Lankeemuksia ja muita harmeja

Joulupäivänä Ukko lankesi. Lankeaminen tapahtui aamupäivällä yläkerran portaissa, mutta vakavampaa vammaa ei tullut - vain yksi rikkonainen lautanen, portaan kuva Ukon kyljessä ja kipeä nilkka. Liekö Ukolla ollut vielä vähän kuumetta flunssan vuoksi, vai astuiko vain varomattomasti, vai luistivatko villasukat. Akka jo säikähti joutuvansa leskeksi, mutta kyllä Ukko siitä tokeni.

Ukon flunssan vuoksi remonttirintamalla olikin ollut hiljaisempaa, mutta nyt näytti Ukko taas piristyvän. Peräkamarin seinät saivat tasoitetapetin pintaansa. Huokolevyjen saumoihin piti laittaa ensin kuittipaperia liikkumavaraksi.

Välikamarissa oli pahvinen tapettipöytä apuna.

 

Pintatapetitkin odottelivat jo vuoroaan. Ne saapuivat jo loppuviikosta, mutta tiedä sitten, milloin ehtivät ihan seinille asti. On niitä jo hieman soviteltu paikoilleen. Peräkamarin lattia maalataan vielä sitä ennen. Ei sitten tarvitse pelätä, että uudet hienot tapetit rötvääntyvät, kun maalia kuitenkin pääsee roiskahtelemaan ympäriinsä.

Silloin, kun projekti ei etene käytännössä, suunnitellaan. Ukko ja Akka olivat aiemmassa suunnitelmassaan sijoittaneet pyykinpesun piharakennukseen, mutta mitä pidemmälle asiaa mietti, sitä isommalta remontilta se vaikutti. Niinpä siirryttiin suunnitelmaan, että pyykinpesu tapahtuisi sisällä samassa tilassa kuin suihkuttelu ja vessattelu.Ei nyt ihan vanhan kansan tyyliin Työmies-askin pintaan, mutta tasoitetapetin palaselle luonnosteltiin pesuhuonetta uudelleen. Eteisessä piti käydä useita kertoja mittailemassa eri leveyksiä, pituuksia ja etäisyyksiä, mutta lopulta luonnos saatiin suunnilleen kohdilleen. Tilaa ei ole yhtään ylimääräistä, joten joka ikinen sentti on käytettävä mahdollisimman tarkasti. Tilaan pitäisi saada mahtumaan pesutorni, suihkukaappi, lämminvesivaraaja, pesuallas kalusteineen, peilikaappi ja wc-pytty. Ja tilaa oli hyvin niukasti. Eteistäkin pitäisi pystyä käyttämään.

Kun arkiaamu koitti juhlapyhien jälkeen, Ukon ja Akan herätti pieni napsuva ääni: tip, tip, tip (eikä se ollut se joululaulu). Kuulosti aivan siltä kuin jostain olisi tippunut vettä. Ja niinhän sitä tippuikin.

Kattolyhdyn pellin sauma vuotaa, kun lumi sulaa sen päällä ja vesi tippuu jostakin välistä ikkunaa pitkin. Jotain harmia Ukko ja Akka olivat jo arvuutelleet ikkunan alla olleen, kun lastulevyssä näkyi turvotusta. Levyn purkamisen aikaan villa oli kyllä kuivaa, mutta jotain tummumista siinä oli havaittavissa.

Myös portaikossa kuistille johtavan oven lähellä oli havaittavissa vesijälkiä, jotka kaikki saivat nyt selityksensä.

Ukko köytti itsensä kuormaliinalla tikapuihin (Akan tiukasta käskystä se varmistus, ettei taas tarvitse pelätä leskeksi jäämistä) ja kävi rohkeana miehenä poistamassa lumet ja jäät kattopellin päältä ja vuoto loppui siihen.

Paras ratkaisu lienee oikaista kattolyhty alkamaan suoraan harjalta, ettei välille tule taitosta. Samalla katon reunaa pitää nostaa ikkunan kohdalla noin 20 senttiä, että sen saa eristettyä muullakin kuin styroksilevyllä. Kattoremonttikin siis odottelee...

Siihen asti viritellään astioita keräämään valuva vesi ja toivotaan, että sitä ei oikeasti valu minnekään seinän sisään.

