Sisäinen terveystamponi

Jokin aika sitten uhkasin kirjoittaa löytämistäni 50- ja 60-luvun Avuista ja Suomen Kuvalehdistä, ja nyt meinaan uhkaukseni toteuttaa. Postauksen aineistona ovat siis Apu-lehdet vuosilta 1956, 1958, 1966 sekä Suomen Kuvalehdet vuodelta 1960.

Taitaa ylimpänä olevaa tätiä vähän pelottaa...

Komia on kansikuva.

Nyt kun joulun jälkeen on taas se aika, että pitäisi ilmeisesti kiloja pudotella, niin tässäpä siihen näppärä apukeino.

Minimeal-ateriaa mainostetaan seuraavasti:

"Laihtuminen tai solakkana pysyminen ei ole enää mikään probleema nyt kun MINImeal - pikkuateria on olemassa. MINImeal on ainoa kansainvälisen palkinnon saanut valmiste lihomista vastaan. Se on hyvänmakuinen, runsaasti B- ja E-vitamiineja sisältävä luonnontuote, jonka avulla on saavutettu hämmästyttäviä tuloksia. 4:ssä kuukaudessa laihtui rouva Annikki Koskinen Virroilta 37 kiloa."

Jäin miettimään, mihin Minimealin vaikutus perustui, kun se ei tuosta mainoksesta käynyt ilmi. Melkoisen tehokas tuote se kuitenkin oli, kun kerran rouva Annikki Koskinenkin laihtui sen avulla 2.3 kiloa viikossa.

Koska luin lehtiä joulun aikaan, saatoin kysyä äidiltä, jos lehdestä löytyi jokin hämmentävä asia. Esimerkiksi Minimeal-mainoksessa mainittiin siirtomaatavaraliike, josta minulla oli vain hämärä aavistus. Onneksi äiti selvensi: siirtomaatavaraliikkeessä myytiin kaikkea ulkomailta tuotua, kuten kahvia, kuivattuja hedelmiä ja riisiä. Äiti oli kuulemma hakenut joskus siirtomaatavaraliikkeeseen töihinkin!

Toinen, josta oli hyvä kysyä äidiltä (aivan kuten mainoksessa sanotaankin: kysy äidiltäsi! ) oli Tampax, jota mainostettiin "sisäisenä terveystamponina".

Millainen se ulkoinen terveystamponi sitten oli, ihmettelin, mutta äiti nauroi, että eihän se sitä tarkoittanut. Kun entisaikoina oli ollut vain siteitä, jotka olivat olleet milloin minkäkinlaista mallia: Oli ollut kuminauhavirityksiä ja vyötärölle kiinnitettäviä sidevöitä. Siteitä oli tehty myös vanhoista housuista, ja nämä kestositeet oli pesty ja käytetty uudelleen. "Paljussa oli sitten niitä verisiä rättejä likoamassa", äiti kertoi.

Helppoa ei ollut naisen elämä muutenkaan. Onneksi elän ajalla, jolloin poninhäntä on keksitty.

Lehdissä oli melko paljon pilapiirroksia, ja pilapiirroksissa näkyivät erityisesti matkailu ja kansojen kohtaamiset.

Huomatkaa muuten, että etummaisella herralla on sikari (?) suussaan.

Matkailu oli 50- ja 60-luvuilla kai tekemässä tuloaan Suomeen oikein tosissaan, sillä lehdissä oli aika paljon matkailuun liittyviä mainoksia, ja lehtien ilmapiiri oli muutenkin matkailumyönteinen.

Vaikka vuoden 1966 Avun mukaan "suomalaiset menevät Mallorcalle, Kanarian saarille, Italiaan, Keski-Eurooppaan ja Leningradiin", kotimaan matkailukin, erityisesti ns. rengasmatkat, tuntui olevan suosittua.

Yhdessä Avussa etsittiin kesän hääpareja kilpailuun, jossa voittajaparille oli palkintona kiertomatka Suomen ympäri lentäen. Reitti oli seuraavanlainen: Helsinki - Vaasa - Oulu - Ivalo - Oulu - Kuopio - Joensuu - Helsinki. Ivalosta tehtiin vielä vesibussilla matka Inariin, ja Joensuusta poikettiin Kolille.

