Harmaa

Siivouskomerossa kaasunaamari ja vatupassi,
nuottiteline ja hyttyssavu, pistosaha.
Yksin oot sinä ihminen,
kaiken keskellä kesken,
kaiken keskellä imuri, iso hyönteinen.
Yhdennentoista päivän jälkeen kirjoitettiin pölystä,
yhdestoista nyt
hetken jälkeen kaaos, hiekkamyrsky olohuoneessa.
Missä kaasu, jolla kirjoittaa ilmaan.

mikä sinä olet minulle
sanomaan etten polta sormia suliksi
etten se ole minä kun osaan lentää

Minähiljaisuus

Kevään varhaiset teinit kiroilevat talon takana. Talo kasvaa sammalta joka kiven. Joka kiven takana varhaiset odottavat iltaa. Mitä ukko. Mitä ilta. Odotus sammuu joka kiven. Hengitä tässä, kevät. Oksilla höyhenet ja suikaloitu kreppipaperi. Sormiin tarttunut liima ei lähde pesussa. Noita-akka merirosvohatussa, vappu tai pääsiäinen, mutta kiitos että minut. Jossain on joku, joka jaksaa. Taittaa neliön tulppaaniksi. Kuunnella

hengitänkö. Nostanko sormen huuliin vai nenän nenää vasten. Kuiskaus, supistuminen. Otan hetken, hetken ennen hoota. Tieto, Esplanadi, negaatio. Nauru ja harvennetut siivet, isi vet. Aika on guru. Olen nähnyt miten olen. Sanana kaunein. Minä, hiljaisuus.

Äänestyksen tulos:

ei koolla ole väliä,

tuhanneen oppilaan laitokset kasvattavat,
karsivat valkoiset ja mageet
jyvät akanoista,
leseet kuuluu heikkosuolistoisille, loisille,
kaikki koulut vois lakkauttaa samantien,
mullakin menee yhdeksän vuotta hukkaan
kun pitää koulut käydä,
totesi punahilkkainen pissaliisa
suden edessä pyllistäessään,
lapsikullat leikkikää nukeilla, kun vielä voitte, lapsikullat
te nukkea vanhaakin, nyt kohdelkaa hellimmin,
älkääkä herranne tähden koskeko kouluruokaan,
sikojen pitää saada kunnon sapuskaa,
ettei maistu silakka,
oma vika pikku sika, kuka käski
olla läski, kultarengas kärsässä
on kuin kaunis nainen älyä vailla,
älkää siis valittako,
asiaa käsittelevä aineisto on ollut nähtävillä kunnan virastolla
21.2.2005 kello 14.00

Punainen

Kirjoitan sinut sisään ulos sisään, ulos
On hyvä olla hiljaa
Hengittää väli

Valkoinen

Laulu valkoinen valhe,
valheen poikanen.
Pienten joutsenten tanssi
tai satu rumasta ankanpoikasesta.
Päivän värissä riippumatta
kosketus, menopaluu tähän.

Musta

Miltä musta tuntuu

Kuka uskaltaa

Valitaan yksi järvi tuhansista,
yksi niistä joita neidon helmat pullottavat,
yksi taipeeseen kaivautunut kyynelkippo.
Valitaan lasinkeräysastia, kumotaan, peilataan.
Jokainen saa moukarin,
kaulimen, kivikirveen tai halon,
ihan oman onnensa mukaisesti, kunhan sirpaleita,
paljon särkynyttä levitettävää
tasapuolisesti kaiken kokoisille jalkapohjille.
Kysytään kuka uskaltaa
olla astumatta tämän surun sekaan.
Kuka odottaa rannalla
kun järvi kävellään punaiseksi,
poljetaan rypäleistä veri, silta.

(ihan sama toinen versio.)

Perhepeti

Ensin sana löytää muodon,
muoto löytää tissin
ja isä painaa sormensa muovailuvahaan.
Käsikynkkää kantokopan kanssa kiiruhdetaan Beetlehemiin,
mutta lapsi ei tahdo seimeen makaamaan,
vaan nukkuu puolitoista vuotta täyttäen kaikki
satakuusikymmentä senttiä suhteellista leveyttä.
Sijauspatja kasvattaa kasvutarinaa,
kunnes sana huuhdotaan pyttyyn,
lapsen sänky siirretään omaan huoneeseen
ja aletaan odottaa uutta sanaa.
Valo on auringon pissaa, kertoo lapsi.

