Daniel Kalejaiye: Konstaapeli Gorilla

 

Kello löi seitsemän, ja konstaapeli Gorillan banaaniherätyskello kilahti soimaan.

Daniel Kalejaiyen lastenkirja Konstaapeli Gorilla ja kadonnut keksipurkki aloittaa poliisin ammatista kertovan lastenkirjasarjan. Kirjailija itse on ammatiltaan poliisi, ja hän on tullut tutuksi somemaailmasta, jossa kertoo ammatistaan. Konstaapeli Gorilla selvittää kirjassa kadonneen keksipurkin arvoitusta. Kirjan teemana on näpistäminen ja miksi se on väärin.

 

 

Kylläpä minä olen iloinen siitä, että moraaliasioista voidaan kertoa näin lapsille sopivalla tavalla. Kirjan henkilöhahmot ovat eläimiä, joten he sopivat hyvin lasten ajatusmaailmaan. Kirja herättää varmasti runsaasti keskusteluja lasten kanssa ja samalla tulee selvitettyä, että minkälaista työtä poliisi joutuu tekemään.

Lapset havainnoivat ympäristöään, ja ovat varsin pienestä jo tietoisia mitä mediasta ovat kuulleet rikoksista. Heillä on tarve puhua kuulemistaan asioista. Heillä on tarve tietää, että rikoksilla on seuraamuksia. Kirjan niin sanotut rikolliset löytyivät ja he joutuivat vastuuseen teoistaan. Rikollisista teoista on aina oma vastuu. 

Daniel Kalejaiyen Konstaapeli Gorilla ja kadonnut keksipurkki nostaa esille rikosongelman ja sen ratkaisun.

 

Daniel Kalejaiyen, Konstaapeli Gorilla ja kadonnut keksipurkki *****

Kuvitus Anni Nykänen *****

Otava 2024

s. 45

Lastenkirja

Konstaapeli Gorilla-sarjan 1. osa

Shankari Chandran: Teehetkiä Kanelilehdossa

 

Sydneyssä Westgroven hiljaisessa esikaupunkiympäristössä jasmiini kasvaa kurinalaisesti, mutta köynnöksen trooppiset esi-isät olivat vallattomampia, ja monien tämän talon asukkaiden kodikseen tuntemissa Sri Lankan kylissä ne rehottivat valtoimenaan.

Australialaisen kirjailijan  Shankari Chandran Teehetkiä Kanelilehdossa kertoi rasismista ja mitä seurauksia siitä oli. Tapahtumapaikkana oli vanhainkoti nimeltään Kanelilehto. Vanhainkodin asukkaat olivat taustoiltaan monikulttuurisia, ja omistajat olivat kotoisin Sri Lankasta. He kaikki olivat australialaisia, mutta rasismi oli noussut ympäristössä. Vanhainkoti ja sen asukkaat nousivat eräästä ikävästä syystä kaikkien hampaisiin ja media revitteli uutisia.

Hän otti postipaketin kaftaaninsa kätköistä ja laski sen kirjoituspöydälleen. Paketissa oli kahdennentoista Clementine Kelly-romaanin vedokset, jotka kustantaja oli lähettänyt hänen vilkaistavakseen ennen kuin kirja lähtisi painoon.

Maya omisti Kanelilehdon. Hän oli muuttanut miehensä ja lastensa kanssa Sri Lankasta turvaan Australiaan jo 1980-luvun alussa, kun siellä oli sota. Mies oli joutunut sotilaiden kiduttamaksi, ja he kaikki olivat hengenvaarassa. Nykyisin Maya asusti vanhainkodissa, sillä hän oli jo iäkäs. Maya harrasti kirjoittamista joka päivä myös vanhainkodissa. Itse asiassa hän oli kuuluisa kirjailija, mutta ei omalla nimellään.

"Kuinka monta kertaa me ollaan se sanottu? Mene saatana takaisin sinne mistä olet tullut." 

Ruben oli vanhainkodilla töissä. Kun hän kävi opiskelemassa, niin yleensä hän sai kotimatkalla selkäänsä. Kipu ja väkivalta olivat tulleet tutuksi jo Sri Lankassa. Ruben ei halunnut väkivaltaa, vaan se oksetti ja inhotti häntä. Hän oli korkeasti koulutettu ja teki töitä. Se oli rasisteille liikaa. Hänen ihonvärinsä oli liikaa. Rasistit kuvittelivat, että Australia oli sopiva ainoastaan valkoihoisille ihmisille.

Mayan ja Rubenin lisäksi äänen kirjalle antoivat vanhainkodin lääkäri Nikki, hänen miehensä Gareth ja vanhainkodin nykyinen johtaja Anji.  Gareth oli paikallispoliitikko, ja hänen tuli tehdyksi asioita, joista kaikki tarinan ikävyydet saivat alkunsa. Ikävyydet, jotka eivät selviäisi vain anteeksi pyytämällä. Valkoisilla miespoliitikoilla on paljon valtaa. Rasismi on räjähdysherkkä aihepiiri ja se jakaa ihmiset meihin ja teihin ihonvärin mukaan. Valitettavasti.