Eräässä Avussa puolestaan oli tehty pienimuotoinen gallup ja kyselty ihmisten lomasuunnitelmista:

"Asetimme jalkamme eteen ja pysäytimme ihmisiä Sääksmäen sillan seutuvilla ja Hämeenlinnassa ja kysyimme lomasuuntaa. Rekvisiitasta mainittakoon, että auringossa oli lämpöä parikymmentä astetta (ihotuntumalla) ja kansalaiset pikkutakkisillaan. Järvellä kirkuivat lokit ja rannalla matkaradiot. Västäräkki käveli rantakivillä ja västäräkistä vähäsen.

Ehkä voimme nyt paljastaa gallupimme tuloksen. Otanta oli toistakymmentä henkilöä ja sen mukaan yksikään suomalainen ei poistu Suomesta kesällä 66. Emme ole yksin."

Tuon ajan kulkupelit herättävät hymyä, jos ihmetystäkin.

Mikä ihme tämä oikein on? Onko joskus oikeasti ollut tällaisia pystysuoraan lentäviä lentokoneita, vai onko tämä vain jonkinlainen koeyksilö tai versio helikopterista?

Itse asiassa kun yritin googlettaa vertikaalisesta lentokoneesta, törmäsin uutiseen, jonka mukaan tulossa on ehkä supernopea lentokone, joka mullistaisi matkailun: Lontoosta New Yorkiin pääsisi yhdessä tunnissa, kun hypersooninen Concorde 2 lentäisi viisinkertaisella äänen nopeudella. Kone ampaisisi ensin vertikaalisessa suunnassa 30 000 metrin korkeuteen, kunnes se ylittäisi äänivallin, minkä jälkeen se lentäisi kuten tavalliset lentokoneet, horisontaalisesti.

Kaikkea sitä.

Vuonna 1960 oli Rooman olympialaiset, ja Suomen Kuvalehti kysyi ennen kisoja suomalaisilta urheilijoilta arvioita heidän tulevasta olympialaismenestyksestään.

Painija Kyösti Lehtonen otti suorastaan nokkiinsa toimittajan typerästä kysymyksestä.

Köpin ennustus meni kuitenkin pieleen, sillä painista ei tullut yhtään mitalia. Kisat olivatkin ensimmäiset, joissa Suomi jäi ilman painimitalia.

Muiden urheilijoiden mietteitä ennen kisoja:

Paul Nyman (pyöräily): "Kyllähän me pyöräilijät olemme valmistautuneet Roomaa varten huolellisemmin kuin koskaan ennen, mutta valitettavasti Suomen talviset olosuhteet aiheuttavat sen, että joudumme kuitenkin lähtemään matkaan heikommin eväin kuin sanokaamme ranskalaiset ja italialaiset. Näissä puitteissa olisi todellinen jymypaukku, jos joku meistä olisi pistesijoilla."

Pekka Lairola (uinti): "Keväällä odotin vielä suuria tältä kaudelta, mutta kun kesken parhaan harjoittelukauden korva alkoi reistailla, menetin toivoni. Niinpä minun on nyt sanottava, että matkustan kisoihin selvästi vähäiset mahdollisuuteni tietäen. En jaksa uskoa kunnon valtavaan nousuun enää yhdessä hetkessä."

Olavi Ojanperä (melonta): "Koko melontajoukkueellamme on aika pienet mahdollisuudet. Ei kannata maalata kauniita näkyjä, sillä yhtään mitalia tuskin kisoissa melonnasta saadaan."

Eino Mäkinen (painonnosto): "Tekisi kovasti mieli olla optimisti sekä omasta että joukkutoverien puolesta. Sellainen voitaisiin kuitenkin katsoa rehentelyksi, ja elleivät asiat sitten luontuisikaan niinkuin on ajatellut, niin kylläpä siitä saisi jälkeenpäin kuulla kunniansa."

Niin. Sellaista se on se positiivisuus. Vaarallista.