Turkoosi

Katson ikkunan läpi ikkunaa. Olemme tehneet tätä niin kauan että sormet lakkaavat, soitto lakkaa, kynnet, pyökki, viila, viilu. Sulaudun seinään kuin mereen. Mereen. Vihreään. Nostan henkeä pohjaan asti. Hengitän. Sitä saa kaupasta. Lumetta. Maalattua puuta ja muuta. Mattana tai kiiltävänä, heijastuksella tai ilman. Kynsiin asti syvä hyvä. Olemme tehneet tätä niin kauan, että palaamme tähän taas ja taas, ja taas taas. Nähdään, kätellään, hyvää. Huomenta, onnea, hyvää. Katso miten kynnet, kykevät. Toiset lähtivät ja minä. Jäin tai ehkä minä lähdin. Ehkä sinä tiedät. Kykenet. Katsot ikkunaa. Ikkunan läpi ikkunaa. Tahtoisin kuulla mitä näet tai et.

aika kalavale

ja tämä on tosi kuin ahven
kurkussa niin hyvältä ja pahalta
maistuva suolapatsas
katsoi taakseen nähdäkseen
miten vuoteemme vierivät

Korvapuusti

Aika rakentaa pommia.
Ihminen kuin ydinpulla
kehii ympärilleen kuorittavaa,
kerroksittain suolaista siis makeaa.
Vai sittenkin sipuli, lupa itkeä ja nauraa,
kuivua ja olla sitä käyttökelpoisempi:

mahtuu taskuun,
katoaa reiästä vuoriin,
vähenee murusina tielle

jotta löytäisi takaisin.
Sinne missä on nokittavaa.
Palkkaa mustavalkoisen linnun pullasorsaksi.

Myytti III

Hän suuttui ihmiseen sen yksimielisyydestä
että yksi ylitse muiden ja nousu vaakaan.

Myytti II

Rakennan tornia kattoon,
palikoissa kaikki päävärit.
Varpaat katossa lattiassa varpaat,
synnytän spagaatissa pojan.

Myytti I

Jonottavat painoaan,
vaihdellen vuoroaan.
Että heitä palvottaisiin.

Risteilyalusta

Laiva siis kasvihuone
Siipien väiste
Merikartta kartsa
Jää pakkaa laukkuja
Kiinnitän mummin selkään yhteystietoni ja pelaan
ristinollaa ukin kanssa hannunvaakunalla

Jää,
pakkaa laukkuja

. . .

Kiitos väärin/oikein luennasta(ni) Mikaelille.

Unirodeo

Väännän selän suoraksi,
kiellän hep
pa pa paa, lapsi tähtää paperirullalla.
Olen päivän pituinen ratsu,
tuuttuutlaulu, illan rattopoika.
Silitän silmää kutitan kulmaa,
lassoan Mattia, hiekkaa.

on/olen/olemme?

Minä x rakkausruno.

Rakkausruno

Minä.

Keskilinjan pelastus,
yhdestoista hetki.

Keskilinjan hetki
yhdestoista pelastus.

Kadonneet
Näyttävät
Kaappi
Minusta
Purkautuu
Kieltoä

Kadonneet näyttävät
Minusta purkautuu
Kaappikieltä

kadonneet/kaappi
näyttävät/minusta
purkautuu/kieltä

Minusta kadonneet näyttävät kieltä.

Minusta purkautuu kieltä
Kadonneet näyttävät
Kaappi

Kaappi purkautuu minusta,
kadonneet näyttävät kieltä.

Kaappi.

