Picket fences

Kuka muistaa vielä Rooman sheriffin? Minulle tulee se aina mieleen kun aidoista puhutaan, koska sarjan nimi englanniksi tarkoittaa tämmöistä lauta-aitaa.

Joka on siis samantyyppinen kuin meidän naapurin lauta-aita, jolle kaveriksi olimme ajatelleet teettää jatkon.

Olen viime vuoden elokuussa raportoinut tästä takapihan hieman sanoisinko hitaahkosta aitaprojektista näin. Tekstissä lukee muun muassa että "Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa aitaelementit ovat valmistumassa ja aidan pystytys voi alkaa."

Tällä hetkellä elämme kesäkuuta 2013 ja olemme edelleen tuossa aivan samassa tilanteessa. Alapihan aita ei viime kesänä edennyt metriäkään, Panu kaivoi epäonniset tolppavalut pois maasta ja vetäisi pihan laidalle linjalangan ja vuokralaisen oven puretuista paneeleista kepintapaiset markkeeraamaan aidan toivottua paikkaa, mutta siihen se sitten jäi. En jaksanut paimentaa vastahakoista aitaprojektin vetäjää, joka oli muun muassa sitä mieltä, että aitaa ei voi rakentaa puolison linjaamaan paikkaan ilman kaivinkonetta (!). Tuli syys, tuli talvi, aitahanke uinui Ruususen unta. 

Kunnes viime kuussa sain puhelun. Langan päässä oli aitatoimittajan nykyinen projektipäällikkö, joka antoi harvinaisen tolkullisia lausuntoja aitahankkeen nykytilasta ja projektin viemisestä loppuun kuluvan kesän aikana. Ja katso, eräänä päivänä keittiön ikkunasta vilkaistessani takapihalla oli alkanut tapahtua: 

Paneelit törröttivät edelleen pystyssä ja niiden juurelle oli ilmestynyt leca-harkkoja ja jotakin, joka näytti erehdyttävästi valumuoteilta. Edelliset aitatolpathan täräytettiin surutta maahan kaivettuihin pikkuisiin poteroihin, joten tämä lähestymistapa aidan perustukseen vaikutti suorastaan mestarilliselta. Zoomasin vielä aitatyömaalle:

Täytyy nätisti ja kiitollisena todeta, että vaikka tahti ei varsinaisesti ihan päätä huimaa, on aita todellakin ruvennut valmistumaan. 

Perustuskuopat näyttävät tuollaiselta Salpalinja-tyyppiseltä linnoitukselta, joten aitaa tuskin ihan pieni tuuli heilauttelee.

Niin kutsuttu rautaa rajalle -lähestymistapa:

Pojat olivat tuoneet yhden aitaelementin malliksi ja tältä se aita sitten näyttää.

Elementit on maalattu Uulan keittomaalilla, koska minusta keittomaali on ainoa tolkullinen lauta-aidan maalityyppi. Sävy on nimeltään Vihreä umbra, mutta aika ruskealle tuo kyllä näyttää naapurin Paulin selvästi vihreään aitaan verrattuna. No, aitojen väri vaihtuu neljän tontin risteyksessä, joten kukaan ei onneksi joudu katselemaan kaksiväristä aitaa oman pihansa laitamilla.

Aita vastaa visioitani, ja tänään valettiin taas lisää joten luottamus aidan valmistumiseen on myös korkealla. Jahka aita on pystyssä, aion minä uhmata juolavehnä- ja vuohenputkikasvustoja ja istuttaa aitaa vasten kasvamaan valkoisena kukkivia pensaita. Ainakin pihajasmike on pakko saada, koiranheisi olisi myös kiva ja ehkä valkoinen syreeni, vaikkapa tämä Tammelan kaunotar. En oikein tiedä, miten tuollainen eri pensaita sisältävä aidanne pitäisi kaikkien taiteen sääntöjen mukaan istuttaa - siis istutetaanko erilliset taimet vain satunnaiseen järjestykseen vai pitäisikö taimia olla useampi samaa lajia vierekkäin - joten valistuneet lukijakommentit ovat tervetulleita!

Juoskoon hypoteettinen tulevaisuuden ajokoira sitten aitaa päin kun yrittää paeta pihalta aidanteen läpi.