Aitan katto

Viimeisenä helleviikkona isäntä ja talkoolainen tekivät aittaan uuden katon. 

Nyt olis sitten kaikissa piharakennuksessa katto kunnossa. 

Katon lisäksi myös maalattiin aitan julkisivu ja korjattiin rikkinäinen ovi.

 Siitähän tuli kuin uusi.

Ennen...

jälkeen!

 Onneksi ehdittiin.

 Tuli nimittäin iso pysähdys elämälle viime viikolla.

Välillä tulee mietittyä,

 että miksi aina osuu siihen pieneen marginaaliin,

 miksi kaikki ikävä tapahtuu meille? 

Toiset tuntuvat porskuttavan elämän halki kahta kättä heiluttaen

 ja toiset saavat jatkuvasti niskaansa sitä ihteään.

 Valitettavasti me kuulutaan siihen jälkimmäiseen porukkaan. 

No ehkä tästäkin selvitään. 

 Päivä kerrallaan, pienin askelin.

Tämä blogi on kuitenkin iloisten asioiden blogi,

 joten ollaan iloisia niistä asioista joita meillä on.

 Koivula on yksi niistä. 

Lomaprojekteja

Lomaa on vietetty hihat heiluen. 

Pihassa on töngitty. Kaikkialla. 

Kiviä on ollut. 

Tässä pieni kuvakollaasi pihajutuista.

Ja heti kaivurin lähdettyä päätti isäntä aloittaa projektin, johon

en osallistu kuin muonittajan ominaisuudessa.   

Aitta saa uuden katon. 

Ja mulla ois tämmönen juttu oottelemassa.

 Kunnollinen kukkapenkki. Mitä mä siihen laitan?

Muistoissa Iita

Niin surullista kuin se onkin, niin Iita-kissasta jouduttiiin luopumaan. 

Kaliki- tai muusta viruksesta johtunut jatkuva tulehdustila etenkin

 suussa ja kurkussa ei ottanut parantuakseen. 

Iitan elämä ei ollut enää elämisen arvoista, 

Antibioottikuureja, kipulääkkeitä, homeopaattisia lääkkeitä,

 köhimistä, kuolaamista ja omissa oloissa nukkumista. 

 Niinpä me omistajat päätettiin, että tämä kesä oli Iitan viimeinen. 

Iitan lähtö oli rauhallinen ammattitaitoisen eläinlääkärin luona.

 Kotona Iita pääsi kotipihan multiin,

 hauta kaivettiin kaivinkoneella.

Onhan se tosi outoa, 

kun ei ole yhtään kotikissaa aina kotona jaloissa pyörimässä. 

Nuo toiset tapaukset, Lissu ja Potsi on niin liikkuvaisia, 

ettei niitä paljon ennätä paikoillaan nähdä.

 

 

Kiitos yhteisistä vuosista Iita, olit meille tosi rakas! 

Luonnonantimet

Kesä on ihanaa, varsinkin kun kaikki marjat alkaa olla valmiita. 

Nyt voi sitten nauttia marjaherkuista oikein olan takaa.

 Ja minä ainakin nautin.

 Ilta-, aamu- ja välipalat tulee nautittua tuolla vattupuskassa.

Teen itselleni talvenvaralle marjasekoituksia suoraan rasioihin. 

Mustikka ja vattu, peittoaa ehkä jopa mansikankin. 

Mustikoista piti leipasta myös vähän mustikkapullia. 

Vaniljakreemijauheen ja rahkan kanssa, maistui. 

Marjoista toisiin luonnon antimiin.

 Eikös olekin mukava pulahtaa järveen uimaan,

kun tietää miten mukavia uimakavereita voi vähän syvemmällä polskutella?

  Velipoika se nappasi tämmösen jötkäleen kalareissulla. Huh huh! 

Ja tässä vielä yksi luonnon antimiin kuuluva, tosi ei syötävä.

Tää "mato" oli ehkä pahempi kuin se Sireenikiitäjäntoukka  

Mikä lienee onkaan, siellä se mun pelargoniassa piti majaa yhtenä iltana.

 Oikein harjakset ja kaikki tällä kaverilla. Kaikenlaisia maanmatosia niitä onkin. 

Piharemontista saattaa päivityksiä kuulua tässä pikapuoliin :)