Luonnoksia - Tihvinän Jumalanäidin ikoni

Tihvinän Jumalanäidin ikoni teki minuun suuren vaikutuksen, kun näin sen seitsemän vuotta sitten. Ikoni oli pitkään kadoksissa ja palasi Tihvinään kesällä 2004. Olin siellä seuraavana kesänä ja näin, miten hartaita ihmiset olivat sen edessä.
Oheisessa kuvassa on kaksi harjoitusta, jotka olen tehnyt Jumalanäidin kasvoista.

Hyvä lukijani, toivotan Sinulle turvallista joulua ja hyvää tulevaa vuotta tämän kuvan välityksellä.

Hulivili

Lehtikaktukseni kukki viime maaliskuussa, vietti kesän ulkona ja asustaa paikassa, jota voisi sanoa varastoksi. Lämmin tila pesupaikan yhteydessä ikkunan vieressä etelän puolella. Nyt se on päättänyt kukkia uudelleen ja kannattelee sekä punaisia että valkoisia nuppuja. Ongelmana on, että kasvin halkaisija on 80 senttiä eikä varsinaisen asunnon puolella ole sille sopivaa paikkaa. Ei auta muuta kuin juosta ihailemaan sitä varaston puolelle. Tämä kaktus on huoleton hulivili, joka ei piittaa hoitajan hajamielisyydestä.

Kaipaan lunta

Täällä kaakkoisella rannikolla oli lyhyen aikaa maassa lunta, mutta nyt kaikki on poissa. Tänä aamuna oli yli seitsemän astetta lämmintä. Sauvakävelin vesisateessa, olin iloinen, että ei ollut liukasta. Mustia jääpintoja on riittänyt. Piha lotisee märkyyttään, kun kävelen haravoimassa. Kaksi lehtikompostoria on täpötäynnä tavaraa. Sadekesä on kasvattanut suuria lehtiä ja paljon.
 Sivulla on muutama kännykkäkuva lenkkipoluiltani parin viikon takaa.

Palava talo

Ajelimme tänään uutta paikallistietä, joka korvaa moottoritien alle jäävän vanhan väylän. Summan tien risteyksessä oli liekeissä talo, jonka palokunta oli sytyttänyt tuleen. Näky oli hätkähdyttävä. Iso talo palaa ihmeen nopeasti, vain savupiippu jää törröttämään. Minulle tuli alakuloinen mieli. Järki hyväksyi tapahtuman, mutta tulin surulliseksi ajatellessani, miten äkkiä ja lopullisesti jonkun koti siinä hävisi.

Haminan ohitustie Husulan ja Tompurinmäen rajalla

Olen vuoden ajan valokuvannut samaa paikkaa Korventien päässä Tompurinmäellä. Vanha lenkkipolkuni on perusteellisesti tukkeutunut. Syviä kuoppia ja rakennelmia. Taustalla näkyy pieni järvi. Alemmassa kuvassa on Husulan tunnelin suuaukko.

Trifidi kotipihassa

Kesäkuusta alkaen kasvatimme pasuunakukkaa, joka saavutti pihalla jättiläismäiset mittasuhteet ja kannatteli lopulta runsaasti nuppuja. Olisi varmaan pitänyt leikata osa tästä kolmihaaraisesta jättiläisestä kukkimisen auttamiseksi, mutta kokemattomana en osannut tehdä sitä.
Pari päivää sitten raahasimme pikkuammeen avulla hirmun sisälle ja nostimme pöydälle, jossa se nyt kannattelee kattoa. Ei tainnut olla mieluinen siirto, sillä painavia lehtiä alkoi pian lätsähdellä lattialle. Tytär on käymässä ja nukkuu samassa huoneessa jättiläisen kanssa. Hämärässä huoneessa hirmun muoto häiritsee yöunta ja lehtien putoaminen havahduttaa herkkäunisen. Tuntuu kuin nukkuisi trifidin vieressä.

