vihreämpi kuin

vihreämpi kuin kompostoitu hiirenkorva

vihreämpi kuin juhannussauna

vihreämpi kuin kuusenkerkkämehu

vihreämpi kuin vihreä aalto

vihreämpi kuin 540 nanometriä

vihreämpi kuin pepsodentin maku suussa

vihreämpi kuin lampaan viulua soittava minttuhyytelö

vihreämpi kuin punavihreä

vihreämpi kuin punajuuri

vihreämpi kuin sininen levä

vihreämpi kuin aiv-rehu

vihreämpi kuin smaragdinappi afrikan tähdessä

vihreämpi kuin valoon kurkottava koivun taimi

vihreämpi kuin raitiovaunu

vihreämpi kuin tasapainoisuus

vihreämpi kuin meri

vihreämpi kuin sammal haisaappaiden alla

vihreämpi kuin vihertikka

vihreämpi kuin undulaatin rinta

vihreämpi kuin kaktuksen leikkaushaavasta vuotava vesi

vihreämpi kuin keltainen ja sininen yhdessä

vihreämpi kuin sairaalan seinä

vihreämpi kuin ketunleipä

vihreämpi kuin neliapila

vihreämpi kuin lapsenpihka lapsivedessä

vihreämpi kuin lohikäärme

vihreämpi kuin roskisdyykattu hernekeitto

vihreämpi kuin täti vihreä

vihreämpi kuin Ronja Ryövärinttären kansikuva

vihreämpi kuin äiti Maa

vihreämpi kuin sir Pushkan paita

vihreämpi kuin vihreä sana

Maan alla on paikka,
jossa kuunnella maata
ja maata vain

paikallaan kuin kivi
Paikallaan, kun kivi-, kasvi- ja eläinkunta pysähtyvät
Ja graniitti

kumauttaa tervehdyksen maatuville,
joita madot koskettavat
jotka ovat enemmän kuin

lakanneet kuulemasta
Fossiili, sieni, simpukka
Paina se korvallesi kuuntele

miten eilen kannoit merta harteillasi
Siksi olet tänään
vihreämpi kuin

Nähdään unia

Kielletään kyllä
Nähdään unessa

Kuvan yläpuolella tähtää lentosotaenkeli,
arkillinen Ikaroksia, paperisia
arkkipiruja. Voi Nooa

Hukutit minulta siivet
kun minä olisin halunnut

Jäädä siihen uneen minkä näit

Tämä ei ole runo

Kävin matkalla löytämässä vastauksia. Runo syntyy "lukemalla väärin". Vastaus tuntuu hakevan muotoaan samaa kautta, vaikkakin vastaukseksi lukemisessa näyttäisi vahingon sijaan korostuvan halu ja yritys lukea itsen kautta.

Lainaan itseäni, siis toistan: "Minut tuuli kaataa. Tai kantaa. Pitää tehdä valintoja. " Siinä se on osavastaus. Osatotuus. Tähän päivään. Eilinen oli runo, toissapäivä runompi. Tämä päivä ei vielä ole.

Mikä kysymys on. Sillä ei ole merkitystä. Elämä on yksi iso retorinen kysymys.

Muutin taannoin toiseen osoitteeseen. Sillä ei ole merkitystä minne. Tämä minä runnoo ja runoltaa. Toinen minä suoltaa ja sovittaa. Sovittautuu. Niinpä. Vyöhykkeen piti olla vapaa, muotiton, muoditon, rajoitteeton, tila räpiköidä ja panna vastaan. Eihän se niin mene, ei vapautta voi perustaa. Rooli on vankila, siinäkin tapauksessa että sitä yrittäisi kirjoittaa auki.

Runokin on rooli.

Nukke V

tunnen lähtöhetken kuin näköalan
jumalan kämmenellä
en pelkää lintunen

jos näen
suoraan lasin läpi lasin
näen miten takalamput jäävät katsomaan perääsi
kuin sinä olisit se
joka vaihtaisit maisemaa

pohjustaisit kytkimen jarrulla
vapauttaisit sanoilla kaasupoljinta

Nukke IV

Katso kuinka olen kaunis

kaunis kuin nukeksi

syntynyt vasta

Etkö jo säilöisi lasipurkkiin
pakokaasulla ja kuravedellä
dieselin katkulla ja öljysoralla

