Muuttoilmoitus

TERVETULOA UUTEEN BLOGIINI!

Marian käsityöt

Ulkoilua ja rakentelua

Tunnun taas aloittaneeni jo perinteeksi muodostuneen kesätauon niin neulomisessa kuin blogipäivityksissäkin. Neuleet etenevät laiskanlaisesti. Jos vanhat merkit pitävät kutinsa, niin elo-syyskuun aikana puikot alkavat taas suihkia ahkerammin. Älkää siis ihmetelkö, jos täällä päin on hiljaisempaa kesäaikaan :)

___

Tänään sen sijaan olin viettämässä mukavaa kesäpäivää toisenlaisten käsitöiden parissa. Kristiina muutti saareen kesäksi, ja olin apuna pystyttämässä leiriä.

Tapasimme - minä, Kristiina, ja Kristiinan poika Ville - hyvissä ajoin ennen yhtätoista Helsingin Vuosaaressa Kalkkihiekantorin laiturissa, josta Norsöline liikennöi Kaunissaareen. Saaressa on myös pienvenesatama, mutta vuoroliikenne saareen alkoi tämän kevään osalta tänään klo 11.

Matka taittui sumutorvien soidessa, näkyvyyttä ei ollut kuin parikymmentä metriä. Onneksi tutka toimi ja pääsimme turvallisesti perille. Sääkin onneksi kirkastui ja meillä oli oikein lämmin ja aurinkoinen saaripäivä.

Kaunissaaren laituriin kiinnityttyämme purimme tavarat (melkoisen kuorman!) ja ryhdyimme kuljettamaan niitä kohti Kristiinan leiripaikkaa. Tuo etualalla oleva sininen laukku oli muuten täynnä lankoja ja puikkoja... :)

Aikaisempina vuosina Huvila on seissyt maapohjalla. Tänä vuonna rimahima sai lautalattian. Pohjan osaset olivat saaressa odottamassa, meidän tehtävämme oli koota niistä lattia. Ensimmäiseksi asetettiin pohjan runko paikalleen (huomatkaa kätevät ruuvattavat jalat, joilla pohjan korkeutta voi säätää).

Rungon päälle laitettiin kuvassa taka-alalla näkyvät lattialaatat, sen jälkeen lautapohjalle nostettiin teltan runko ja kuvassa etualalla näkyvä telttakangas.

Koska teltta on lautapohjan päällä, ei sen helmaa kiinnitetty perinteiseen tapaan kiiloilla maahan. Sen sijaan helmaan tehtiin reikiä, joihin vahvikkeiksi laitettiin purjerenkaat. Purjerenkaiden läpi pujotettiin nyöri, joka kiinnittyy pohjan reunaan.

Ja valmista tuli! Ensimmäistä kertaa kaikki olimme tällaista rakennelmaa tekemässä, mutta homma onnistui oikein hyvin. Kristiina oli monta asiaa miettinyt valmiiksi ja työn edetessä tarkensimme suunnitelmia kun todella näimme, miten projekti eteni. Nyt teltta on tukevasti paikallaan ja tuollainen lautapohja vaikutti vallan mainiolta. Sadevesi virtaa sen alla kastelematta tavaroita, pohja on tasainen nukkua ja säästääpä se maaperääkin kulutukselta.

Aika kului nopeasti, ja Ville ja minä lähdimme takaisin kohti mannerta. Kristiina jäi vilkuttamaan Kaunissaaren laiturille kun vuorovene otti kurssin kohti Vuosaarta. Paljon leiriin jäi vielä puuhaa, mutta oli hyvä fiilis jättää Kristiina viettämään kesää, kun tiesi, että se tärkein eli runsas lankavarasto suoja sadetta ja tuulta vastaan oli kunnossa! Ja kunhan kesä tässä etenee, niin aion kyllä mennä saareen päiväksi tai pariksi "neulontatapaamistakin" viettämään :)

___

Kiitos, Kristiina ja Ville, mukavasta ulkoilupäivästä!

Pajunkissojen aikaan

Pääsiäinen oli ja meni, mutta pajunkissat ovat yhä ajankohtaisia. Ullan Pajunkissa-pipo on ollut tekolistallani jo pidempään, joten nyt ajattelin tehdä itselleni kevätpipon varastoistani löytyneistä Rowanin Wool Cotton-keristä.