Kiitos Piilu ja daalia

 Kärhöni eivät ole oikein menestyneet tänä kesänä. Poikkeus on tämä Piilu, joka kiertelee riehakkaasti kukkapenkissä ja on kukkinut koko kesän.

Tämän punaisen daalian alun hankin keväällä Haminan torilta. Se kasvoi ilman huolenpitoa samaan aikaan, kun pari muuta ei menestynyt.

Syksyn ensimmäinen värileikki

Rakastan syys- ja lokakuun aurinkoisia päiviä ja raikkaita aamuja. Olin tänään kävelyllä ja kuljin pitkästä aikaa Korventien sillan kautta. Tietyömaalla oli tänäänkin ahertajia, mutta alueella rakennetaan tunnelin seiniä, joten en pelännyt räjäytyksiä.

Eletään aikaa, jolloin monissa pihoissa näkee vielä ruukuissa kesäkukkia, mutta syyskasvit ilmestyvät vähitellen niiden tilalle. Meillä on verannan komistuksena pasuunakukka, joka on kasvanut pikkutaimesta monihaaraiseksi jättiläiseksi. Siinä on paljon nuppuja ja jännitän, ehtivätkö ne kukkia.

Parasta kaikessa ovat puut, jotka saavat syysvärejä tai joiden marjat ovat parhaimmillaan. Eräällä pihalla orapihlaja on saanut kasvaa ilman leikkauksia.  Siinä on runsaasti marjoja ja jättiläisaita herättää kyllä huomiota.Meidän pihamme kaunistus ovat vaahterat, joiden lehdet jossain kulmassa ovat punaisia, kun osa puusta on vielä vihreä.Vaahterat ovat nauttineet sateisesta kesästä ja uhkaavat paisua liian mahtaviksi.

Pihlajissa on paljon marjoja täällä kaakkoisen rannikolla. Tämä kuva on otettu Haminan kirjaston parkkipaikalla.

Luteet Princess Diana- kärhön kimpussa

Istutin keväällä toiveikkaana Princess Diana-kärhön kukkapenkkiin ja hankin sille siron tukitelineen. Kasvi lähti innokkaasti kiipeämään tukea pitkin, kasvatti nuppuja, ja ensimmäiset kirkkaan vaaleanpunaiset kukat avautuivat terveen näköisinä. Sitten yhtenä päivänä näin, miten kasviluteet olivat imemässä kukkia ja lehtiä. Ei tarvittu monta päivää, kun nuoren kärhön tuoreet lehdet kuivuivat ja kukat muuttuivat muotopuoliksi. Tuho oli täydellinen, sillä terve kasvi kuoli muutamassa päivässä.

Kasvien luteita ilmestyi pihaan kesällä 2011, jolloin ne valtasivat viinimarjapensaat. Otukset ovat litteitä, melkein pyöreitä ja ainakin heinä- ja elokuun vaihteessa vihreitä. Tänä kesänä ruiskutin viinimarjat mäntysuopaseoksella ja luteita ei ollut niiden kimpussa kovin paljon. Sen sijaan ne valtasivat kukkapenkin ja imivät innokkaasti sinisiä akileijoja. Kun kärhö alkoi menehtyä, otin kovat otteet käyttöön. Menin maatalousmyymälään ja hankin pyretriinipohjaista torjunta-ainetta. Näyttää, kuin luteet olisivat hävinneet. Varma ei voi olla, voivat yllättää jossain uudessa paikassa.

Husulan tunnelin alue nyt ja ennen

Haminan ohitustien rakentaminen on muuttanut maisemaa perusteellisesti, vaikka monia vaiheita on vielä edessäpäin. Onneksi räjäytettävää ei ole enää paljon jäljellä täällä tunnelin alueella. Näin ainakin toivon.