Kun Ukko vaipui suuren itsesäälin valtaan miettien, miten kurjasti asiat taas olivatkaan ja miten pahaksi kaikki vielä voi mennäkään, Akka tuumi, että hyvä, kun saa nyt heti alussa selville kaikki talon puutteet, niin tietää sitten suunnitella remontit sillä aikataululla kuin on tarpeellista. Eli loppujen lopuksi asiat olivatkin ihan hyvin.

 

Jouluaatto Koivurinteellä

Pakkanen paukutteli taas nurkissa, mutta tällä kerralla Ukko ja Akka olivat valmistautuneet siihen. Hellassa paloi tuli, pönttöuunissa myös, patterit hönkäsivät täysillä ja kivijalka vuorattiin lumella. Aatoksi keli jo lauhtui ja lämpö pysyi taas hyvin tasaisena. Aatto alkoi aamupalalla ja ohrapuuron keitolla. Ohrapuuro on kyllä paras mahdollinen puuro, mutta sen keittämiseen ja hauduttamiseen saa varata aikaa.


Ukko lähti lämmittämään saunaa ja Akka valmisteli peräkamarin jouluhuoneeksi. Uunin eteen kannettiin nojatuolit, ruokapöytä sijoitettiin ikkunan eteen ja kuusi olikin jo nurkassa. Oli muuten kaunis, tasainen ja tuuhea kuusi, suoraan omalta pihalta kaadettu. Niitä jäi vielä muutama talon nurkille seuraavillekin vuosille.



Akka sai kerrankin perunat imeltymään kunnolla ja valmisteli viimeisiä jouluruokia. Jouluksi pitää olla myös kakku ja tällä kertaa oli suklainen mansikkakakku valmistumassa. Tottakai oli tarjolla myös tryffeleitä Akan omalla reseptillä.

 

Ukko tulikin jo tupaan, ja sitten kuunneltiin radiosta joulurauhan julistus ja syötiin puuro hyvällä ruokahalulla. Puuron päälle oli sitten hyvä mennä saunaan täydellä vatsalla. Ukko ja Akka olivat jo muutamalla saunakerralla pesseet nokisia seiniä, ja nyt oli suurin osa seinistä jo noettomia. Kaunis patina toki oli vielä jäljellä.

Saunan jälkeen puettiin ja avattiin jo lahjoja malttamattomina. Kumpikin oli ollut hyvin kilttejä lahjoista päätellen. Akka kävi vaihtamassa puhtaat valkeat lakanat ja punaisen viltin sängylle.

 
Kissat ainakin tykkäsivät, kohta oli jo karvatuppoja sängyllä. Kissat saivat lahjaksi kissanminttua, mikä oli aivan ehdoton herkku - tai ehkä se oli pikemminkin nautintoaine. Ainakin se sai kissat ihan villeiksi. Yleensä se myös johti jonkinlaiseen tappelunujakkaan. Sellaisia ne nautintoaineet voivat olla.








Iltapäivätorkkujen jälkeen olikin aika valmistella ateria. Ukko teki kauniin salaatin, Akka kattoi pöydän ja kohta oli herkkua pöydän täydeltä. Salaatin lisäksi tarjolla oli imellettyä perunalaatikkoa, lanttulaatikkoa, punajuuripaistosta ja savukalkkunaa. Jälkiruuaksi glögiä, kakkua ja tryffeleitä.

 

 

Ruuan jälkeen istuttiin nojatuoleihin uunin eteen.

 

 

Täydellä vatsalla kauniin musiikin kuuluessa taustalla Ukko ja Akka keskustelivat joulun päähenkilöstä ja miettivät, tiesivätkö Maria ja Joosef Jeesuksen todellisesta kuninkuudesta Jeesuksen syntymän aikoihin, vai odottivatko hekin maallista hallitsijaa. Mielen täytti kuitenkin valtaisa kiitos siitä, että Jeesus tuli todelliseksi hallitsijaksi ja vapahtajaksi. Koivurinteellä oli kaikki hyvin.