Pajunkissa-pipo
(aloituksessa 68 s, korkeussuunnassa kolme mallikerran toistoa)
Lanka: Rowan Wool Cotton (50 % merinovillaa, 50 % puuvillaa), n. 35 g
Puikot: 4,0 mm
Koko: parivuotiaalle sopiva

Päänympärykseni on isompi kuin myssyn ohjeessa mainittu, joten loin pipoa varten 68 silmukkaa ohjeenmukaisen 60 silmukan sijaan. Silti päähine näytti jo tekovaiheessa arveluttavan pieneltä. En kuitenkaan viitsinyt purkaa (varsinkaan kun luennolla huomaamattomasti yritin neuloskella), perheestä kun löytyy pienempiäkin naisenpäitä. Piposta tulikin sopiva puolitoistavuotiaallemme! Aika hyvin, kun kuitenkin lisäsin naisen kokoon 8 silmukkaa ja tein kolme mallikerran toistoa korkeussuunnassa naisen pipon ohjeen mukaisesti. Lanka oli sama kuin Ullassa mainittu, puikkojen koko samoin. Kysymykset mallitilkusta sivuutan sopimattomina :)

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Kyllä pienellekin naiselle kaunis kevätpipo on tarpeen. Kahdesta kerästä (yht. 100 g) lankaa jäi vielä 65 g jäljelle, joten saatan saada itsellenikin pipon. Wool Cotton oli pehmoista, mallineule mukavan yksinkertainen ja myssy valmistui joutuisasti.

Nyt kirjaan tavoitteekseni saada keskimmäisen lapsen villatakki vihdoin valmiiksi. Jostain syystä olen vältellyt sitä jo pidemmän aikaa, vaikka paljoa ei enää olisi neulottavana. Lankakin on pehmoista kuin mikä, joten takille olisi varmasti keväällä/kesälläkin käyttöä vaikkapa t-paidan tai topin päällä. Ehkä tällainen julkinen haaste itselle tuottaa tulosta?

Uusi munija

Pari vuotta sitten virkkasin isommille lapsille pääsiäistipuset - pienimmäinen ei silloin ollut vielä syntynytkään. Tipuja voisi käyttää munanlämmittiminä, mutta meillä nämä ovat pesiytyneet rairuohon sekaan. Siellä ne munivat pikkuruisia suklaatäytteisiä munia, yleensä aina sillä aikaa kun lasten huomio on kiinnittyneenä muualle...

Viime pääsiäisenä kuopus oli vielä niin pieni, että nautti kaiken ravintonsa nestemäisenä eikä osannut kaivata omaa tipua. Tänä vuonna piti kuitenkin virkata yksi munija lisää:

Ohje: Novita 2/2003
Lanka:Hjertegarn Cotton nr. 8 (oranssi ja keltainen), Sandnes Mandarin Petit (punainen), yht. 12 g
Koukku: 3,0 mm

Helppo ja yksinkertainen malli, nopea virkata. Saa nähdä, osoittautuuko tämä tipu yhtä hyväksi munijaksi kuin nuo vanhemmat lajitoverinsa.

Toivotan kaikille blogini lukijoille hyvää ja rentouttavaa pääsiäisen jatkoa!

Ohivuotoa

Monen muun lailla minäkin osallistun sytomyssykeräykseen (jos et vielä tiedä, mistä on kyse, niin keräyksen käyntiin polkaisseiden Matleenan ja Seijasiskon blogeista löytyy lisää tietoa - itse osallistun asuinalueeni mukaisesti HUS:n keräykseen, jota emännöivät Sanna, Kristiina ja LeenaH). Kysehän on kivoista, kutittamattomista päähineistä, jotka suojaavat, mutta eivät turhia hiosta kesähelteelläkään. Juuri sellaisia tarvitsevat pienet tytötkin, totesi perheen nelivuotias. Siispä sytomyssyjen ohessa syntyi kesäpipot kummallekin tyttärelle:

Tyttöjen kesäpipot
Lanka: Schachenmayr Catania (100 % puuvillaa), oranssia 35 g, vihreää 40 g
Koot: oranssi puolitoistavuotiaalle (päänympärys n. 48 cm), vihreä nelivuotiaalle (päänympärys n. 51 cm)
Koukku: 4,0 mm

Tällä samalla, helpolla mallilla olen nyt mieltynyt myssyjä keräykseenkin tekemään. Aloitan päälaelta virkkaamalla renkaaseen kahdeksan pylvästä. Lisään jokaisella kerroksella tasaisin välein kahdeksan pylvästä, kunnes pipon päänympärys on sopiva. Sen jälkeen virkkaan pylväitä haluttuun korkeuteen saakka. Lopuksi teen yhden kerroksen kiinteitä silmukoita (tukevoittaa reunaa sopivasti) ja viimeistelen reunan kerroksella rapuvirkkausta.