Minusta on mielenkiintoista katsella mainoskuvien perheitä ja spekuloida, mitä kuvat tuon ajan yhteiskunnasta ehkä kertovat. Millaisia ovat ihmisten ilmeet, vaatteet, kampaukset, asennot, heidän suhde toisiinsa, millaista rekvisiittaa kuvissa on käytetty...

Tässä on esimerkiksi tämmöinen hyvin toimeentuleva ja oikein esimerkillinen perhe. Isä taitaa olla pankinjohtaja, kun siinä niin heti aamusta puvussa istuu, ja äiti työskentelee kemikaliokaupassa myyjänä. On saanut testattavakseen uutta Hertta-huulipunaa. Tytär menee neljännelle luokalle ja poika kolmannelle, ja kummatkin ovat oikein hyviä koulussa. Poika harrastaa luonnontieteitä (olivat eilen syysretkellä, jossa kerättiin metsästä kolmekymmentä erilaista kasvia), ja tytär kuuluu lukupiiriin ja näytelmäkerhoon. Televisiokin on perheeseen hankittu, ja tänä iltana koko perhe kerääntyy television eteen katsomaan Myrskylinnut-sarjaa. Tämänkin täydellisen perheen täydellisestä aamusta tulee vielä vähän täydellisempi, kun tarjolla on Valio-juustoa!

Tässä perheessä taas poika kokeili uutta Husqvarna-mopediaan sillä seurauksella, että rapa roiskui narulla kuivumassa olleille pyykeille. Isä hieman toruskeli poikaansa, mutta salaa hän on kuitenkin ylpeä poikansa ajotaidoista ja rohkeudesta. Poika puolestaan tuumaa, että oho, tulipahan taas kolttonen tehtyä, mutta toisaalta: onneksi isä ei tiedä, mitä mopedin kanssa eilen tapahtui. Äitiä huolettavat lähinnä pyykit: ne pitäisi saada likoamaan, ennen kuin kura kuivuu vaatteisiin kiinni...

On ollut hauska seurata lehdistä joidenkin, nykyään niin kovin tavallisten, tuotteiden alkutaipaletta.

Onko 50 markkaa ollut joskus kolikko?

Tämä rouva on selvästikin opettaja, ja hänelle ei ryttyillä.

Näissä muovipulloissa ihmetystä aiheutti pullojen koko. "Kylmän ja kuuman vaihteluja sekä happoja ja emäksiä kestävinä ne ovat korvaamattomia emännän apulaisia esimerkiksi säilöntäaikana. Vetoisuus: 40, 50 ja 60 l." Ööh, tehtiinkö ennen esimerkiksi mehua siis 40 litran pullollinen kerrallaan? Vai mitä muuta noihin mahdettiin säilöä?

Vuoden 1966 Avussa oli jo televisio-ohjelmatkin, ja tv-kanavia oli tasan kaksi. Ykkönen ja kakkonen.

Viritysmusiikkia näytti tulevan aika usein, kuten myös elokuvia. Mainos-tv:tä tuli muutaman tunnin ajan illassa kummaltakin kanavalta, mikä tarkoitti kai sitä, että kyseisenä aikana tulevien ohjelmien lomassa esitettiin mainoksia. Ruotsinkielistä ohjelmaa tuli samoin muutama tunti illassa. Arkisin tv-ohjelmat alkoivat vasta illalla neljän, viiden aikaan, mutta sunnuntaisin lähetyksiä tuli aamusta alkaen.

Margariini teki tuloaan ruokapöytiin 50- ja 60-luvuilla, ja sitä mainostettiinkin kovasti. Margariini oli ilmeisesti voita edullisempaa, mutta margariinia mainostettiin myös vitamiinipitoisena ja terveellisenä. Erikoista minusta on se, että rasvamainoksissa vedottiin aina lasten terveyteen ja elinvoimaan.

Löysin Ylen arkistoista vanhan Kultanauha-margariinimainoksen vuodelta 1956. Oi niitä aikoja! 

Jos loppiaispöydän tarjottavat eivät ole vielä selvillä, niin tässä teille pari vinkkiä.

Muistakaa myös käyttää deodoranttia siltä varalta, että toimitatte itsenne "tilanteisiin".

 Hyvää päivän jatkoa.