 

 

Koivurinteen Akan sämpylät

"Paljonkos on asteita tänään?", kysyi Akka tullessaan aamulla alakertaan. "14, sisällä ja ulkona, mutta ulkona se on miinusta", vastasi Ukko. Tuli hellassa lämmitti kyllä keittiön nopeasti lämpimäksi. Harteille kiedottu punainen villahuopa auttoi toki asiaa. Akka päätti leipoa pitkästä aikaa sämpylöitä. Tässä Akan sämpyläresepti:

KOIVURINTEEN AKAN MAUKKAAT SÄMPYLÄT

• Aamupalan jälkeen, kun olet tiskannut, pyyhi pöytä huolella.
• Ota kaapista suurin kulho jonka löydät.
• Ota kannuun hellalta lämmintä vettä ja lorauta tarpeeksi kylmää vettä joukkoon, kunnes vesi on suunnilleen kädenlämpöistä.
• Kaada kannusta noin litran verran vettä kulhoon. Ei se niin tarkkaa ole.
• Laita veteen hiivapala ja muutama teelusikallinen suolaa, ehkä kolme tai neljä. Riippuu vähän sen lusikan koosta. Lisää myös vähän sokeria hiivalle ruuaksi.
• Sekoita, kunnes hiiva on liuennut veteen.
• Ota vajaa vehnälesepussi ja tyhjennä kulhoon. On siinä suunnilleen tarvittava määrä.
• Laita myös kauraleseitä jonkin verran.
• Anna leseiden turvota hetkinen.
• Lisää loraus ruisjauhoja. Varo sitä reikää siinä pussin kyljessä. Se vuotaa herkästi.
• On tuossa vähän grahamjauhojakin. Lorauta vähän sitäkin.
• Lisää vehnäjauhoja tarvittava määrä. Taikinan pitää olla löysää, mutta jämäkkää.
• Lisää vielä öljyä pullosta sopiva luraus.
• Alusta ja tasoita taikina siistiksi ja siunaa se painamalla siihen risti. Kun risti on hävinnyt näkyvistä, taikina on valmis leivottavaksi.
• Laita taikina kohoamaan ja lähde silittämään keittiöön jouluverhoja.
• Kun huomaat, ettei toisessa ikkunassa olekaan verhotankoa, vaan naru, hae välikamarista otettu verhotanko valmiiksi.
• Irrota kiinnikkeet välikamarin ikkunasta sorkkaraudalla.
• Ota kiinnikkeet ja etsi niihin ruuvit (jossain pöydällä saattaisi olla muutama).
• Yritä ruuvata kiinnikkeet Ukon monitoimityökalulla, kunnes huomaat, että ruuvikannat on ruuvattu ihan pyöreiksi.
• Irrota seinästä muutama pieni naula ja etsi vasaraa.
• Kun vasaraa ei löydy, ota se sorkkarauta ja yritä naputella naulat kiinnikkeisiin. Etsi pudonneet naulat lattialta ja yritä uudelleen.
• Kun vihdoin saat kiinnikkeet paikoilleen, eikä mustaksi mennyt kuin peukalo, pujota verho tankoon ja kiinnitä kiinnikkeisiin. Verho olikin vähän liian kapea, tai sitten kiinnikkeet menivät liian kauas. Toteat kuitenkin, että ihan hyvä se on.
• Käy laittamassa joululaulut soimaan. Swing on parasta leipomiseen ja muutenkin. Ota silitysraudan töpseli irti.
• Pese kädet.

• Mene nostamaan kulhosta valunut taikina takaisin kulhoon.
• Hätistä kissa pöydältä ja pyyhi pöytä.
• Laita uuni lämpiämään ja ota ritilä pois uunista.
• Virittele leivinpaperi ritilän päälle. Edellinen asukas oli vienyt pellitkin mennessään (ja tuhkatkin pesästä).
• Kaada taikina pöydälle ja ota kourallinen jauhoja viereen. Jaa taikina osiin ja leivo käteen sopivia palleroita ja laita ritilälle.
• Kun ensimmäinen ritilällinen on valmiina kohoamassa, putsaa kädet ja mene silittämään verhoihin sopiva pöytäliina.
• Tee ulko-oveen kranssi valmiiksi.
• Pese kädet ja leivo toinen ritilällinen (leivinpaperille) sämpylöitä kohoamaan. Laita ensimmäinen ritilällinen uuniin. Leivo loput sämpylät kohoamaan.
• Paketoi Ukon lahjat ja piilota ne.
• Laita joululaulut uudelleen soimaan.
• Ota ensimmäinen ritilällinen pois uunista ja laita jäähtymään leivinliinan sisään.
• Laita toinen ritilällinen uuniin. Varo sitä kuumaa ritilää, ettei sormet pala!
• Ota jääkaapista voi pöydälle.