Yksinkertaisia, kuten tekijänsäkin. Mielestäni silti ihan toimivia. Näitä piposia nyt siis virkkailen neulomisten ohessa kunnes kyllästys iskee - sitten etsin jonkun toisen mallin :)

Uusi, onnistunut yritys

Tällä kertaa taivas oli sininen ja jäiden seassa mahtui kulkemaan

Tallinnan reissumme tammikuussa jäi jääolosuhteiden takia tyngäksi, mutta emmehän me Kristiinan kanssa moisesta lannistuneet. Kun varustamo tarjosi korvausmatkaa kaivoimme kalenterimme esiin ja haarukoimme molemmille sopivan päivän. Eilen sitten otimme kurssin kohti etelää.

Yhtään en kuitenkaan ollut viisastunut viime kerran sattumuksista - jälleen mukanani oli puolivalmis sukkapari, joka valmistui kärkikavennuksia lukuunottamatta matkan aikana. Jos olisimme taas viettäneet päivän laivalla, olisi lanka armotta loppunut kesken. Olen ilmeisen kovapäinen, kun en kerrasta oppinut! Siis, muistiin itselle: varakerä lankaa reissuun aina mukaan :)

Matkasukat ovat ihan perusmallia, mutta kantapäihin otin vinkkiä Niken ohjeesta (linkki PDF-Datei). Kantapää on siis mallia tiimalasi, mutta siihen tehdään pieni lisäyskiila antamaan lisätilaa kantapään kohdalle.

Sukat omaan käyttöön
Lanka: 65 grammaa ohutta sukkalankaa, josta vyöte oli kadonnut - luultavasti Onlinen Supersockea
Puikot: 2,25 mm

En suoraan seurannut Niken ohjetta, koska se oli kärjestä aloitettavalle sukalle ja nämä sukat neuloin varresta alkaen. Idean kuitenkin otin häneltä.

Kantapään käännöksen yläpuolelta voi (ehkä?) nähdä lisätilakiilan. Kirjavassa langassa erottuu hävyttömän huonosti tällaiset yksityiskohdat :/

Tällä kertaa sää kuitenkin suosi matkaamme ja nämä sukat riittivät matkatekemiseksi. Aurinko paistoi, eikä pakkastakaan ollut kuin muutama aste. Karnaluks oli itsestäänselvä kohde. Edellisen kerran kävin siellä pari vuotta sitten, joten oli mukava mennä katsomaan, mitä uutta tarjontaan oli tullut. Huovutusneulan pidikettä olin paitsi, ja sellaisen myös löysin. Lisäksi mukaan tarttui mm. valovirkkuukoukku - josko se olisi hyödyllinen kapine kun odottelee lasten nukahtamista iltaisin?

Parin välietapin (Liann Lõngadin ja Virukeskuksen kirjakaupan) kautta päädyimme Vanhaan kaupunkiin, jossa varsinaiset suosikkini sijaitsivat. Olinhan näistä jo Kristiinalta aikaisemmin kuullut, mutta en ollut ikinä itse käynyt: Pronksi Lõngapood ja Puu- ja Putuka Pood.

Pronksi Lõngapoodin valikoimassa oli paljon kivoja lankoja - sellaisia peruslankoja, joista pidän. Valikoimaan oli hiljattain tullut mukavan oloinen sukkalanka, jota ostin pari kerää kokeiluun:

Lanka on sekoitelanka, koostumus 80 % villaa, 20 % polyamidia. 100 g:n kerässä on 350 m lankaa. Värejä oli runsaasti, ja osaa väreistä vielä odoteltiin (ainakin sinistä oli vielä luvassa). Jos lanka osoittautuu käytössä hyväksi, voisin hyvin neuloa itselleni villapuseron tästä langasta. Punaisesta langasta onkin jo sukka aloitettu.