Teehetkiä Kanelilehdossa kirjan kirjoittajalla Shankari Chandranilla on srilankalaiset sukujuuret. Kirjan sivuilla käydään Sri Lankan historiaa läpi romaanin keinon. Joku voi muistaa vielä Ceylonin, Sri Lankan aikaisemman nimen. Monet eri valloittajat ovat vallanneet Sri Lankan, ja siellä on ollut sisällissotia kautta aikojen. 

Sri Lankan historian lisänä kirjassa on australialainen elämänmeno vanhainkodilla ja Mayan perheessä. Kirjan kaunis nimi voi erehdyttää luulemaan kirjan sanomaa kevyeksi, mutta se ei ole sitä. Rasismi on kaiken pahan alku ja juuri. Siitä johtui apartheid, siitä johtui natsien valtaannousu, keskitysleirit ja muut ikävyydet. Valkoiset ovat aina ylenkatsoneet muun värisiä ihmisiä ja muita uskontoja. Historiat ja historiankirjat on kirjoitettu valkoihoisten silmin ja sitä historiaa on opetettu meille kouluissa totena. Alkuperäiskansat on ohitettu. Se tehtiin myös Australiassa.

Aika rakastaa ja aika kaivata eivät päättyneet koskaan. Elämän aika jatkui, mikäli hän valitsi niin.

Shankari Chandran, Teehetkiä Kanelilehdossa *****

Suom. Kirsi Nisula *****

Publiva 2024

s. 453

Sri Lanka 1970-80-luku

Australia

Rasismi

 

Kotimaiset dekkarit

 

Airaksinen Heidi: Vierge Moderne

Airaksinen Heidi: Maa jota ei ole 

Alasalmi Päivi: Alamaailman kuningatar 

Backman Elina: Kun kuningas kuolee

Backman Elina: Kun jäljet katoavat

Backman Elina: Ennen kuin tulee pimeää

Backman Elina: Kuinka kuolema kohdataan 

Fagerholm Monika: Lola ylösalaisin

Frantz Eva: Sininen huvila 

Frantz Eva: Suvisaari 

Frost Anne: Anna Mantken salaisuus

Gads Tomas: Luopiot 

Gads Tomas: Pirulainen 

Gads Tomas: Hymytyttö

Griffiths Kaarina: Meren syliin   

 

Hakkarainen Milka: Vieno Helzeniuksen täytyy kuolla

 

Hautala Marko: Torajyvät 

 

Heino Jyrki: Kellari
 

Heino Jyrki: Kello
 

Heino Jyrki: Kelmit
 

Heino Marja-Liisa: Astuit väärään autoon 

 

Hiekkapelto Kati: Kolibri
 

Hiekkapelto Kati: Suojattomat
 

Hiekkapelto Kati: Tumma  

 

Hiltunen Simo: Lampaan vaatteissa 

 

Holmström Johanna: Suden lapset

 

Holopainen Niina: Anita

 

Hurma Nina: Yönpunainen höyhen
 

Hurma Nina: Hatuntekijän kuolema

 

Hytönen Ville: Johannes-Andreas 
 

Hämäläinen Karo: Ilta on julma 

 

Härkönen Anna-Leena: Rikospaikka

 

Härkönen Rebekka: Prinsessamekko 

 

Härkönen Rebekka: Pihtiote
 

Ilves J. M. : Sorjonen - Nukkekoti 

 

Jaakola Marissa ja Ari Väntänen: Takaisin valoon 

 

Jokinen Seppo: Koskinen ja siimamies
 

Jokinen Seppo: Koskinen ja raadonsyöjä 

 

Kaukonen Martta: Terapiassa 

 

Keskitalo Joona: Saari, joka repesi 
 

Kilpi Marko: Elävien kirjoihin
 

Kilpi Marko: Kadotetut , 

 

Kilpi Marko: Kuolematon

 

Kilpi Marko: Kuolemanenkeli - Undertaker

 

Kilpi Marko: Kuolemanlaakso

 

Kotajärvi Sanna: Pimeän peto 

 

Kuusela Saija: Katse

 

Kuusela Saija: Vyöry

 

Kuusela Saija: Raja 

 

Laiho Tommi: Uhanalaiset
 

Laine Matti: Merkitty mies
 

Lander Leena: Tummien perhosten koti

 

Lappalainen Mirkka: Smittenin murha - Katoamistapaus 1600-luvulta 

 

Lehtolainen Leena: Rautakolmio 

 

Lehtolainen Leena: Joulupukin suudelma - Jännittäviä joulutarinoita 

 

Lindqvist Mari: Hiilellä piirretty talo

 

Luhtaniemi Pasi: Sokea piste 

 

Lähteenmäki Laura: Ikkunat yöhön 

 

Malmstedt Tuire: Lasitarha 

 

Malmstedt Tuire: Lumihauta 

 

Malmstedt Tuire: Lyijysydän

 

Malmstedt Tuire: Luusaari

 

