kymmenen senttiä kilowattitunnilta siirtomaksuineen ja alveineen, lisäksi siihen päälle toki kuukausimaksut. Kuluja pitäisi laskea myös polttopuille, mutta viime vuonna niitäkään ei ole ollut - olemme polttaneet saunan uunissa kaikenmoista joutopuuta, lähinnä ilmaisia kattoremonttitelineitä, ja saaneet satunnaisista peräkärrylainasta palkkioksi yleensä kärryn täyteen klapeja. Lämmitykseen menee siis vuodessa noin 900 euroa, mikä tuntuu varsin maltilliselta siihen nähden, että meillä meni sinä ensimmäisenä öljytalvena öljyä reilu 2500 litraa - ja silloin lämmitettiin lisäksi myös puilla. Polttoöljyn hinta on tällä hetkellä näköjään karvan päälle euron, eli tuolla kulutuksella meillä menisi tällä hetkellä reilu 2500 euroa vuodessa lämmitykseen, jos öljyllä edelleen porskuttaisimme. On huomioitavaa, että maalämmön ilmestymisen jälkeen taloon on siunaantunut myös parikymmentä neliötä lämmitettävää alaa lisää, kun aiemmin lämmittämättömään maapohjakellariin rakennettiin pyykkitupa.
Kaikenlaiset takaisinmaksuajat ja kannattavuudet ja muut ovat niin monimutkaisia, että en nyt ala niistä sen enempää. Jos pelkkää pankkitililiikennettä katsoo, olemme kahtena maalämpövuotena maksaneet noin 1600 euroa vähemmän lämmityksestä ja lämpimästä vedestä kuin ensimmäisenä asuinvuotenamme, joka ei ollut itse asiassa edes kokonainen vuosi vaan kesäkuusta huhtikuuhun kestänyt tynkä. Minusta tuo on ihan hyvä säästö.
Mutta kyllä tuo alhaisehko kilowattituntilukema tietysti vaatii sen, että meillä ei ole ihan jokaisessa asuinneliössä pakkassäällä varsinaiset teepaitakelit. Niin kuin ei vanhassa, peruskorjaussaneerattomassa talossa ikinä. (Eikä minusta tartte ollakaan.)
Asumattomassa remonttikohteessamme eli yläkerrassa on ollut pakkasjaksolla noin 13 astetta lämmintä, samoin pyykkituvassa, jossa termostaatti ei ole täysillä. Suihkuun ei ole ihan kauhean miellyttävä mennä, mutta suihkussa on miellyttävä olla, koska suihkukaappi lämpenee hetkessä kun vesihanan avaa.
Ja sittenhän meillä on paljon niitä ihan lämmittämättömiäkin neliöitä, joita ei nykyisellään edes lämpimäksi saisi - kellarin rappu ja veranta ainakin. Autotallin minipatterillakaan ei kovin suuria lämmitellä. Ja vintin rapun eristystilanne on sen verran arveluttava, että sielläkään ei patteria ole tolkullista pitää kovinkaan suurella...
Minä ymmärrän varsin hyvin, että läheskään kaikki ihmiset eivät halua asua niin, että niiden yläkerroissa on ulkovaatelämpötila. Ja toki meilläkin, viimeistään sitten kun yläkertaan muutetaan lasten kasvettua nukkumaan, täytyy suorittaa jonkinmoinen kevyt lisäeristysoperaatio - yläpohjaan selluvillaa, jota on vähän laskeskeltu tehtäväksi jo tänä talvena kun puoliso on nyt yläpohjassa tiheästi vieraillut eristämässä viemärin tuuletusputkea, joka rupesi eristämättömänä valuttamaan vettä yläkerran vessaan. Suunnitteilla on myös vintin sisäpuolen seiniin joko eriste ja huokolevy tai sitten pelkkä huokolevy. En tiedä, riittääkö yläkerrassakin keittiön puuhellan lämmitys tarvittavaksi lisälämmönlähteeksi pakkasilla (tai siis taas sen hellan leivinuuniosion - nuohoojan toimesta on viime kesänä varmistettu, että yläkerran keittiön hellan hormi on tosiaan jostain syystä tukossa, eikä siinä voi polttaa yhtään mitään ilman välitöntä savupirttivaikutelmaa) mutta ainakin tässä nykyisessä asuinkerroksessa keittiön peltikuorinen perinneihme on kyllä vertaansa vailla.
Kas näin: Lämpötila noin 19 astetta olohuoneen pöydällä ennen uunin lämmitystä 25 asteen pakkasella:
Ja lämpötila peltien kiinni laittamisen jälkeen samassa pisteessä uunin lämmittämisen jälkeen. (Joku korjasi legot pois olohuoneesta kuvien ottamisen välillä.)