Sukkalangan lisäksi ostin Pronksi Lõngapoodista huivilankaa:

Nämä kaksi vyyhteä Aade Lõngin yksisäikeistä villalankaa (100 g = 800 m) matkasivat mukanani Suomenlahden tälle puolen. Suunnitteilla on huivi itselleni, mutta malli on vielä hakusessa. Elizabeth Zimmermannin Pi Shawl on yksi vaihtoehto (EZ:n tapaan huivista ei ole yhtä ainoaa versiota, mutta ajattelin jotain aika pelkistettyä versiota). Myös Hilary Smith Callisin Citron Shawl on alkanut viehättää (tekisin sen tosin alkuperäistä ohjetta suuremmassa koossa). Mietintä on vielä käynnissä, joten otan mielelläni vastaan vinkkejä kauniista, selkeistä ja melko helppotekoisista (=matkatekemiseksi sopivista) huiveista!

Pronksi Lõngapoodin vieressä oli myös keramiikkaa ja virolaisten käsityöläisten tuotteita myyvät kaupat. Kannattaa vilkaista nekin, jos niille kulmille sattuu.

Pienen matkan päästä löytyi Puu- ja Putuka Pood, josta löysin kauniita tamminappeja:

Ei näille napeille vielä ole sijoituskohdetta, mutta eiköhän sellainen aikanaan ilmesty. Kauniita nappeja on aina hyvä olla varastossa.

Samalla sisäpihalla Puu- ja Putuka Poodin kanssa sijaitsevaan kahvilaan menimme kierroksemme lopuksi herkuttelemaan:

Tämä ei paljon sanoja kaipaa, kuva puhukoon puolestaan :)

Moni paikka jäi näkemättäkin. Satamassa piipahdimme vielä Sadamarketin yläkerran villalankakaupassa, josta ostin huovutuskokeiluja varten pikkupussin erivärisiä villatuppoja (näkyvät huovutusneulan ja valokoukun kanssa samassa kuvassa). Kuusi tuntia maissa ei ole kovin pitkä aika. Seuraavalla kerralla voisi vaikka keskittyä Vanhan kaupungin tarjontaan ja jättää muita paikkoja vähemmälle. Ja kunhan pienimmäisemme on vähän isompi, olisi kiva tehdä parinkin päivän reissu Tallinnaan neulojaseurassa!

___

Kiitos, Kristiina, todella mukavasta päivästä ja oppaana toimimisesta!

Töppöskaverit

Ensinnäkin kiitokset runsaista kommenteistanne edelliseen postaukseen! Punainen setti on ollut käytössä ja todettu lämpimäksi nyt pakkasten jälleen kiristyttyä.

Pakkastalvi on myös korostanut laminaattilattiamme kylmyyttä. Kun vielä 1950-luvulla rakennettu kerrostalomme (parin vuoden takaisesta ikkuna- ja parvekeremontista huolimatta) vetää, pitää sisälläkin mielellään jotain villaista jalassa. Villasukkien vaihtoehdoksi huovutin itselleni töppöset Fritidsgarnista.

Huovutetut töppöset (Käspaikan ohjeella)
Lanka: Sandnes Fritidsgarn, n. 150 g
Puikot: 6,0 mm
Huovutus: kirjopesu 60 °C, linkous 800 kierrosta/minuutti

Testikäytössä tossut kuitenkin osoittautuivat huiman liukkaiksi sen laminaatin kanssa. Onneksi muistin saaneeni joululahjaksi Regian silittämällä kiinnitettäviä jarrutassuja:

Tassut kiinnittyivät suuremmitta ongelmitta, varsinkin sen jälkeen, kun uskalsin luottaa villan eristävään kykyyn eli ihan paljaalla kädellä tossun sisältä painoin kiinnityskohtaa silitysrautaa vasten. Silityslaudan päälle tossua ei nimittäin saanut niin sileäksi, että jarrutassu olisi joka kohdasta kiinnittynyt. Tassut ovat sopivan nahkeat olematta kuitenkaan tahmeita.

Mutta jos jollain (kuten tossulla) on tassut, niin täytyyhän sillä olla silmätkin!