Kielto

Kaappi purkautuu
minusta, kadonneet
näyttävät kieltä.

nimeeksmätän et stereot vai tyypit

kysymys:

läheksmä heittää keikkaa oliksul jotai tänää
eiks dösii mee tiuhaa tähä aikaa myöhästyksmä ehiksmä
skruudaa annaksmä tolleki
muroja onksitä essuu laitaks mä sokruu eiks oo
maitoo hei muki misä byysat
saaha siitä fyffee onkstäl kakka
haistaksä misä mun sukat pitäskö ajaa skege mite fleda
onksul sitä rasvaa josain pitäs korjata nää pläägät
joskus pitäskö nää iha suutarille mä lähenny
hipsii katoks sä ton pojan lähetiksä sen seeveen onkse ny ookoo

vastaus:

pesussa narulla kopassa koneessa, ei ne hei itsestään sieltä

Betel

Te taivaitten kuningattaret
Maria, Marlene ja muut siniset siskot,
ymmärrän nyt veren värinän suun ruusun,
vesiväritetyn lumen
ja sähkön siniset seinät.
Niin kuin jumalansa synnyttänyt,
olen kuullut tyhjän huoneen.

Terraario III

Meidän kaikkien isillä lienee ollut ainakin Varaani vinyylikassissaan
ja lienee aika myöntää, että isämme olivat oikeassa,
ihmiset eivät pidä kotieläimiä vaan eläimet palvelijoita.
Ihminen on niiden mielestä lämmin ja mukava kiipeilyteline.
Jos taas puhutaan isosta ja ryppyisesta liskosta,
niin ensimmäinen mieleen tuleva on jonkin sortin siivekäs,
krokotiili, arkkiatri tai enkeli.
Flora sai viisi poikasta ilman, että se olisi ikinä paritellut.
Yleensä ne sihisevät ja läähättävät kovasti,
mutta tässä kuvassa se on yllättävän kesy,
siinä se on: pumpattava komodon varaani.
Se otti apinan kiinni ja veti elävältä poskeen,
hiukan tuli huutoa apinalta siellä suussa.
Ruokavalioon kuuluvat myös turistit.
Kanipoika haukottelee käärmenäyttelyssä
tuijottaa apaattisesti lasin takana lököttävää,
toinen toistaan, vaanimatta vaatimatta.
Vangittu kauhukalkkaro ja tylsistynyt aktivisti.
Help me, mun kihokki ei syö!
Miten maan päällinen vesiherne saalistaa?
Välillä harmittaa, kun terraarion ohi kulkiessaan sanovat yök,
nainen on naiselle varaani ja miehelle vampyyri,
ainoa luontainen vihollinen on lajitoveri.
Oikeasti ainoa pelottava asia on pelko itse
ja sen nimi on Bangkokin liikenne.
Päiväkotien työvoimapulaan siitä ei ole mitään apua.
Vaikka hän on sadan lapsen mummi.
Tarkoituksena on saada ihmisiä mukaan eläinsuojelutyöhön.
Helpointa on pitää niitä isossa terraariossa,
liukuovet helpottavat päivittäistä hoitoa,
itse olen kasvattanut lihiksiä niin hillopurkeissa,
muovipusseissa kuin tiimarin tarvikelaatikoissakin.
Juoksupyörästä kannattaa rakentaa spiraalimainen,
että se liikkuu myös ajassa,
jos käyttää mummoja pitää olla varovainen
ettei niistä kehity kielikukkasia.
Eivät ne täällä missään sirkuksessa ole,
ei teidänkään ikkunaanne tule kukaan koputtelemaan.
Ja toi on ärsyttävä stereotypia,
että eläinoikeustyypit itkeskelisivät eläinten perään,
en itse edes kauheasti pidä eläimistä.
Hyvä jumala, niitähän on täällä joka paikassa,
mutta terraarion voi myös täyttää vedellä.
Kun en itse kauheasti pidä ihmisistä.
Onneksi saunasta huokuva höyrykylpy
miellyttää useimpia lihansyöjäkasveja,
kaasukammioittenkin ovella luki Brausebad.
Itse lukisin näiden tekstien joukkoon myös Lajien synnyn,
hei, tuhatkertaistunut sukupuuttonopeus.
Mut kun mä kysyin, ne vaan hoki takas että lohikäärme lohikäärme.

Terraario II

olen osannut pitää
vaikka varaani saalistaa
lihansyöjäsisko

Terraario I

Jos en pidä varaani, hän on varaani.

. . .
Kiitos takavuosien mäkikotkalle: "Pidä varas hän on varas."