Katselin vanhoja valokuvia ja minun oli vaikea tunnistaa kuvista joitakin paikkoja. Seuraavat valokuvat esittävät Husulan tunnelin aluetta. Ensimmäisessä kuvassa on Husulan tunneli sellaisena, kun se on tänään 11.8.2012. Ehkä vielä jonakin päivänä katselen tätä kuvaa ihmeissäni, sitten kun tunnelilla on "katto" ja kasvillisuus on löytänyt oman paikkansa.

Alemmassa kuvassa on sama  paikka 7.9.2011 eli alle vuosi sitten. Otin silloin kuvan aamulla kahdeksan jälkeen ja nyt näen kuvassa palasen rauhallista maalaismaisemaa. Itse asiassa vieressä kulkevalla Lappeenrannan tiellä saattoi olla ajoittain aika kova liikenne.

On onnellista, että valokuvaamalla saa säilytettyä palasia muistojen maisemasta.

Haminan ohikulkutie ja mysteerit

Kuka siirtää kotini huonekaluja? Raskas täyspuinen senkki on varmasti lähempänä ovea kuin eilen. Vuode on kuljeskellut ikkunan suuntaan. Uskon olevani selväpäinen ihminen, mutta epäilen hetkittäin havaintojani.

 Laiha kettu jolkuttaa Korventien suunnasta asfalttitiellä keskellä päivää aivan kuin olisi lähtenyt lenkille. Onko tämä unta?

 Näen parina päivänä kuolevia lintuja pihalla. Peiponpoikanen näyttää hengettömältä, mutta liikahtelee, kun lähestyn sitä. Lentoon se ei jaksa nousta. Tikanpoikanen makaa kiveyksellä. Missä sen pesä on ollut?

Tänä aamuna seitsemältä tuli luontoilmiöille jonkinlainen selitys.Istuin verannalla, kun tietyömaan räjäytysvaroitus tuli. Räjähdys oli tavallisen voimakas.Suuri määrä lintuja ryöpsähti lentoon pienestä metsiköstä, joka on räjäytysalueen vieressä. En edes tiennyt, että niitä on siellä niin valtava määrä.

 Luulen, että pihalta löytyneet poikaset olivat räjähdyspakolaisia, jotka törmäilivät järjettömästi ikkunoihin ja muihin vaaran paikkoihin. Rakenustyöt muuttavat välttämättömästi maiseman ulkonäköä, mutta katkaisevat myös eläinten kulkureittejä ja tuhoavat niiden elinympäristöjä. Tämä on osa hintaa, jonka maksamme teiden kehittämisestä.

Pidätkö sormustinkukasta?

Sormustinkukat kukkivat komeina kylällä melkein kaikissa pihoissa. Tämä on ollut niille hyvä kesä. Mikään ukkosmyrsky ei ole niitä hakannut ja kosteutta on riittänyt. Kasvit ovat tukevia ja pysyvät pystyssä. Minun on vaikea vastata kysymykseen, pidänkö sormustinkukista. Olen epävarma,sillä kasvi on kuuluisa myrkyllisyydestään. Se on oikeastaan pelottava noitayrtti. Hävitin viinimarjapensaiden keskellä kasvavat sormustinkukat, mutta nämä kukkapenkissä kohoavat saavat jatkaa elämäänsä, jos haluavat. Kasvi on harvinaisen komea, mutta ei kaikkein rakkain. Alla olevassa kuvassa sen taustalla näkyy esimerkiksi akileijoja ja verikurjenpolvea. Ne ovat minun lemmikkejäni.

Hänen majesteettinsa Snow Queen

Clematis Snow Queen asuu talon eteläseinustalla seitsemättä vuotta. En ole koskaan varma, milloin se kukkii. Tänä kesänä ensimmäiset kukat avautuivat nyt kesä- ja heinäkuun vaihteessa. Joinain kesinä se on kukkinut pariin otteeseen. Tämä kuningatar kaipaa hovia ympärilleen. Se on tyytyväinen, kun erilaiset perennat ympäröivät sitä joka puolelta. Snow Queen on samalla kertaa ylväs ja hyvin herkkä. Meillä se ei pääse täysin oikeuksiinsa perennojen keskellä valkoista tiiliseinää vasten. En silti luopuisi siitä.