Silmiä ostin pussillisen pari vuotta sitten Karnaluksista Tallinnassa käydessäni. Lasten askarteluihin, tiedättehän ;)

Vielä on jäänyt vähän epäselväksi, ovatko nämä kaverit pystyasennossa kulkevia hattivattien sukulaisia:

Vai pikemminkin mäyräkoirien tapaan maassa matavia otuksia:

Taitavat muuttaa muotoaan tilanteen mukaan - ja lämmittävät samalla jalkoja mukavasti!

Langat on tehty neulottaviksi

Useampi vuosi sitten ostin Tampereella pidettäviltä Suomen Kädentaidot-messuilta kolme vyyhtiä pehmoista, paksua Araucanian Nature Woolia. Lankavarastojani järjestellessäni tulin siihen tulokseen, että ihanatkin langat on tehty neulottaviksi, mitäpä niitä hyllyssä hautomaan. Syntyi lämmin, viininpunainen setti.

MarioMyssy

Lanka: Araucania Nature Wool Chunky (100 % villaa), n. 85 g
Puikot: 5,5 mm

Jatan MarioMyssy on jo klassikko, joten pitihän sitä kokeilla minunkin. Hiukseni ovat usein jonkinlaisella myttyrällä - tähän myssyyn mahtuu nutturakin. Kiva ja nopea malli neuloa, ja vaikka myssy muuten saattaisi vähän valua silmille, niin kerrankin rilleistä on iloa - sangat toimivat myssystopparina!

Peukalokiilalliset peruslapaset

Lanka: Araucania Nature Wool Chunky (100 % villaa), n. 75 g
Puikot: 5,5 mm

Lapaset ovat ihan perusmallia. Peukaloista tuli aavistuksen turhan leveät ajatteluvirheen seurauksena, mutta menevät näinkin. Jos pakkaset uudestaan kiristyvät, niin näiden alle mahtuu hyvin toinen lapanen sisään lämmikkeeksi.

Nappikaulaliina

Lanka: Araucania Nature Wool Chunky (100 % villaa), n. 160 g
Puikot: 5,5 mm
Nappi: Joulupukilta

Alkuperäinen suunnitelmani oli tehdä loppulangasta yksinkertainen, napilla kiinnitettävä kauluri. Lankaa oli kuitenkin yllättävän paljon jäljellä, ja halusin käyttää sen loppuun. Niinpä neuloin 2o, 2n-joustinta niin pitkälle kuin lankaa riitti. Nappiajatukseen olin jo ehtinyt kiintyä, joten tuloksena on kaksi kertaa kaulan ympäri kiedottava nappikaulaliina.

Tykkään. Paremmassa käytössä langat nyt ovat kuin sisustuselementtinä lankahyllyssä!

Arkisukat ystävälle

Ystäväni perheineen oli meillä viikonloppukylässä puolitoista viikkoa sitten. Jossain välissä tuli puheeksi, että ystäväni talvisaappaisiin villasukat eivät oikein tahdo mahtua, paksut villasukat ainakaan. Muina neulojina kyselin, minkä kokoiset villasukkien pitäisi olla, jos vaikka joskus sellaiset ohuet neuloisi. Ja kun kyläilijöiden auton perävalot olivat kadonneet näkyvistä, syöksyin sukkalankalaatikolleni tekemään tutkimuksia. Päädyin harmaaseen Onlinen Supersockeen - harmaa kun on sellainen neutraali perusväri, villasukkiin varsinkin.

Hermione's Everyday Socks (Erica Lueder) (hieman muokattuna)
Lanka: Online Supersocke 100, n. 70 g
Puikot: 2,5 mm
Koko: 38 - 39

Mallineuleeksi halusin jotain aika yksinkertaista - sellaista, joka ei paksunna sukkaa tarpeettomasti (siksi siis esim. palmikot hylkäsin kokonaan). Osuin Hermione's Everyday Socks-ohjeeseen, joka täytti kriteerit. Kantapäät tein ohjeesta poiketen sileänä neuleena.

Pintaneule on yksinkertaista mutta toimivaa oikeiden ja nurjien silmukoiden vuorottelua. Vähän vaihtelua sileään neulepintaan, mutta sukka pysyy kuitenkin ohuena.

Kärjen silmukoin neulomalla. Eli

etupuikko:
nurin pudota, oikein jätä

takapuikko:
oikein pudota, nurin jätä

Kärjestä tuli siisti, eikä tarvinnut tarttua neulaan.Tarkemmat ohjeet löytyvät esim. Tarjan stitsailuista.