• Istu rauhassa pöydän ääreen ja syö muutama sämpylä voin kera. Nauti!
• Ota toinen ritilällinen uunista jäähtymään ja laita loput sämpylät uuniin.
• Mene hoitelemaan nettiin tärkeitä asioita.
• MUISTA SE VIIMEINEN RITILÄLLINEN, ETTEIVÄT PÄÄSE PALAMAAN!
• Tuuleta vähän...

Tapettien valintaa

Akka parka sairasti flunssassa sängyn pohjalla. Kissoista toinen päivysti jatkuvasti jalkopäässä. Ukko tuli makoilemaan ihan seuran vuoksi. Niin se flunssa sitten pikkuhiljaa voitettiin. Olikin aika jatkaa projektia ja valita kamareihin tapetit. Vasta peräkamarissa oli kuitulevyt seinissä, mutta kohtahan olisivat molemmat kamarit valmiina tapetoitavaksi.

Akka tilasi netin kautta muutaman näytteen ja Ukko raahasi monta tapettikirjaa katsottavaksi. Tapettikirjat saivat palata takaisin, mutta näytteissä oli ihan varteenotettavia vaihtoehtoja. Kun Ukko palautti tapettikirjat, hän sai mukaansa kassillisen pienempiä näytekirjoja, samoja, joita Akka oli jo katsellut netistä.



Ukko on romantikko, joten hänen valintansa oli selvä. Kukkakuviota ja kiehkuraa sen on oltava. Tottahan Ukko saa kukkakiehkuransa.





Akka taas tykkäsi enemmän pelkistetystä mallista, eikä Ukkokaan sitten pistänyt vastaan, joten aika hyvin päästiin konsensukseen ja saatiin hyvässä sovussa tapetit valittua.







Tapetit sopivat hienosti yhteen myös lattiamaalin kanssa (alarivi, toinen oikealta).

Keittiö jäi vielä mietintään, mutta sillähän ei niin kovaa kiirettä ollutkaan. Jossain vaiheessa pitäisi löytää myös listat. Juuri sitä oikeaa kolmijakoista listaa näytti olevan vain yhdessä höyläämössä

 Etelä-Suomessa.

Pikkuhiljaa alkoi joulun läheneminenkin näkyä talossa. Räystäiden jääpuikot kasvoivat pituutta (lämpovuoto on suuri), lunta oli pihalla ihan riittämiin ja sisällä pienet hyasintin nuppuset yrittivät kasvaa valmiiksi joulua varten.

Lämpöä, valoa ja toivoa

Meni ensimmäinen adventti, meni itsenäisyyspäivä ja meni pakkanen. Menivät Ukko ja Akka pakkasta pakoon, sillä Koivurinteellä oli kylmä. Sähköpatterit olivat päällä, mutta päivän lämmittämättömyys puiden kera laski keittiön lämpötilan +11 asteeseen, kahden päivän päästä lämpöä oli enää +6 astetta. Kun ulkona pakkanen pysyttelee maksimissaan -15 asteessa, Koivurinteellä tarkenee vielä hyvin, mutta -20 astetta viilentää jo tehokkaasti. Eteinen oli varsinainen ongelma. Eteisen ja kuistin välinen ovi ei eristänyt ollenkaan, vaikka Ukko laittoi ovenpieliin eristenauhat. Kylmä tuli suoraan oven läpi. Edellinen asukas olikin jättänyt eteisen talveksi kylmilleen ja lämmitteli vain sisäkamareissa.

Ukko ja Akka siinä pakkasen lomassa miettivät, että jos kuitenkin palautettaisiin keittiöön paras mahdollinen lämmönlähde eli leivinuuni. Sellainenhan siinä keittiön hellanurkassa oli ennenmuinoin ollut ja lämmittänyt tehokkaasti hyvin hengittävää taloa. Kamarit tuntuivat pitävän lämpöä hyvin kovillakin pakkasilla. Koko talo ei siis ollut ihan harva horisko. Yläkerran makuuhuone pysyi kerrassaan lämpimänä koko pakkasjakson aikana.