Haminan räjäytykset ja pieni kellorasia

Olen koko ajan pelännyt, että Husulan tunneliräjäytykset aiheuttavat jonkin suuren vahingon. Mitään erityistä ei ole tapahtunut, mutta tänään tuli pieni varoitus, joka paljasti, että isompiakin vahinkoja voi tapahtua. Tulin pihamaalta puolen päivän aikaan valokuvaamasta Red Nelly-ruusua, kun varoituspiippaukset hätkäyttivät minua. Seurasi erikoisen terävä räjähdys. Huonosti sulkemani ovi avautui itsestään ja sisältä asunnosta kuului kilahdus. Pieni kellorasia oli pudonnut hyllyltä lattialle ja rikkoutunut. Sen sisällä ollut korukello näyttää ehjältä ja käy edelleen. Pikkuvahingoista kukaan ei viitsi pyytää korvausta, mutta tällaiset tapahtumat varoittavat, että jotain pahempaakin voi tapahtua

 Eräänä päivänä huomasin räjäytyksen jälkeen, että korkean kaapin päällä olevat posliiniastiat olivat lipuneet uhkaavasti kaapin reunalle. Onneksi huomasimme asian, sillä seuraava räjäytys olisi voinut pudottaa painavan posliiniesineen jonkun onnettoman päähän. Kissoille ja koirille räjäytykset ovat kauhistus. Naapurin kissa kuulee piippauksen ensimmäisenä ja syöksyy salamana ojarummun alle turvaan. Viisas eläin.

 

 Kaiken räjäyttelyn keskellä elämässä on ilon aiheita. Erikoinen juhannusruusuni Punainen Nelli (oikeasti Red Nelly) kukki oikeaan aikaan, ja kauempana pihalla koivujen alla asustava valkoinen juhannusruusu on yrittänyt parhaansa heikossa kasvupaikassaan.

Red Nelly

Lupiinin tie pitsihuvilan pihakukasta kaatopaikan kaunottareksi.

 Näin ensimmäisen kerran lupiineja vuonna 1954 päijäthämäläisen huvilan pihassa. Näky oli henkeäsalpaava. Lupiinit olivat minulle maalaistytölle kaupunkilaisten kukkia, joita kasvatettiin huviloitten pihamailla. Maalaistalojen pihoissa en nähnyt niitä. Vuosikymmenien kuluessa lupiinin valtapiiri on laajentunut, mutta samalla myös ankara kritiikki tätä voimakasta komistusta kohtaan.Lupiini viihtyy valtateitten varsilla, mutta sitä ei juuri näe kotipihojen kukkapenkeissä. Kiertelin tänään kaatopaikalla, jonne aikojen kuluessa on raahattu viemärinrenkaita, leikkipaikkojen rikkinäisiä keinuja, lautoja, kiviä, mutta myös kantoja ja muita kasvijätteitä. Kuljetusten mukana alueelle on levinnyt voimakkaita kasveja, lupiineja, raunioyrttiä ja muita. Kesäkuun alun päivänpaisteessa koin tänään saman elämyksen kuin 1950-luvulla. Sanotaan, mitä sanotaan, mutta lupiini on upea kasvi. Ainakin kun se on oikeassa paikassa.