Sukat valmistuivat perjantaina Suomenlahdella ja alkuviikosta jätin ne Itellan huomaan. Toivottavasti ne ovat päässeet perille ja sopivat sekä jalkaan että kenkään!

Lankamatka Tallinnaan (aka ahtojäiden ihastelua)

Eilen lähdin yhdessä Kristiinan kanssa Tallinnaan päiväreissulle. Ajatuksenamme oli - yllätys, yllätys - vierailla lankakaupoissa, nappikaupoissa, kirjakaupoissa (käsityökirjahyllyjen luona, luonnollisesti) sekä nauttia kuumat kaakaot ja suklaakakun palaset ennen kotimatkaa. Toisin kävi: päädyimme Suomenlahdelle mediatapahtumaksi ja ihastelemaan ahtojäitä.

Mittakaavaa kuvista ei näe, mutta paksuja nuo jäälautat olivat. Etelästä puhaltanut tuuli oli painanut ne Suomen rannikolle.

Matka alkoi aikataulun mukaisesti kunnes noin puolen tunnin päästä laiva pysähtyi. Jäämassat olivat liikaa 15300 kW:n tehoiselle Nordlandialle.

Helikopterin pörrätessä taivaalla arvelimme, että tiedotusvälineetkin ovat tilanteesta kiinnostuneita.

Lunta tuiskutti ja viima oli melkoinen. Me olimme tukevasti jumissa.

Jääpuikotkin jäätyivät tuulessa vinoon.

Suomenlahden jäänmurtajat olivat molemmat useiden tuntien päässä Helsingin edustasta. Omaa alustamme vahvemmat paatit kuitenkin puskivat jäämassan läpi. Useat matkustajalaivat yrittivätkin auttaa Nordlandiaa kulkemalla mahdollisimman läheltä, jotta aluksemme olisi irronnut jäistä. Pariin otteeseen pääsimmekin etenemään joitakin satoja metrejä, mutta sitten vauhti taas tyssäsi ja väylä umpeutui.

Lopulta noin seitsemän tunnin seisoskelun jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa kohti Tallinnaa Superstarin ja Baltic Princessin ruohittua jäitä tieltämme. Tässä vaiheessa myös pari jäänmurtajaa ja hinaajaa oli lähestymässä Nordlandiaa.

Mitään hätää meillä ei laivalla ollut. Seura oli mitä mainiointa, käsityöt olivat mukana ja ne etenivät joutuisasti. Pieni huoli meillä oli langan riittävyyden suhteen, menomatka kun kesti kymmenen tuntia aikataulun mukaisen kolmen tunnin sijaan. Juuri ja juuri lankamme kuitenkin riittivät. Vaihdoimme vinkkejä neuleisiin liittyen, nautimme varustamon tarjoaman maittavan lounaan ja virvokkeita, seurasimme tilannetta leppoisten monikielisten kuulutusten ja myöhemmin myös TV-uutisten välityksellä, liikutuimme merikarhujen itsestäänselvästä tavasta auttaa pulaan joutunutta kaveria kilpailuasemasta huolimatta. Matkasta jäi kaiken kaikkiaan hyvä mieli.

Koska laiva viivähti maissa vain puolentoista tunnin verran ja ilta oli jo aika myöhä, typistyi Tallinnan kierroksemme käynniksi Sadamarketissa. Sieltä kuitenkin saimme sitä tärkeintä tuliaista eli liukuvärjättyjä villalankoja. Tässä koko kekomme:

Ja oma osuuteni siitä:

Sateenkaaren väriset langat ovat hieman paksumpaa 6/2 (165 tex x 2) laatua, niistä on suunnitteilla villapusero esikoiselle. Muut vyyhdit ovat ohuempaa 8/2 (125 tex x 2) lankaa, ja niistä aion tehdä huiveja.

Kotilaituriin saavuimme noin kolme ja puoli tuntia aikataulusta myöhässä. Jäänmurtaja pörräsi ympärillä ja luotsi saatteli meidät perille. Paluumatka sujuikin joutuisasti lukuunottamatta puolen tunnin odottelua satama-altaassa. Jäitä jouduttiin nimittäin siirtelemään laivan ja laiturin välistä pois, jotta alus pääsi kiinnittymään laituriin. Vihdoin yhden maissa olin kotona, väsyneenä mutta onnellisena. Ja mikä parasta: nyt meillä on hyvä syy lähteä pian reissuun uudestaan!