Kamarit olivatkin jo ihan hyvällä mallilla. Akka oli purkanut paneelit ja Ukko maalannut katot. Seuraavaksi seiniin tulisivat puukuitulevyt ja tapetti. Akka jo kävi yhdessä paikassa katsomassa tapettimalleja, mutta kaikki olivat aivan liian moderneja tähän tilaan. Suurikuvioinen metallinhohtoinen ornamenttikuvio ei vaan oikein tuntunut tähän tyyliin sopivalta. Eikä nykyään muodissa oleva kartano-huvila tyyli oikein istuisi muutenkaan tällaiseen pula-ajan taloon. Jos välikamarin pitäisi olla jouluna valmis, tulisi kyllä tapettien kanssa kiire.

Tänään kävi auraustraktori ensimmäistä kertaa auraamassa pihan. Hyvin lähtivät lumet, kukkapenkki ja tienpenkka siinä samassa. Ensi keväänä sitten pitää katsella, miten pihan jatkossa muotoilee ja minne kukkapenkit sijoitettaisiin. Mutta kyllä se vaan on luksusta, ettei tarvitse koko pihaa ja tietä itse putsata. Pihakäytävissä, portaissa ja lumivalleissa on ihan tarpeeksi lumitöitä ainakin vielä, kun on toinenkin talo hoidettavana.

Akka löysi linnuillekin sopivan syöttölaitteen. Olkoon niilläkin oma punainen tupansa. Sisällä tuvassa olivat jo joulukyntteliköt ikkunoilla perinteisen mallisina. Pienikin valo pimeässä tuo hyvän mielen ja toivon paremmasta. Koivurinteestäkin tulisi vielä ihan oikea koti, kun Ukko ja Akka antoivat sille uuden mahdollisuuden. Ja niitä uusia mahdollisuuksiahan meistä jokainen kaipaa osakseen.

Lentävä rantamatto

Välikamarin katon maalaamisen jälkeen Ukko tutki lisäeristettyjen seinien rakennetta ja huomasi, että levyt olivat lastulevyä. Akkahan innostui siitä kovasti. Nimittäin oli mahdollista, että lasikuitutapetit lähtisivät ihan suosiolla pois ja seinien tasoittaminen onnistuisi helpommin. No Ukko otti hieman puukolla viiltoa pintaan ja kiskaisi. Kas, sehän olikin ihan jotain muuta kuin lasikuitutapettia, sehän oli RANTAMATTO!

Tyrmistykseltään Akka ei voinut muuta kuin nauraa hysteerisenä. Olihan se toisaalta ihan mukavaa, että edellinen remontoija oli varannut niin monta mukavaa yllätystä Ukolle ja Akalle, mutta tämän mielikuvitus ja luovuus olivat olleet aivan omaa luokkaansa.

Rantamatot sinetöivät lisäeristekerroksen kohtalon: kaikki saisi lähteä, kaikki sen aikaisen remontin rippeetkin lentäisivät pihalle, eikä mitään jäätäisi koskaan kaipaamaan. Ja niin tässäkin huoneessa remontti kasvoi astetta suuremmaksi. Lastulevyn palaset, joita taas oli pieninä levynkappaleina, lähtivät, pienet villapalaset myös, koolaukset pois ja niin lopulta paljastui kaunis vinolaudoitus, joka olikin aivan kunnossa.

Ukko ja Akka päättivät, että tähän ei laitettaisi enää uutta lisäeristystä, vaan peitettäisiin pinta paperilla ja huokolevyllä, joka eristäisi samalla jonkin verran. Olihan se ihan hyvä, että pääsi katsomaan rakenteisiin asti. Kaikesta huomasi, että talo oli hyvin asiallisesti rakennettu aikoinaan, ainoastaan tämä luova remontoija oli saanut siihen tuhoa aikaiseksi.

Koska remontti suureni välikamarissa, alkoi peräkamarissa nukkuminen olla jo tukalaa. Akka päätti, että muutto oli edessä. Yläkerran kamarista tulisi nyt makuuhuone. Ja aika kiva makuukamari siitä tulikin. Kissat olivat ihmeissään taas uudesta muutosta, mutta käpertyivät illan tullen sängyn jalkopäähän nukkumaan.