Angervon tuoksua

On helluntai, ensimmäinen oikea kesäpäivä. Eilisen aamun sateen jäljiltä nurmikko on kasvanut vahvaksi ja heleän vihreäksi. Norjanangervon valkeat kukkatertut ovat puhjenneet täyteen kukoistukseen ja huumaavat väkevällä tuoksullaan verannalla istujan. Pihan viisi pensasta ovat kasvaneet samoilla paikoilla yli neljäkymmentä vuotta, kestäneet joskus vääräoppisia leikkauksia ja päättäneet näyttää tänä kesänä parhaansa. Tuoksu on väkevämpi kuin milloinkaan. Ampiainen surraa aamun hiljaisuudessa. Aikovatko ne taas rakentaa majapaikkansa verannan kattolautojen väliin? Piha pursuaa vihreää ja valkoista kasvua. Juuri tällainen on se kuuluisa heleä helluntai.

Husulan tunnelin räjäytykset

Elämä tietyömaan naapurissa on täynnä jännitystä. Nyt perjantai-iltana on helpottunut olo, kun rytinä on hiljentynyt pariksi päiväksi. Piippaukset varoittavat räjäytysten tulosta, mutta silti jysähdys on joka kerran yllätys. Tuntuu kuin omassa kellarissa pamahtaisi ja talo hyppäisi ilmaan. Pakostakin jää miettimään, miten käy, jos räjäyttäjät tekevät virhearvioinnin. Kuinka paljon talot yleensä kestävät kuukausien jysäyttelyä? Parin viikon työn jälkeen vain pieni osa kalliosta on hajotettu. Pitkä taival on edessä eikä talon hyppimiseen taida tottua.

Sinivuokkojen kevät

Keväinen siivousretki kesämökille Asikkalaan jäi nyt vapun jälkeiseen aikaan. Ensimmäiseksi oli sahattava tien päältä myrskyn kaatama puu. Pihalla oli erikoisen paljon sinivuokkoja, jotka peittivät haravoimatonta maata. Tavallisten sinisten lisäksi oli isoja ryppäitä punaisia ja valkoisia. Lisäksi löytyi vaaleanpunaisia muunnelmia. Kasvien lehdistä päättelimme, että kaikki ovat sinivuokkoja, valkoisetkin. Vuokot ovat minulle kevään toivon vertauskuva




 
Järvellä oli hiljaista, kun kävelin laiturille. Ei näkynyt yhtään vesilintua. Tunnin päästä havaitsimme pari joutsenta, jotka ilmestyivät partioimaan vastapäisen rannan tuntumaan. Niiden töräyttelyt rikkoivat metsäjärven hiljaisuuden. Olimme ainoat ihmiset yleensäkin hiljaisilla rannoilla ja minusta tuntui, että linnut ilmestyivät tarkkailemaan meitä. Kolme kuikkaa ui selvästi uteliaina paikalle. Paikka on niille ihanteellinen, kirkasvetinen järvi, kivikkoiset metsärannat. Lopulta vakioväki, sorsat ja telkät saapuivat tarkastusmatkalle. Oli hyvä päivä, sinivuokkoja ja vesilintuja. Kevään onnea.

Kevättunnelmaa Pyölinojalla

Mustarastaan heleä rupattelu on ensimmäisiä kevään merkkejä. Lintu jatkaa jutusteluaan välittämättä tietyömaan äänistä. Junttauskoneen tasainen jumputus, traktorien mylläysäänet, piippaukset ja jyrähdykset peittävät sen äänen, mutta kun ne hiljenevät, mustarastaan lurittelu jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Tänään on tietyömaalla tauko ja minä kuljeskelen Husulan ja Tompurinmäen rajalla. Poikkean Lappeenrannan tieltä Pyölinojan lähellä rakentajien väliaikaiselle tielle. Kuovin voimakas huilumainen ääni kohoaa jostain suon takaa. Tätä ääntä ei kuule muulloin kuin keväällä.

 

 

Työmaan mylläyksen rajalla pajujen keltaiset ja punaruskeat oksat kohoavat väriläiskinä lumen, veden ja saven keskellä. Pyölinoja tulvii ja sen rantamaat pursuavat vettä muualla paitsi ohitustien junttausalueella.

