Vanhojen puutarhakirjojen lumoissa

Marraskuun loppupuoli on varmaan vuoden paras ajankohta puutarhakirjojen lukemiseen, syystouhut on touhuttu ja siemenluettelot ovat vielä ilmestymättä. Helena oli kutsunut meidät kotiinsa tutustumaan vanhojen puutarhakirjojen kokoelmaansa, josta riitti hyvin tutkittavaa koko joukolle. Totesimme, että nämä vanhathan ovat tosi hyviä ohjekirjoja.

Tästä viime vuosisadan alkupuolen perusteoksesta löytyy oikeastaan kaikki pikkuviljelijälle tarpeellinen tieto sokuriherneestä

hedelmäkaappiin.

Tuollaiseen olisi kyllä mukava asetella se kauneimmat omenat.

Pitäkääpä silmät auki kirppareilla ja antikvariaateissa, puutarhakirjoja ei kellään kai ole liikaa, varsinkaan vanhoja.

Meitä oli koolla mukavan kokoinen joukko, joka ehti myös hieman miettiä tulevia ja puhua parhaat sienijutut aina tryffeleihin asti.

Helenalle lämmin kiitos, sunnuntai-iltapäivää ei voisi mukavammin viettää.

Retkellä Kemiönsaaressa

Lännen hyötyläiset tekivät yhtenä heinäkuun helteisistä lauantaista puutarharetken Kemiönsaareen. Ensimmäinen kohteemme oli Söderlångvikin kartano. Kävelyretken alkupäässä ihailimme tavallista hienompaa autotallia.

Seinän karyatidit ovat peräisin Svenska Teaternin remontista.

 

Välillä kapusimme läheiselle näköalakalliolle merimaisemaa ja pronssikautista hautaröykkiötä ihailemaan.

 

Kartano toimii Amos Andersonin henkilöhistoriallisena museona.

Koska tarkoituksenamme oli ehtiä vielä muihinkin kiinnostaviin kohteisiin, jätimme museopuolen väliin ja keskityimme katselemaan kartanoa ympäröivää puistoa ja isoa omenatarhaa ja kurkkimaan kasvihuoneisiin. Kierros päätettiin ravitsemistauolla vanhassa tiilinavetassa toimivassa kahviossa. Söderlångvik on kaiken kaikkiaan kiinnostava kulttuuri-, puutarha - ja luontoretkikohde.

Seuraavaksi matkasimme Sagalundin ulkoilma- ja kotiseutumuseolle. Viehättävässä seurasaarimaisessa ympäristössä ihailimme vanhoja pajoja, myllyjä ja myös kouluja.

Alla olevan kuvan pedagogion oven taa olisi ollut houkuttelevaa kurkata!

Alueella oli myös vanhanajan kasvimaa sipuleineen, sikureineen ja kessuineen.

Täälläkin jätimme itse museorakennuksen väliin, koska edessä oli vielä yksi puutarha.

Westersin puutarhassa kiertelimme tämän hyötytarhaihanuuden luojan opastuksella. Enpä ole aiemmin nähnyt yhtä kauniisti kasvatettuja syötäviä.

 Kehäkukat loistivat kilpaa unikoiden kanssa.

Sipulinkukat hurmasivat kauniille kepeydellään.

Puutarhatontut (kesän teema) saivat kaikki hyvälle tuulelle.

Ja kuka on väittänyt, etteivät kaalit ole viehkoja kasveja.

Westers on todellinen pihaihmisen inspiraation lähde. Hauskoja ideoita tuli vastaan joka askeleella.
Tainalle suurkiitokset retkijärjestelyistä, meillä oli kiintoisa ja kiva päivä.

Vierailu Lohjansaaren Fruticetumissa 23.5.2014

Ilma oli upea kun viime perjantaina kokoonnuimme hyötyläisten kanssa jo toista kertaa Lohjansaaressa sijaitsevalle hedelmä- ja marjatarhalle. Tällä kertaa oli tarkoituksena maistajaisten sijaan tutustua kasvien kukintaan ja koristearvoihin, jotka ovat myös tärkeä osa hyötytarhan kasveja. Paikalla oli Fruticetumin "emo" Meeri Saario, joka leppoisalla tyylillään tutustutti meidät aluksi paikan historiaan ja kertoili siinä samalla paljon faktatietoa tarhan kasveista. Selvisi mm. että tänä keväänä hankkimani kirsikkaluumu ei taida olla kovinkaan käyttökelpoinen hedelmiltään, jos niitä nyt edes puuhun koskaan tuleekaan. Koristearvoa kuitenkin tällä puulla on runsaasti, sen aikainen valtaisana ryöppyävä kukinta oli todellinen elämys, jo nyt puun ensimmäisenä keväänä<3

Kiertelimme Meerin vinkkejä kuunnellen pitkin laajaa tarhaa ja saimme kuulla myös niistä monista vastoinkäymisistä, mitä tarhan perustamisen vaiheisiin on liittynyt. Haastava savimaa ja salaojien toimimattomuus yhdessä kavalan lustokuoriaisen kanssa, olivat luoneet haasteita kerrakseen.

