Iltakävelyllä 21.5.2013

Kävin tiistaina 21.5. kameran kanssa iltakävelyllä omalla pihalla. Tai oikeastaan kävin ripustamassa pyykit kuivumaan. Otin liudan valokuvia, latasin ne Bloggeriin, ja totesin sen venyttävän pystyssä olevat valokuvat kummallisiksi. Suivaannuin niin koko blogiin, että jäi postaus julkaisematta ja meni maku koko hommasta muutenkin.

Joka tapauksessa aikakirjoihin merkittäköön, että isäni olisi täyttänyt tuona tiistaina 65 vuotta. Ja samaisena tiistaina tulivat pääskyset.

Minä olen jo tehnyt blogini uuden, toimivamman ulkoasun osalta Suunnitelman ja ryhtynyt toteuttamaankin sitä. Nyt pitäisi saada itseä niskasta kiinni vielä vähän, niin homma nytkähtäisi eteenpäin. Tuntuu, että koko ajan on kuitenkin kiire tai uupumus - puoliso on pitkiä päiviä töissä ja minä ne samat pitkät päivät yksin kahden tolkuttoman muksun kanssa. On ollut toisaalta myös kaikkea mukavaakin touhua, viikonloppureissuja ja istuskelua naapurin uudella terassilla ja viimeisimpänä innovaationa lattaritanssien alkeita samaisella terassilla itkuhälyttimen suosiollisella avustuksella lasten mentyä nukkumaan. Kesäelämää, mutta myös lievää ja välillä aika vakavaakin ahistusta kaikkien piha- ja talohommien tekemättömyyden johdosta.

No mutta, tässä kumminkin niitä toukokuun kuvia. Jospa kesäkuullekin vielä päästäisiin.

*****

Ostimme Ikeasta ryytimaalle tuollaisen peltilaatikon. Kätevämpi ryytimaa tuo on kuin alapihalla sijaitseva - keittiöstä voi käydä kokkaamisen lomassa napsimassa tilliä ja persiljaa sekä ruohosipulia ja rosmariinia ruokiin. Esikoinen tosin on syönyt melkein koko ruohosipulin omien toimiensa ohessa.

Tämä tulppaanirivi vastaanotti meitä ensimmäisenä keväänä uudessa kodissa ja on ilmestynyt aina senkin jälkeen. Minä istutin viime syksynä nuo valkoiset narsissit sen seuraksi.

Tämä pensas on kanukka. Tai "se etupihan ruma puska", jos Panulta kysytään. Minusta se on kaunis kirjavine lehtineen.

Nuoriso-osasto osallistuu kitkemispuuhiin.

Kukkapenkin paikalle lykätyt orvokit. Kukkapenkkiasia on sentään jotenkin edistynyt, vaikka juuri mikään muu ei olekaan.

Tämän kuvan nyt jätän tähän vaikka se onkin tuollainen Bloggerin oudoksi venyttämä. Tämä on nimittäin se Sielu.

Istutuksia. Syreenipuskia siirrettiin pihan toiselta laidalta, missä ne kasvoivat orapihlaja-aidassa, ja syysleimupenkin sain tädiltäni.

Keskimääräistä hehkeämpi keittiöpuutarha. Suoranainen potager. Kaikki tuo vihre laatikoiden ulkopuolella on nokkosta. Vihreä laatikossa on oregano eli mäkimeirami.

Omppu-rukka pahasti kallellaan. Tänä vuonna se kukki vain hyvin vähän ja hyvin lyhyen aikaa.

Raparperi on ehkä kevään ilahduttavin asia. Varsinkin jos se kasvaa hirveän ryteikön keskellä silti pontevana ja elinvoimaisena. Olemme syöneet litrakaupalla raperperikiisseliä eikä edellä mainittu nuoriso-osasto osoita edelleenkään mitään kyllästymisen merkkejä.

Haaste puutarhurille: Neilikkaruusun juurakon keskeltä puskee ei suinkaan neilikkaruusun verso vaan alati läsnä oleva ystävämme nokkonen.

Nuoriso-osaston viihdekeskus. Hiekkalaatikko on niin paahteisella paikalla että ostin hätäpäissäni myös Ikeasta sellaisen 7,90 euron hintaisen, raidallisen aurinkovarjon joka on tarkoitus rannalla tökätä hiekkaan ilman mitään jalkaviritelmiä. Yllätyksekseni se on toiminut mainiosti. Esteettisiä pisteitä emme ehkä jakele tässä yhteydessä. 

Syreeniaidan alla kasvaa esikkojen lisäksi valko- ja sinivuokkoa. Sinivuokot eivät vielä kukkineet tänä keväänä, valkovuokot sen sijaan hyvinkin kauniisti. 

Tämänkin operaation ennätin jossain vaiheessa suorittaa. Istutimme toissa syksynä alapihalle tammen. Se on ollut melkein tukahtumaisillaan ruohikkoon. Nyt kitkin kaikki rikkaruohot pois, tein tammiraasulle kohopenkin ja peitin sen ruohokatteella. Ainakin se on kasvattanut tänä vuonna kaksinkertaiset lehdet viime kesään verrattuna, mistä lie johtuu.

On se tammi.

Pyrin tämän retrospektiivisen pihatarkastelun innoittamana vähän enemmän up-to-date -päivityksiin lähitulevaisuudessa.