 

 

Lenkin jälkeen huomaan kotipihassa, miten sinivuokko avaa ensimmäisiä kukkiaan. Myöhään tänä keväänä, sillä se on varhaisina keväinä kukkinut maaliskuun puolella.

 

Haminan ohitustie: Ampu tulee

Pihalla ei ole vielä merkkiäkään kukista, joten blogini varsinaisesta aiheesta en voi kirjoittaa. Kuvailen lenkkipolkujeni muutoksia.
Ehdin uskoa, että tietyömaan räjäytykset Tompurinmäellä alkavat vasta kesällä, mutta siinä minä erehdyin. Muutamana päivänä ihmettelin tärinää verannalla, mutta torstaina tuli kunnon pamaus. Olin pesuhuoneessa suihkussa, kun äkkiä jyrähti ja yläpuolellani olevat ikkunat alkoivat helistä. Pelottava yllätys.
Nyt tietyöntekijät ovat lähteneet pääsiäisvapaalle ja meikäläiset voivat tutkia Korventien pään muutoksia. Alla olevassa kuvassa taitavat olla torstaisen jyrähdyksen jäljet.

Lahjakaktukset kukkivat.

Olen saanut joululahjoiksi asetelmia, joissa yhtenä osapuolena kasvoi joulukaktuksia. Lisäksi olen ostanut tai saanut keväällä kukkivia kasveja. Jossain vaiheessa kyllästyin pienissä ruukuissaan nököttäviin yksilöihin ja istutin koko sakin yhteen suureen ruukkuun. Joukossa on sekä punaisia että valkoisia, sekä joulu- että kevätkaktuksia. En vain enää muista, kuka on mikäkin. Kesäksi vien ruukun ulos verannalle. Joinain vuosina eri yksilöt ovat kukkineet eri aikoina, mutta viime vuoden aikana oli pitkä kukaton kausi. Nyt maaliskuussa koko kasvi yltyi kukkimaan yhtä aikaa. Punaiset ovat parhaimmillaan, valkoiset vasta nuppuja. Lehtikaktukset ovat puolihuolimattoman hoitajan kasveja.

Haminan ohitustie, jäähyväiset Korventien alikulkusillalle

Kuljin eilen viimeistä kertaa lenkkipolkuani Korventiellä olevan sillan alitse. Monenlaista kulkijaa kävelee tai polkee tällä reitillä, alakoulun oppilaita Husulaan, joku Saleen pyörällä tai toiseen suuntaan kaupunkiin. Lisäksi olemme me vaeltelijat, koiranulkoiluttajat ja lenkkeilijät.
Eilen köpöttelin piikit kengissä ja sauvoissa liukkaalla tiellä. Sillan alla oli auraamaton alue, johon tallailin huolettomasti. Äkkiä maa alkoi väistyä sekä kenkien että sauvojen alta ja lähdin kyljelläni liukumaan sillan reunaa kohden. Kokoilin itseni ylös kiitollisena siitä, että kukaan ei ollut näkemässä. Kai tämä oli jäähyväiskumarrus sillalle, jonka alitse olen kulkenut vuosikymmeniä.

 Nyt ohjaustaulu osoittaa uusille reiteille. Asfaltti odottaa.

Eläkeläisen lumi

Illalla lumimyrskyn poikanen kieputti hiutaleita ja peitti maiseman valkealla kerroksella. Ajattelin helpottuneena sitä, että olen eläkeläinen ja voin mennä lumitöihin omia aikojani. Ei tarvitse kaivaa autoa hangesta eikä yrittää hyrrätä työpaikalle ennen kahdeksaa. Siitä on vuosikymmenien kokemuksia.

Yön aikana lumi pyöristi pihan pensaat ja esineet. Keijuangervojen reunimmaiset oksat kurottuivat hapsuina pitkän lumikummun alta. Polut olivat kadonneet ja veranta oli puhdas valkeassa peitteessään. Ihailin lumen kauneutta, mutta hymy hyytyi, kun menin kolaamaan. Työn määrä yllätti minut. Lunta ei kuitenkaan ole likimainkaan niin paljon kuin viime talven valkoisimmissa vaiheissa. Molemmat kuvat ovat vuodelta 2011.