Tahdon tulla katseltavaksi
Matkalla marinoitavaksi

Nukke III

Puhun kuin olisin tuntematon
jalostuksen sivutuote
Muotissa valettu sormin viimeistelty

Istutat minua kämmenelläsi
niinkuin jumalat tekevät

Mutta minuus ei ole muovia
Muovi on yleisnimi kiinteille raaka-aineille
joita voidaan muovata lämmön ja paineen avulla
Lämmöllä ja paineella synnytetty

Siitä tunnistan itseni

Nukke II

Puristat miniatyyriminää kämmenelläsi
kysyvällä kädellä kutistunutta

Olen luovuttanut kohtuni hedelmät
Merihevoseni olen kasvattanut
kivulla vähentynyt joka solulla

Etkö jo antaisi minun mennä
kesken
tämän elämän

Jos jokainen syntymä synnyttää kaksi
Pienentää synnyttäjää puolella
ja aina puolella
sanalla
sanottuna olen niin pieni
ettet enää minuun mahtuisi

Nukke I

vartaloni muovia pääni porsliinia
silmät maalatut marmorikuulat

Me olemme tutkimuskohteita
sinäminä ja me muut
Emme vastaa ruumiin kutsuun jos se huutaa
Odotamme että kirjoitus paljastaa
solmii kuiskauksen huulilta
että muut kirjoittavat meidät auki
että voimme luettuna olla
ymmärrettyjä ja kauniita
herkullisesti oikein nurin
Oikein

Linnun. Lailla.
Nokitan.

Lapsi resetoi koneen

Keskellä ajatusta
Ei minulla mitään ollutkaan

Vain sanoja

Kolmasti. Kieltämättä.

Sen minkä tietää voi jättää

sanomatta.
Olon voi jättää ulostamatta.

Elämä on vaikeinta.
Kirjoitan sen alle.

Oletko sinä oikea ihminen.
Jonka luusta palaa häntä,
lapojen välistä siiventyngät.
Arkipirun sarvista tuntosarvet.
Varpaiden sulkiin kynän terät.
Nouse tanssimaan kutsuhuudon virittämälle nuoralle,
navan ympärillä on tilaa.
En minäkään oikeasti.
Huuda.

Nimetön

Se rätisyttää sääriä, kiristelee leukaruuveja. Nytkäyttelee sormia jännitystilasta seuraavaan. Pysähtyy ohimoille. Pistelee punan. Poskille

kipuavat hermoimpulssit juoksevat kun kurkistan maailmaa peiton reunan yli. Ole hiljaa. Ole kaukana, kauempana. Ole vain. Vyöryvä maa. Virtaava ilma. Liian kaukana. Pysy kauempana. Anna minun

seistä yksin. Älä palloasi käsivarsilleni laske. Niin painavaa ilmaa. Olet täynnä eikä sinulle ole sanaa. Oi maailma, miten häpeän sinua kirjoittaa

kun hampaat kirskuvat ja kieli hakkaa kitalakea. Turpoavat poskilihakset eivät mahdu suuhun. Sanat. Saatanat. Ottaisit pois tämän fyysisyyden, jos oletkin lahjaksi antanut. En vieläkään sitä tahdo. Ota pois kaikki paluu ja kotiin. Palaaminen on raskainta

ettei missään olekaan ominta paikkaa. Kulissiin pitää totuttauttua. Ohentua pahviksi. Nukeksi. Unohdetaan Sylviat ja plakaatit. Plathit ja Juuliat. Aina sama vieraus.

Yritän kotiloitua peiton sisään. Kuoriudun sitten, kun kevät on ohi ja syksy ohitettu. Kipunoiva massa. Yltiöpsyko. Yltiöfyysinen. Älä kirjoita näitä sanoja. Älä kirjoita. Peiton alla tulee kuuma.

Ensimmäinen lause

Tähän mennessä paria sanoja, sanapareja, käskyjä ilman verbejä, tahdonilmaisuja ilman tekijää, ja paljon elekieltä, kunnes tänään:

"Kiipikonna ei syö paajoa."

Totta. Kilpikonna ei syö palloa. Omaperäisestä ensimmäisestä bongatusta lauseesta ylppö Äiti oli hämmästyksestä nielaista kummallisen kurkkuun juuttuneen palan.

Kuin imettäisin sanaa

Mitä nenäkkäämpi nisäkäs, sitä nokikkaammin parit puolin*.


*vrt. puolata, puolittaa, valita puoli