 

 

 

Sudilla ja sorkkaraudalla

Lauantaina saivat keittiön kattolevyt huutia. Alta paljastui hyväkuntoinen haltex-katto, jonka kunnostamiseen tarvitaan hiukka tasoitetta peittämään naulanreiät ja valkoista maalia.

 

 

Kamarin katto sai uuden valkoisen peitteen ja näyttää jo aika hyvältä. Tummat levyjen saumat olivatkin aika kammottavat ja työläät saada maalilla peittoon. Lopputulos on kuitenkin vaivan arvoinen.

 

 

 

Akkapa otti sorkkaraudan käteensä, ja arvaahan sen, että tuho siitä seuraa. Sorkkaraudalla purkaa paljon nopeammin ja tehokkaammin kuin ruokaveitsellä, joten äkkiäkös Akka mokomat paneelit kiskoi irti, vieläpä siististi ja yksitellen.

 

 

Akan iloksi alta löytyi pätkä vanhaa alkuperäistä tapettia. Kylläpä oli silmiä hivelevän kaunista Akan silmissä ja niin hän otti talteen pätkän, jos vaikka sattuisi jostain löytymään jotain samankaltaista. Akka myhäili myös tyytyväisenä koko värimaailmaa, sillä hän oli jo sielunsa silmin nähnyt sisällä valkoista ja harmaata. Sitä oli näköjään ollut jo ennenkin.

 

 

Ukko kantoi pienen kaunokaisen kuistille. Akka yritti auttaa, mutta Ukolla meni heti alkuunsa hermot ja hän kantoi sitten hellan ihan itse. Tämä kaunokainen on tulossa remontin jälkeen keittiöön, mikäli vaan se on mahdollista. Tämä aarre löytyi jo aikoja sitten, kun Akan sisko sen heille keksi vinkata. Silloin ei ollut mitään tietoa, mihin hella tulisi, joten ostos tuntui siinä vaiheessa aika hölmöltä. Vaan eipä tunnu enää, palaset vaan loksahtelevat paikoilleen entistä lujemmin.

 

 

Viikonloppuna pitää tietysti lenkkeilläkin, joten Akka ja Ukko kävivät katselemassa läheisiä lenkkipolkuja. Satoi ihan vaan pikkuisen tihuuttamalla, joten ei se tahtia hidastanut. Akan oli ihan pakko ottaa pihasta kuva, kun siistimisen jälkeen se alkoi näyttää jo ihan hyvältä. Vielä kun joskus saisi poistettua talon reunan alta sinne laitetut tiilet ja muut "koristeet". Aiempi isäntä oli suunnitellut muuraavansa kivijalan umpeen, mutta onneksi ei ollut ehtinyt. Siinä tapauksessa olisi ollut turha edes miettiä talon ostamista. Olisi taatusti ollut alapohja läpimätä.

 

 

Pihallakin on kaikenlaisia yllätyksiä. Yksi niistä on tämä iso kuoppa. Se on ollut ennen kunnallistekniikkaa likakaivo ja sittemmin se on peitetty. Maa-aines on kuitenkin sateen mukana huuhtoutunut poistoputkesta ojaan ja kuoppa tullut sen kautta näkyviin. Pitääpä miettiä, millä materiaalilla kuopan saisi pysymään piilossa. Pieniä kiviä olisi syreenin alla aika iso kasa. Ne tuskin huuhtoutuisivat yhtä helposti pois.

 

 

Lenkin jälkeen alkoi tietysti nälättää, mutta jääkaappi oli tyhjillään. Ei siinä auttanut muu kuin Ukkoparan lähteä kaupungille evästä hakemaan. Kylläpä Akka olikin tyytyväinen Ukon tuomaan rullakebabiin. Tuli samalla myös jääkaapillekin täytettä.

 

Akka laittoi tulet pönttöuuniin, kissat makoilivat sängyllä ja Ukko viimeisteli välikamarin kattoa. Kaikissa huoneissa oli armoton sekamelska, mutta muuten Koivurinteellä oli kaikki hyvin.

