lauantai 27. huhtikuuta 2013
Taivaanvuohi
Lähdin lenkille aamulla vanhan kaatopaikan alueelle Pyölinjoen suuntaan. Kuuntelin ihmeissäni mäkättävää ääntä, jonka tunnistin taivaanvuoheksi. Näin, miten linnut liukuivat ylös ja alas rehevän kosteikon yläpuolella. Paikalta on alle sata metriä matkaa moottoritietyömaalle, jossa oli hiljaista näin lauantaiaamuna. Kotona etsin esille netistä Viikon luontoäänen, josta sain tietoa taivaanvuohen ihmeellisestä nimestä ja äänestä. Löysin mielenkiintoisen radioesityksen netistä sanoilla Viikon luontoääni: Taivaanvuohi. Ylen Areenan radioesitys 10.7.2011.
lauantai 20. huhtikuuta 2013
Reitkallista Vilniemelle - keväisiä kuvia.
Elämme nopeaa kevättä, sillä sateet ovat sulattaneet lunta. Tänään aurinkoisena päivänä lähdimme autoajelulle ihmettelemään luonnon muutoksia. Kiertelimme katselemassa Pyölinjoen tulvia moottoritien työmaan läheisyydessä. Sitten suuntasimme Reitkalliin tutulle koskipaikalle, jossa on ainakin käväistävä joka kevät. Tienviitta osoitti Myllymäkeä.
Lopulta ajelimme Vilniemen tielle. Nousin lintutornille kuvaamaan. Merellä oli edelleen jäätä ja lunta eikä lintuja näkynyt paljon. Epäilimme kivellä olevaa lintua merimetsoksi. Yllättävää.
Lopulta ajelimme Vilniemen tielle. Nousin lintutornille kuvaamaan. Merellä oli edelleen jäätä ja lunta eikä lintuja näkynyt paljon. Epäilimme kivellä olevaa lintua merimetsoksi. Yllättävää.
Viimeinen kuva on kotipihasta. Aivan ensimmäiset sipulikasvit nurmikolla.
lauantai 6. huhtikuuta 2013
Huhtikuu on kuukausista julmin
Minulle tapahtuu joka ainoa huhtikuu sama erehdys. Jossain vaiheessa mieleeni tulevat runon säkeet: Huhtikuu on kuukausista julmin, se työntää sireenejä kuolleesta maasta...
Runo koskettaa minua, tutkin pihaa, joka nyt on lumen alla, mutta joinain keväinä harmaa ja edellisen kesän ruohon peittämä. Katselen huolestuneena sireeneitä ja kuvittelen, miten ne ponnistelevat kuolleen näköisessä maassa. Kaikki mietteeni ovat hyvin konkreettisia ja kuvittelen, että runoilija on kokenut jotain samaa.
Jossain vaiheessa menen ja etsin koko runon. Samalla silmiini osuu kirjallisuustutkijan teksti, joka säikäyttää minua. Sen mukaan runo on tehty ilmentämään länsimaisen kulttuurin kuihtumista. Modernistiset säkeet ovat vuodelta 1922 T. S. Eliotin kokoelmasta Autio maa ja kysymyksessä ovat kasvullisuus-, hedelmällisyys- ja ylösnousemusmyytit. On siellä Graalin maljaa ja muutakin
Minua nolottaa. Kuin olisin joka huhtikuu saman aprillipilan kohde. Koen aina, että Eliot on kirjoittanut runon minulle huhtikuisen pihan tallaajalle, joka en hetkeäkään ajattele hedelmällisyysmyyttiä tai Graalin maljaa. Nyt karkotan koko runon mielestäni, mutta pahaa pelkään, että vuoden päästä ymmärrän sen taas vain omalla tavallani.
Runo koskettaa minua, tutkin pihaa, joka nyt on lumen alla, mutta joinain keväinä harmaa ja edellisen kesän ruohon peittämä. Katselen huolestuneena sireeneitä ja kuvittelen, miten ne ponnistelevat kuolleen näköisessä maassa. Kaikki mietteeni ovat hyvin konkreettisia ja kuvittelen, että runoilija on kokenut jotain samaa.
Jossain vaiheessa menen ja etsin koko runon. Samalla silmiini osuu kirjallisuustutkijan teksti, joka säikäyttää minua. Sen mukaan runo on tehty ilmentämään länsimaisen kulttuurin kuihtumista. Modernistiset säkeet ovat vuodelta 1922 T. S. Eliotin kokoelmasta Autio maa ja kysymyksessä ovat kasvullisuus-, hedelmällisyys- ja ylösnousemusmyytit. On siellä Graalin maljaa ja muutakin
Minua nolottaa. Kuin olisin joka huhtikuu saman aprillipilan kohde. Koen aina, että Eliot on kirjoittanut runon minulle huhtikuisen pihan tallaajalle, joka en hetkeäkään ajattele hedelmällisyysmyyttiä tai Graalin maljaa. Nyt karkotan koko runon mielestäni, mutta pahaa pelkään, että vuoden päästä ymmärrän sen taas vain omalla tavallani.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)