Kiitos, Kristiina, hyvästä matkaseurasta!

Pikkuneuleita miehiseen makuun

Mies kaipaili pipoa, joka peittää kunnolla korvatkin. Neuloin hänelle Käänteisen:

Käänteinen (Ullaneule 2/2008)

(aloituksessa 160 s)
Lanka: Drops Alpaca (100 % alpakkaa), n. 55 g
Puikot: 2,5 mm

Dropsin Alpaca valikoitui langaksi paitsi lämpimyytensä ja pehmeytensä takia niin myös siksi, että sitä sattui olemaan varastossa. Olen aikaisemmin tästä suosikkilangasta neulonut vain yhden kaulahuivin, mutta huomasin nyt saman kuin silloinkin; ohuudestaan huolimatta Alpaca neuloutuu yllättävän joutuisasti.

Käänteisen voi luonnollisesti myös kääntää:

Tässä siis oikeana puolena 2o, 3n-puoli (näin tummassa langassa ero ei ole kovin selkeä)

Ja käänteen korkeutta säätelemällä saa sitten enemmän tai vähemmän päästään peitettyä, joten korvatkin saa varmasti piiloon:

Huhuu, herra Ilmapallo, minne katosit?

Poika taas toivoi itselleen kaulaliinaa. Totesin aikaisemmin Baktuksen kivaksi ja toimivaksi malliksi, joten kaksi kerää - yksi vihreä ja yksi sininen, omista varastoista nämäkin - Novitan Luxus Cloudia muotoutui sellaiseksi:

Baktus
Lanka: Novita Luxus Cloud (65 % villaa, 35 % bambua), 2 * 50 g
Puikot: 4, 5 mm

Aivan tarkkaan ottaen tämä ei taida olla Baktus, koska tein lisäykset ja kavennukset aina kerroksen lopussa (enkä alussa, kuten ohjeessa). Koska olin laiska ajattelin että huivista tulisi näin hauskan näköinen, neuloin ensin vihreän kerän lisäten silmukoita, ja kun kerä alkoi olla lopuillaan, vaihdoin siniseen kerään ja aloitin kavennukset.

Neuloin Cloudia nyt ensimmäistä kertaa. Se on mukavan pehmeää ja kutittamatonta ja siinä on kiva, himmeä kiilto. Veikkaan, että puserossa saattaisi nyppyyntyä, mutta kaulaliinaan aika sopivan tuntuista. Novitan lankavalikoimat vaihtuvat sellaista vauhtia ettei perässä meinaa pysyä, mutta jos tämä lanka vielä syksyllä palaa lankakarttaan, niin saatan joskus toistekin ostaa. Varastoon en nyt kuitenkaan ala hamstraamaan.

Lumikukkiako?

Kun itse pitää kirjoista ja käsitöistä, antaa niitä helposti lahjaksikin. Keskimmäinen lapsemme täytti viime viikolla neljä vuotta, ja sai meiltä lahjaksi Myyrä-kirjan sekä pienen pussukan, joka tarjosi käsillä tekemisen iloa.

Pussukassa oli eri värisiä huopalevyjä, joissa oli valmiiksi leikattuja kuvioita, iso muovinen neula ja vaaleanpunaista nahkanauhaa. Yhteensä tarvikkeista saattoi tehdä tusinan verran huopakukkasia. Eilen illalla tytär teki itselleen pidemmän nauhan, joka ylettyy pään ympäri kuin kukkaseppele, ja lyhyemmän kolmen kukan ketjun, jota voi pitää ranteen ympärillä.

Voi sitä tekemisen riemua ja iloa valmiista lopputuloksesta! Vaikka paketti oli aika "valmis", niin kyllä tässäkin käsillä tekemisen makuun pääsi ja sai olla luova värejä yhteen sommitellessa. Nelivuotias vielä tarvitsi vähän apua kukkien teossa, mutta liian vaikea tämä projekti ei kuitenkaan ollut. Isompi lapsi selviäisi hienosti aivan itsekin, ja lopputulos varmaan miellyttäisi vielä koululaistakin.

___

Tämä nyt sitten lienee niitä "muita lankatekniikoita", joita blogin esittelytekstissä mainostan täällä silloin tälloin olevan :)