 

 

 

 

 

 

Kellonsoittoa Koivurinteellä

Tulipas pitkä kirjoitustauko Akalla, kun piti käydä raketteja väistelemässä työmatkalla Israelissa. Miten kävi Akan siellä? Ihan niin kuin entisellä likalla tansseissa: "Viuhka kävi, kun vierestä vietiin." Oli kiva palata takaisin kotiin kolmen karvaisen uroksen syleilyyn (tarkennettakoon nyt heti, että yksi näistä oli mies). Heti ensimmäisenä paluupäivänä Akan piti päästä katselemaan Koivurinteen maisemia, vaikka hämärä jo hyssytteli pihalla. Ukko oli kerännyt lehtikasat pois ja raivannut lupiinikasvustot ja tienreunat. Piha näytti heti paljon isommalta ja erityisesti siistiltä ja ehdottoman kotoiselta.

Akka hommasi Koivurinteelle ovikellon. Tähän asti vieraat olivat joutuneet kopistelemaan ovea ja ikkunaa, mutta nyt saisi soitella kelloa. Tässä vielä kuva ovikellosta.

 

Joku lehmäparka oli aikoinaan joutunut luopumaan kellokas-asemastaan, mutta eipä se enää Akkaa haitannut. Siinähän nyt sopii kilkuttaa vieraiden lehmänkelloa. Aikaisempikin kello lienee ollut juuri tuossa paikassa, sillä puussa lukee vielä himmeällä "Herätä minut".

Akka päätti, että viikonlopuksi on pakko päästä Koivurinteelle. Sormia syyhytti päästä repimään taas seiniä ja kattoa ja ties mitä sitä vielä keksisi.

Stressin purkua - ja seinienkin

Sen piti olla aivan tavallinen keskiviikkoilta. Akan piti vain hakea treenikassi Koivurinteeltä ja mennä sitten kotiin. Mutta kun Akka tuli Koivurinteelle, hänen päähänsä pälkähtikin ihan vaan kokeilla, lähtisikö keittiön seinän paneeli irti ilman mitään työkaluja. Niin, no olihan hänellä toki tavallinen keittiöveitsi, siis sellainen ruokaveitsi - ihan vaan varmuuden vuoksi. Ylälista irtosi ihan sormivoimin, alalista myös. Eikä paneelit olleet yhtään sen tiukemmassa.

Mikä lie iski Akkaan, hän käveli veitsi kourassaan peräkamariin ja iski kyntensä yläpaneeliin. (Kynnet muuten kestivät koko purkuoperaation, ihan tiedoksi vaan.) Paneelien alta paljastui entinen oviaukko ja alkuperäinen tapetti. Akka alkoikin miettiä, pitäisikö poistaa myös puolipaneeli.

Ukon ei pitänyt ollenkaan tulla Koivurinteelle keskiviikkona, mutta työmatkallaan sai sellaisen päähänpiston, että päätti ihan vaan poiketa katsomassa. Hänellä kun oli vielä puutyöpiirikin, johon piti ehtiä. Mutta niin kolisi eteisessä ja Akka kävi toivottamassa Ukon tervetulleeksi kotiin. Ruokaakin oli tarjolla. Akka esitteli tuhotyönsä ylpeänä Ukolle. Tämä tietysti arveli, että Akka oli saanut rehkiä oikein kunnolla, eikä Akka tietenkään paljastanut, että paneelit olivat lähteneet leikiten.

Akka tartutti intonsa Ukkoon, ja niin alettiin yhdessä tuumin käymään vessan seinien kimppuun. Itse asiassa yllätys ei nyt niin suuri ollut, kun seinän välistä putosi kaikki kesän 1989 lehdet ja mainokset. Tämän talon kanssa yllätykset olivat enemmän normi kuin poikkeus. Oli toki yksi pala villaakin - yllättävää kyllä!

 

 

Vessan sisäseinien kahden erilaisen muovitapetin alla oli vanhoja käytettyjä lastulevyn palasia. Melko edullisesti tehty tämä vuoden 1989 remontti, mutta onhan se sen näköinenkin.

 

Eteisestä tuli jo ihan hyvän näköinen, kun puupaneelit saivat kyytiä. Alkuperäinen seinä on ollut jotain kovalevyä, joka on maalattu siniharmaaksi.

 

On se kyllä ihme, miten paljon hyvää tekee ihmiselle, kun saa purkaa seiniä. Ukko ja Akka olivat molemmat niin onnellisia ja hymyileviä lähtiessään Koivurinteeltä. Onneksi purettavaa riittää vielä pitkäksi aikaa.