KIITOS ELISABET KOCHILLE

  Käsiini osui kirja Kysykää Essiltä. Elisabet Kochin puutarhat. Suomalaisen puutarhakulttuurin edustaja eli vuosina 1892-1982 ja on jäänyt melkein unohduksiin. Kirja kertoo tämän Essin elämästä, hänen pihasuunnitelmistaan, kasvivalinnoistaan ja yleensä kädenjäljestä. Minulle tulevat mieleen 1950-luvun puutarhat, mutta hänen työnsä jälkeä on jo 1930- ja 1940-luvulta.

En lähde esittelemään kirjaa, jota on jo käsitelty monissa yhteyksissä. Minulle toi hyvää mieltä, kun huomasin, miten monet vieroksutut ja "vanhanaikaiset" kasvit näkyvät kirjan tekstissä arvostettuina, kuin kunnian palautuksen saaneina.

 Pihaani ympäröi aitaorapihlaja, jolla en ole kehdannut kerskua. Kun luen Kochin kirjaa, tunnen itseni arvokkaan rajakasvin omistajaksi. Kuitenkin Koch antaa varoituksia, joita emme ole aina jaksaneet noudattaa."Hyvin hoidetun pensasaidan pitää olla tiheä ja tasainen, se ei saa olla alhaalta harva ja ylhäältä liian tuuheä ja raskas." Kuten kuvasta näkyy, emme ole aina jaksaneet karsia vaahteraa, joka pyrkii orapihlajan sisälle.

Minua liikutti kirjan toteamus, että varpuset kaipaavat orapihlaja-aitaa. Kaupungeissa varpuset ovat vähentyneet, ja tämä liittyy juuri puutarhamuodin muutoksiin. Enää ei ole entisessä määrin orapihlaja-aitoja, jotka tarjoaisivat suojaisia piilopaikkoja varpusille.

Lopuksi toiseen aiheeseen: pieni portaiden koristaja.

Pihan sitkeät, lannistumattomat

                  

          

Olen loppukesästä aloittanut pienen korjailun pihassa, ja voin kertoa, mitkä kasvit ovat kestäneet kuivuuden, paahteen ja emännän jäykän lonkan. Villiviini kasvatti myöhään lehtensä, mutta sitten mikään ei ole köynnöstä lannistanut. Isäntä on nyt leikannut sitä, ettei synny vahinkoa katon rajassa. Näin isoja tummia marjoja en ole ennen nähnyt villiviinissä.

Maksaruoho alkaa saada väriä aika myöhään, mutta tulee syksyn väriläiskäksi pihan rajalla kasvavan pensashanhikki Goldfingerin ohessa.

   

Viime syksyn sankaritekona leikkasin lumimarjan kokonaan alas. Olen tehnyt saman tempun aikaisemminkin, ja pensas pitää siitä. Ilman hoitoa  se on kasvanut sopivan kokoiseksi. Tulevina kesinä se ehkä hurjistuu ja tarvitaan uutta löylytystä. Sen naapurina alppikärhö on kasvanut katon reunaan asti.