maanantai 11. helmikuuta 2013

Naamiointia

Olen tässä etäpähkäillyt yläkerran vessan seinän pahvissa olevaa reikää. Siis sitä Teho-pöntön jälkeensä jättämää.


Teho-pöntön jälkeensä jättämä reikä seinässä on säilyttämisen arvoinen, koska kohta saattaa koittaa sellainen aika, että kukaan ei enää tiedä, mikä oli koko Teho-pönttö. Ja sellaista kulttuuriperinnön katoamista täytyy torjua viimeiseen hengenvetoon asti.

Maalaamme tuon vessan seinät samalla sävyllä millä alakerran vessankin seinät. Näin on päätetty. Olkoon vain tuo vihreä ajallinen kerrostuma, mutta se on myös ihan kamalan ruma, migreenikohtauksia aiheuttava vihreä. Sudin siihen päälle uuden ajallisen kerrostuman harmahtavaa valkoista. Maalia voi sutia myös tuon Teho-reijän päälle, mutta ei tuo kyllä siitä ehkä vielä kaunistu. Niinpä ajattelin, että tuon kohdan voisi yksinkertaisesti piilottaa jollakin seinälle ripustettavalla jutulla.

Ensin ajattelin sellaista Ebba Masalinin koulutaulua, mikä meillä on alakerran vessassa. Sitten katsoin, mitä ne maksavat. En halunnut maksaa toisesta sellaisesta 60-80 euroa, ja sitä paitsi yksi Ebba on ehkä riittämiin yhdessä talossa. Varsinkin kun en keksinyt, mikä toinen kuva olisi sopinut tuonne yläkerran vessaan. Ruishan on alakerran vessassa siksi, että ruisleipä on ainoa puolison mieleen pitkällisen pohdinnan jälkeen juolahtanut asia, joka ei maailmassa ole joutavanpäiväistä turhuutta.

Sitten ajattelin, että jostain mustavalkoisesta kankaasta voisi tehdä rimojen avulla sopivan kokoisen taulun ja laittaa sen seinälle reijän peitoksi. Katselin Marimekon kankaita mutta mikään nyt tuotannossa oleva klassikko tai uusi kuosi ei oikein iskenyt. Huutiksessakaan ei ollut mitään "just toi" -tyyppistä vanhempaa Marimekkoa tarjolla. Ikealla on minusta kivoja kankaita, mutta ei sielläkään ollut mitään tuonne vessaan sopivaa. Eurokankaan pengoin vasta läpi kun metsästin kangasta vuokralaisen oven talvikäyttöön tulevaa oviverhoa varten, enkä muista nähneeni sielläkään yhtään sellaista kuosia, joka olisi ollut minusta meidän taloon istuva.

Huuto.nettiä selatessani tuli mieleen, että katsonpa jos tarjolla olisi vaikka vanhoja kalenteripyyhkeitä. Niissä on joskus kivoja kuvia, jos löytää tarpeeksi vanhan pyyhkeen eikä Sarah Kay -kopioita 80-luvulta. Eipä ollut mitään silmää miellyttävää sielläkään, mutta tuosta kalenteripyyhkeestä sain sitten idean:

Olen lehdissä ja muistaakseni jossain blogissakin ihastellut Kaunisteen keittiöpyyhkeitä ja muistelin, että niistä joku oli tuollainen kalenterimalli. Ja katso, tämän vuoden kalenteripyyhettä sai myös mustavalkoisena. Se näyttää tältä:
Tuo on minusta kivan näköinen. Se on mustavalkoinen. Sen saa rimojen päälle pingottamalla muutettua tauluksi. Ja siinä on minusta hauska juju: Kun meillä nämä sisustusvalinnat tehdään kerralla valmista -filosofialla eli mitään ei ole tarkoitus muuttaa, koskaan, on hauska tulevina vuosina ja vuosikymmeninä käydä yläkerran vessassa ja hajamielisesti ajatella että niin, se oli vuosi 2013 kun tehtiin putkiremppa

Jep. Tästä ajatuksesta pidän. Siksi tilasin jo pyyhkeen ja tein sen kaupasta nimeltä Siivouskauppa. Jälleen yksi kiitettävä afääri, josta tietää jo ensilukemalta, mitä siellä myydään. 

6 kommenttia:

  1. Olisin seuraavaksi ehdottanut, että olisiko tuon Teho-pönttö reiän voinut kehystää? :) Siis tuoda sen kunnolla esiin ja laitaa vielä taulun alle pieni pronssinen nimikyltti "Teho-pönttö & putkiremppa 2012". Ja plussat Siivouskaupalle heidän nimestään, arvostan, että asiat ovat miltä kuullostavat. :)

    VastaaPoista
  2. Mä meinasin ehdottaa samaa, että vedä hjuumoriksi ja kehystä mokoma :D

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Kehystetty Teho-pöntön reikä pahvissa olisi kyllä kiistatta melko museaalinen sisustuselementti...mutta ehkä tuolla vuosipyyhkeellä nyt mennään. Voihan sinne alle vaikka ruuvata sen kyltin ja esitellä sitä vain eksklusiivisille vieraille... ;)

      Poista
  4. Teho-pönttö. Nimenä minulle vieras, mutta tuosta jäljestä seinässä voin päätellä, millainen pönttö se oli. Sellaisen kun saisi omaan kotiin!

    Paitsi että kun muistelen niitä, jotka meillä oli koulussa yläasteella, niin mahtaisinko haluta sittenkään. Aina piti raivolla kiskoa sitä narua ja silti koskaan ei voinut tietää, tuleeko sitä vettä vai ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli yhdessä helsinkiläisessä miniyksiössä sellainen nykyajan teho-pönttö, siis vessan vesisäiliö sijoitettuna vessan yläpuolella olevaan kaappiin. Vessan katosta roikkui vain ketju, jossa oli puinen kahva, ja siitä vetämällä sitten vetäytyi myös vessakin. Se koko asunto oli pieni ja vessa vielä pienempi, joten tuo oli ainoa järkevä ratkaisu sinne. Vaikka satunnaiset yövieraat kyllä yleensä valittelivat sitä, että vessan vetäminen oli jotenkin hankalaa...

      Noita Teho-pönttöjä on vielä käytössä ja muistaakseni niihin saa varaosiakin! Jos meillä joskus on paljon aikaa niin sitten voisi alkaa metsästää tuollaisia Tehoja meidän vessoihin...

      Poista