Lähikuvia sadekesän kaunottarista: neidonruusu, kärhö, unikko

Kärhö Arabella on kukkinut yhtä monena kesänä, kuin minä olen pitänyt blogia.

Neidonruusu Maidens Blush ei ole saanut tarpeeksi tukea rennoille varsilleen. Se kukkii kuitenkin kylmästä ja sateesta välittämättä. Kuvassa kukka on kuin kastunutta hienoa silkkiä.

Raahasimme kärhö Fujimusumen myöhään kellarista Se oli täynnä kirvoja, mutta mäntysuopakylvetys auttoi. Suurimman kukan halkaisija on 14,5 senttiä.

Unikot sojottavat joka suuntaan. Olimme mökillä pari päivää, ja sade oli löylyttänyt niitä pahanpäiväisesti, mutta sain ne jotenkin tuettua.

Sormustinkukat ovat viihtyneet pitkään kosteuden keskellä.

Lopuksi unikon ja myskimalvan yhteiskuva

KIMALAISET AJOIVAT MAALARIT KARKUUN

Kimalaiset ovat perustaneet pesän merkilliseen paikkaan, tiilitalon yläosan lautojen taakse. Olemme eläneet koko kesän tietämättä siitä mitään. Korkeintaan olemme ihmetelleet, miten pihassa riittää pörrääjiä, kun lehdet kirjoittavat niiden kuolemasta. 

Kimalainen on se pullea, karvainen mesipistiäinen, jota monet pelkäävät. Meillä on vuosien varrella riittänyt ampiaispesiä, mutta kimalaisia emme ole huomanneet. Syynä voi olla se, että ainakin nykyinen pesä on piilossa talon hiljaisimmassa osassa, jossa vähän liikutaan.

Pohjoispuolen laudat tarvitsivat maalausta, ja toissapäivänä maalarit( iältään 72 ja 18) aloittivat niiden hankaamisen. Kävelin paikalle, kun he tulivat kovalla vauhdilla tikkaita pitkin alas. He olivat osuneet juuri kimalaispesän kohdalle, ja sieltä vartijat hyökkäsivät puolustamaan kotiaan. Kahdeksantoistavuotias sai erikoisen äkäisen tyypin peräänsä ja pistoksen suoraan nenään.

Pohjoisen laudat on nyt maalattu, mutta 2-3 metriä pesän kohdalla odottaa syksyä, jolloin ensimmäiset pakkaset hiljentävät pesän. Normaaleina syksyinä on vielä ainakin yksittäisiä lämpimiä päiviä, jolloin maalaamista voi jatkaa.

Kimalaisten ravintona on mesi, ja ne vierailevat syvänieluisissa kukissa.  Meillä riittää poikkeuksellisen paljon apilaa, josta ne pitävät. Luulen, että niitä vetää puoleensa pihan puolihuolimaton hoito. Mesipistiäiset eivät selviä huolellisesti siistityissä pihoissa, jossa käytetään rikkaruohomyrkkyjä. Minä ostin keväällä hipaisumyrkkyä vuohenputken lannistamiseksi, mutta en onneksi käyttänyt sitä. 

Vesimiehen outo onnenkasvi

Luin jostain, että sormustinkukka on astrologisesti vesimiehen onnenkasvi. Näin minun vesimiehenä on viisainta suosia sitä. Sormustinkukkia ilmestyi tänä kesänä pihassamme aivan uusiin ja kummiin paikkoihin. Kuvan yksilöt odottivat viime syksynä lehtiruusukkeina paikassa, jota aloin myllätä uuteen uskoon. Varoin, etten tallonut niitä. Istutin juhannuksena muutaman perunan takana näkyvään tyhjään penkkiin, koristeeksi enemmän kuin hyödyksi.

Valkoinen yksilö on erityisen noitamainen. Sormustinkukka kuuluu vanhoihin noitayrtteihin. Kasvi on hyvin myrkyllinen. 

Tämä kasvi putkahti akileijojen ja varjoliljan joukkoon. Ei ilmeisesti kannata siistiä kukkapenkkejä liian hyvin keväällä.