Haminan ohitustie, katselmus.

Katselmusmies, joka oli nuori nainen, tarkasti tänään meidän kotimme, talon ja pihan. Hän kiersi lämpimissä saappaissaan hangessa talon ympäri ja videoi sekä talon että verannan. Sisällä tietokoneen kovalevy sai "tassut", että ei vahingoitu, kun räjäytystyö alkavat. Emme tiedä vielä, milloin lähikallio räjäytetään.

Kierrän edelleen vanhoja lenkkipolkujani niin kauan kuin mahdollista. Auringonnousun aikaan löytyvät kaikki sinisen ja valkoisen vivahteet, joita taiteilija Talvi osaa loihtia. Puiden tummat rungot selkeyttävät maisemaa. Yksittäiset talventörröttäjät muistuttavat kasveista, jotka uinuvat hangen alla. Kaukana heiluu punainen kauha, joka muokkaa kulkureittiä ohitustien työmaata varten.

Tompurinmäki 26.1. 2012, kun hankeen puhkesi puro

Aamulla me eläkeläiset, lenkkeilijä, koirankuljettaja ja lähitalon asukas, pidimme ihmeissämme omaa työmaakokousta reviirillämme Korventien loppupäässä. Kuului iloista pulputusta ja näimme puron, joka oli puhjennut hankeen. Vielä unenpöpperöisenä uskoin hetken ihmeeseen, kevätpuron lorinaan.Sitten epäilin, että syyllinen olisi 100 metrin päässä oleva ohitustien työmaa. Selitys oli kuitenkin yksinkertainen, vesijohto oli katkennut.
Iltapäivällä korjausralli oli meneillään ja tie täynnä korjausväen kulkuvälineitä.
.

Haminan moni-ilmeinen talvi

Kuukausi sitten tapaninpäivänä kiertelimme ihmettelemässä tulvaa. Nähtävää oli Vehkajoen varsilla ja Kirkkojärven alueella. Erityisen hölmistyneinä katselimme meren liikettä Tervasaarella. Vesi oli noussut pysäköintipaikoille, emme osanneet ajatella vaaroja, sillä maisema oli valoisana päivänä hyvin kaunis.

Nyt kuukautta myöhemmin lumi valaisee kotipihaa ja valkoiset höytyvät koristavat puita ja pensaita. Tässä kuvassa vanha omenapuun rämä on saanut valkean kuorrutuksen, josta vilkas talitintti käy pudottelemassa höytyviä. En pidä kesäpihaa lumimaisemaa kauniimpana.

Haminan ohitustie, Tompurinmäki 7.1.2012

Kirjoitin edellisen kerran tulevasta moottoritiestä viime vuoden puolella, jolloin tien alueelta kaadettiin puita. Sitten kannot kaivettiin ylös ja kuvaamallani paikalla ne makaavat isoina möykkyinä.  Paikka sijaitsee Pyölinojan alueella lähellä Lammikkotietä. Tulevan tien piirustuksissa Husulan tunnelin  suuaukko on lähellä.
Talven sateet toivat tulvia ja kuvauspaikka on nyt järvi, joka ulottuu edelleen veden peittämälle Lammikkotielle, jonne kulkijan on turha yrittää. Tarvoin aamulla lumisateessa kävelysauvoineni ja kuvasin tuttua paikkaa kännykällä, sillä en jaksa kuljetella varsinaista kameraa mukanani. Lumi ei ole riittänyt peittämään laajalle ulottuvaa vettä. Pian kävelyreittini sulkeutuu,sillä ainakin lehtitietojen mukaan tienrakennus alkaa Husulan tunnelin suunnalla.