Alkuteos: Varjopuutarha (2014)
Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)
Kustantaja: Otava
Sivumäärä: 97
ISBN: 9789512358205
Muoto: e-kirja
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2025: 20. Kirjasta tulisi mielestäsi hyvä elokuva tai tv-sarja (7/50)
Sopisi lukuhaasteeseen 2025 ainakin: 4, 9 ja 44
*- Ei sinussa ole mitään vikaa, äiti aina vakuutti ja piirsi sormillaan kasvojani. Hän ei olisi halunnut, että häpeän itseäni.
Koulun lähistöllä oleva ränsistynyt barokkipuutarha on Pihlalle tärkeä paikka. Hän pakenee sinne kiirettä ja meteliä ja viettää aikaansa muinaisia kivipenkereitä ja muhkuraisia lehmuksia tutkien. Puutarhassa hän tapaa uudelleen myös Matjan, alakoulun erityisluokalta tutun tytön. Heillä oli jo lapsina rosoinen ystävyys, joka saa nyt uusia käänteitä. Niiden myötä Pihla joutuu kohtaamaan pelkonsa - ja pärjäämään ensimmäisen kerran omin voimin.
Monitasoinen tarina luotaa lievästi autistisen Pihlan maailmaa poikkeuksellisen herkällä tavalla. Vakavan mutta toivorikkaan kirjan keskiössä on Pihlan ja hänen äitinsä lämmin suhde, joka antaa voimaa molemmille.*
Kirjassa on hyvin voimakkaana Pihlan kertojaääni. Teos on nimittäin kerrottu hänen kertomanaan, kuin eräänlaisena pitkänä ja loputtomana, päiväkirjamaisena kirjeenä Kronokselle. Kronokselle, henkilölle joka on, tai voi olla olematta, todellinen tai täysin mielikuvituksen tuotetta. Selvää on vain se, että kirjoittamalla Pihla pukee sanoiksi tunteensa. Oli kyse sitten pelosta, ystävyydestä tai toivosta.
Pihla on nuori, joka on kasvamassa kohti aikuisuutta. Hän on saanut koko ikänsä "kärsiä" erityislapsen leimasta. Tässä tapauksessa se on monesti johtanut siihen, että häntä on pidetty vammaisena ja jopa ongelmalapsena. Ihmiset olettavat hänen olevan jotain, jotenkin "vajaa" ja vaikkapa älynlahjoiltaan heikompi. Totuus on toinen. Pihla on älykäs ja kyvykäs moneen. Hän vain ei näe aivan samalla lailla maailmaa kuin useimma. Hänelle on tärkeämpää nauttia hiljaisesta puutarhasta kuin mennä äänekkääseen diskoon ja pukeutua tyylikkäästi. Pihlan erot valtavirtaan ovat monesti aiheuttaneet törmäyksiä toisten kanssa. Ja niin käy nytkin. Tällä kertaa Pihla tosin itse tajuaa, että hänen on kohdattava pelkonsa, jotta hän ja myös muut voisivat olla vapaita.
Pihlan kerronta on intensiivistä. Se on paikoitellen jopa kiihkeän toteavaa. Pihla ei spekuloi vaan elää ja dokumentoi asioita terävästi ja tarkasti. Toki hän myös pohtii, mitä toiset voisivat ajatella ja tuntea. Erityisen huolissaan hän on äidistään ja siitä taakasta, jota äiti kantaa.
Minulla tämä kirja meni paikoitellen tunteisiin. Kirja on oivaltava, hauska, koskettava ja myös julma. Siinä on hienosti kuvattu kasvamisen ja sopeutumisen kipuilua, mutta muistettu myös se, että jokainen meistä on erilainen. Ja jokaisella meistä on täysi oikeus ollakin erilaisia. Me kaikki olemme hyviä juuri sellaisina kuin mitä olemme.
Suosittelen.