Vastatuulta

Olen lukenut viime aikoina tyttärille iltakirjaksi pelkästään kirjastosta lainattua Tove Janssonin fantastista Kuinkas sitten kävikään -teosta, joten ihan pakko kirjoittaa tähän alkuun:

Vaan kuinkas sitten kävikään? 

Kuva nyysitty Wikipediasta

Olin jo niin huojentunut siitä, että talon maalinpoistourakan ulkoistaminen onnistuisi meidän koulun pintakäsittelijöiden toimesta. No, ei se sitten ollutkaan niin yksinkertaista. Urakka oli tälle keväälle ja ehkä millekään keväälle liian iso, työläs ja hankalasti järjestettävä. Ymmärrän sen hyvin, siksi mekin tätä savottaa olemme ulkoistamassa. Mutta harmittaa silti ihan tolkuttomasti.

Sain blogin kautta taannoin yhteydenoton rakennusalan ammattilaiselta, joka kehui Antiikkiverstas Wilmasta saatavaa ekologista maalinpoistoainetta. Tilasin sitä kokeilupöntöllisen ja sellainen oljenkorsi tässä nyt vielä on, että JOS tuo aine toimii kuten on luvattu, ja sillä maalin poistaminen on nopeaa ja näppärää, voisi ainakin osan talosta saada kuorittua tuon ihmeaineen ja opiskelijatyövoiman avulla. Pitäisi uskaltaa kokeilla.

Lisäksi nöyrryimme soittamaan uudestaan sille soodapuhaltajalle, jonka piti tulla tammikuussa käymään ja tarkistamaan, voisiko talon kuoria jonkinlaisella lasimurskalla (???) tai vastaavalla. Nyt hän on tulossa uudelleen käymään, tällä kertaa ensi viikolla. En ole kovinkaan toiveikas.

Nyt on jotakuinkin sellainen olo, että jos tuo maalinpoistourakan ulkoistaminen ei onnistu, saa olla koko talomaalaus tältä kesältä. Ei meillä ole mitään ajallisia resursseja itse siihen hommaan ruveta, kun niitä jo valmiiksi hyvin rajallisia aikayksiköitä on jo budjetoitu kaikkeen muuhun pakolliseen. Olokoon, vaikka seuraavaan kesään asti.

No mutta, jotain positiivistakin: Meille ilmestyi tänään salaattiomavaraisuuden takaava, lasitettu kasvulava tuohon keittiön ikkunan alle. Pitkään suunniteltu ja haikailtu lava syntyi lopulta perheen pääpuusepältä niin rivakasti, että minä en kerennyt ottaa prosessista yhtään valokuvaa. Otan huomenna valmiista lopputuloksesta, siitä tuli hieno ja se mätsää sitä paitsi vieressä olevan hiekkalaatikon kanssa. 

Valo!

Olen ihan huumaantunut tästä valosta. Aamuisin on valoisaa, kun herää! Illalla on valoisaa, kun tulee töistä! Työ- ja hoitopäivän jälkeen ehtii vielä valoisaan aikaan olla hetken pihalla! Aurinko paistaa toisinaan, toisinaan näkyy sininen taivas! Uskomatonta, käsittämätöntä, ihanaa.

Olimme hiihtolomaviikon Saariselällä. Sielläkään ei ollut sellainen talvi kuin normaalisti, mutta kuitenkin aika paljon talvempi kuin täällä Mikkelin korkeuksilla koko talvena. Oli kyllä kiistatta ihan mahtavaa sekin, että pääsi hiihtämään.

 

Minä nimittän tykkään hiihtämisestä kovasti. Toivon, että vielä tulee sellaisia talvia, jolloin täällä kotonakin pääsee laduille. Ja Saimaan jäälle, jäällä hiihtäminen maaliskuussa on ihanin ulkoilutapa ikinä. 

Kun tulimme takaisin kotiin reilun viikon reissulta, oli tänne ilmestynyt se edellä mainittu valo, ja lumet olivat hävinneet. Piha näyttää suurin piirtein samalta kuin viime vuonna huhtikuussa. 

Lienee tarpeetonta sanoa, että melko paljon syyhyttää sormia jo hyökätä pihan kimppuun. Roudassahan maa vielä kuitenkin on, ja henkisesti on ehkä viisasta varautua jonkinasteisiin takapakkeihin kevään edistymisessä, kun kuitenkin on vasta maaliskuun alku. Mutta yhtenä päivänä jo kaivelin haravan esiin... 

Nyt on se aika vuodesta, kun pitäisi haikailun ja haaveilun sijasta tehdä kynällä ruutupaperivihkoon tolkullisia ja todellisten resurssien mukaan mitoitettuja kesähommia niin talon kuin pihankin suhteen. Faktinen resurssitilanne on se, että puoliso on töissä koko kesän ilman mitään lomia, ja minulla on vielä tuntematon määrä kesälomaa, arvatenkin noin juhannuksesta noin elokuun alkuun. Luonnollisesti myös lapset lomailevat sen ajan, mikä melko tehokkaasti estää oman lomailevan resurssini hyödyntämisen ainakaan mihinkään pitkäjänteiseen remonttitoimintaan. Leikkimökki on tulossa, ja olen myös antanut periksi trampoliinille, joten lasten osalta toivon piha-aktiviteettien ynnä lasten iän riittävän ensi kesänä jo melko omaehtoiseen touhuamiseen. Pihahommille siis toivottavasti on edes jonkinmoinen sauma.

Talon osalta tämän kevään ja kesän suurprojekti on ulkovuorauksen maalaus, josta on ollut puhetta. Sen projektin yksityiskohdat lyödään lukkoon ensi viikolla, mutta meillä on nyt maalinpoistotiimi ja myös yksi maalari rekrytoituna hankkeeseen. Näyttää lupaavalta. 

Olen viime syksystä asti haikaillut, että voisimme tämän vuoden aikana remontoida tämän päätoimisen asuinympäristömme, talon keskikerroksen. Näyttää hitusen toivottomalta tällä hetkellä - yhtään uutta remonttia ei ole lupa aloittaa ennen kuin entiset on saatettu loppuun, ja niitä entisiä riittää. Vintissä on keittiö vielä aivan levällään ja vessa alkutekijöissään. Kellarin pyykkitupakin on monin osin kesken, jos saisi vaikka autotallin ja pyykkituvan välisen oven skrabattua ja maalattua tänä kesänä niin sekin olisi jo hyvä. Kokemuksen syvä rintaääni muistuttaa, että kaikki sisätilaremontit on syytä unohtaa kesäksi - ei niihin riitä mielenkiinto, kun voi puuhailla pihallakin. 

Jos viikonloppuna tulee se luvattu takatalvi ja 20 cm lunta, antaa se ehkä ihan tervetulleen aikalisän tähän remontti- ja pihahommasuunnitteluun. Nyt meinaa sairasvuoteelta käsinkin olla ylivoimaista pitää näppejä erossa pihamaasta. 

Mielelläni lukisin myös muiden talollisten ensi kesän projektisuunnitelmista. Kommentoikaa, olkaa niin hyvät! (Talottomatkin saavat kommentoida.)

Melko haasteellista

Kun minä en ehdi bloggaamaan, lainaan naapurilta.

Tässä siis tämän hetken kuulumiset. Sitä ihan oikeaa kevättä odotellessa.