Mukanani oli vain kännykkäkamera, joten kuvat jäivät melko vähiin, tässä kuitenkin joitakin kuvia tarhan koristeomenapuista, jotka kiinnostivat minua kovasti.

Ilta oli todella onnistunut ja mukava, reissussa pyörähti kolme tuntia ihan huomaamatta, vasta kotona huomasin miten puhki poikki olinkaan helteessä tarpomisesta;D Tämän tyyppiset tapaamiset ovat juuri sitä hyötykasviyhdistyksen henkeä parhaimmillaan, tällaisia reissuja lisää;D

Hangon puutarhaviikon avaus 2014

Osallistuimme pienellä porukalla viime lauantaina Hangon puutarhaviikon avauspäivään. Ilmat olivat erityisen suosiolliset ja meillä oli oikein rattoisa päivä Hangon torilla! Tuotto jäi kyllä melko vaatimattomaksi, asiakkaat näyttivät tulleen hakemaan lähinnä kesäkukkien taimia ja löytyipä torilta myös muutama pop-up ravintolapäivän ruokakojukin. Tulimme lasten kanssa maistelleeksi ensimmäistä kertaa herkullisia kevätrullia!

Lapset eivät luonnollisestikaan viihtyneet kovin kauaa paikoillaan, joten kiertelimme välillä Hangon katuja ristiin rastiin jäätelötötteröiden kera. Myntityöt jäivät kyllä kokonaan Tainan ja Erjan harteille, suuret kiitokset siitä heille!
Tuollaisen alimman kuvan ovikatoksen haluan muuten sinne haaveissani olevaan kesäkeittiöön, siis aivan ihana!!

Viikonlopun aikana olemme saaneet nauttia niin upeista keleistä, että kotiin tultuamme ryntäsin heti tarkistamaan pihan uusimmat tulokkaat. Viimeistään tänään näyttäisivät myös niin päärynän, kuin pikkuisen luumupuummekin kukat avautuvan, elämme huumaavia aikoja<3

Naistenpäivän hapatusta

Naistenpäivänä 8.3 opeteltiin hapansäilöntää. Kahdeksan naisen joukkue tutustui ammattilaisen ohjauksessa tämän vanhan hyvän säilöntämenetelmän saloihin. Karjalohjalta löytyi mainio kurssipaikka, työkeskus Majakka kunnon keittiöineen. Perusraaka-aineet, luomukaalit, -porkkanat ja -sipulit haettiin Svarfarsista. Hapattamalla voi tehdä paljon muutakin kuin hapankaalia, kurssilla tehtiin säilykkeitä "pitkään liemeen" eli laitettiin kauniita survomattomia paloja suolavesiliuokseen hapattumaan. Yllättävän monet kasvikset ja sienistäkin rouskut sopivat hapansäiliöntään. Alla olevassa kuvassa on purkkiin menossa oikea herkkuseos, useimmat tyytyivät vähän pienempään valikoimaan.

Opittiin myös se, että tässä hommassa puhtaus on enemmän kuin puoli ruokaa. Astiat ja välineet on syytä desinfioida kiehuvalla vedellä, jotta purkissa kasvavat vain ne toivotut maitohappobakteerit.
Ensimmäistä kertaa hapattavan täytyy myös hankkia sopiva pöpökasvusto, heravalmistetta kaupan terveystuotehyllystä tai vaikka viilistä itse erotettua heraa. Jatkossa voikin sitten käyttää edellisen satsin lientä käynnisteenä.
Pilkkomisen ja muun touhun tuloksena oli sitten lupaavan näköisiä seoksia muoviämpäreissä

ja myös kauniimmassa astiassa.

Ja sitten vaan odotellaan maistiaisia. Malttamattoman hommaa tämä ei ole, maistelemaan päästään vasta noin kuukauden kuluttua.
Happamasta aiheesta huolimatta meillä oli oikein hauskaa, ja kahvi- ja ruokatauoilla ehdittiin vähän miettiä tuleviakin juttuja. Kiitokset hyvälle opettajalle ja kaikille järjestelyihin osallistuneille. Syntyneistä makuelämyksistä saamme varmaan raporttia, kun aika koittaa.
Aiheesta kiinnostuneille kerrottakoon, että tarkempaa tietoa löytyy Biodynaamisen yhdistyksen julkaisemasta kirjasta Vihannesten maitohapposäilöntä (kirjoittaja A. Schönek). Teosta on saatavissa mm. Hyötykasviyhdistyksestä.