Miettinen Kimmo: Sukuviha 

 

Mäki Reijo: Liian kaunis tyttö 

 

Nissinen Jari: Paha mieli 

 

Nuotio Eppu & Nuotio Anna: Tuplana kiitos

 

Nummi Markus: Karkkipäivä

 

Ojala Anu: Jääsilkkitie

 

Ojala Anu: Kuolinsoitto 

 

Ojala Anu: Taivasverkko

 

Ollikainen A. M.: Kontti 
 

Ollikainen Milla: Veripailakat 
 

Ollikainen Milla: Vesiraukka
 

Ollikainen Milla: Pirunkuru

 

Pakkanen Outi: Toinen kerros
 

Pakkanen Outi: Rakastaja
 

Pakkanen Outi: Marius

 

Patrakka Anu: Arvoton

 

Patrakka Anu:  Kiusaaja 

 

Peura Nina: Kuolemankukkia 

 

Putkonen Liina: Jäätynyt tyttö
 

Putkonen Liina: Palanut poika  

 

Raevaara Tiina: Laukaisu 

 

Remes Matti: Tappolista

 

Remes Matti: Verenpunainen spiraali 

 

Remes Matti: Tappava tuliainen

 

Rämö Satu: Hildur 

 

Rämö Satu: Rósa & Björk 

 

Rämö Satu: Jakob 

 

Rämö Satu: Rakel

 

Rönnbacka Christian: Rakennus 31

 

Rönnbacka Christian: Henna Björk: Isku

 

Rönnbacka Christian: Henna Björk: Jahti 

 

Rönnbacka Christian: Henna Björk: Koodi  

 

Rönnbacka Christian: Henna Björk: Hydra

 

Sahlberg Asko: Irinan kuolemat 

 

Salmi Heta: Sininen kaunotar 

 

Sandberg Timo: Mustamäki
 

Sandberg Timo: Kärpäsvaara

 

Seeck Max: Uskollinen lukija

 

Seeck Max: Pahan verkko 

 

Seeck Max: Kauna 

 

Seeck Max: Loukko 

 

Seeck Max: Merkitty 

 

Simukka Salla: Punainen kuin veri
 

Simukka Salla: Valkea kuin lumi
 

Simukka Salla: Musta kuin eebenpuu

 

Suhonen Pete: Naiset kuin muuttolinnut  

 

Tammi: 24 yötä jouluun - Huippudekkaristien jännitystarinoita 

 

Tammi: Toiset 24 yötä jouluun 

 

Tuokko Kaisu: Yksin

 

Tuokko Kaisu: Kosto

 

Tuomainen Antti: Jäniskerroin 

 

Tuomainen Antti: Hirvikaava 

 

Tuomainen Antti: Majavateoria

 

Tuomainen Antti: Tapahtuu huomenna

 

Tuomainen Antti: Kaivos 

 

Tuominen Ilona: Huutoon vastaa kaiku vain 

 

Vares Vesa: Kuolema kasarmilla 

 

Waltari Mika: Komisario Palmun erehdys

 

    

    

Elly Griffiths: Taikatemppumurhat

 

Nyt ei saa antaa ylen, Edgar Stephens ajatteli. Sitä hän toivoo. Pitää pysyä rauhallisena ja ammattimaisena, vaikka mitä tulisi vastaan. Minähän se tässä poliisi olen.

Englantilaisen Elly Griffithsin dekkari Taikatemppumurhat aloitti Brightonin mysteerit-kirjasarjan. Taikatemppumurhien päähenkilöinä toimivat rikoskomisario Edgar Stephens ja hänen ystävänsä ja sodan aikainen palvelustoverinsa Max Mephisto. Tapahtumat sijoittuivat 1950-luvun Brightoniin, joka on kirjailijan kotikaupunki. Kirjailijan isoisä toimi music hall-koomikkona teatteripiireissä, ja kiersi perheineen joka viikko eri teattereissa ja saleissa esiintymässä.

Hän ajatteli laatikoita, joissa ruumiinosat olivat olleet: puisia, mustia, messinkisalvoilla lukittuja, tismalleen samankokoisia. Eikä hän enää nähnyt asuntonsa kelmeitä seiniä, vaan varietee-esityksen kävelylaiturin päässä - samettiverhot, rullattavan laatikon ja taikurin valkoiset kasvot, kun tämä sahasi naisen kolmeen osaan.

Pian Edgar ymmärsi, että kyseessä oleva uhri liittyi hänen sota-aikaiseen salaiseen toimintaansa. Mutta kuka oli rikosten tekijä? Mikä oli hänen motivaationsa?  Miksi hän teki taikatemppuihin liittyviä tekojaan?

Huone kieppui ympäri kuin tivolin surmanajohäkki, mutta tyttö pysyi paikoillaan sen keskellä, silmät kiinni ja kuolonkalpeana.

Elly Griffithsin luomalla murhaajalla oli selvät suunnitelmat, joita hän oli hionut tarkkavaistoisesti seuraamalla uhriensa elämää jo pitemmän aikaa. Edgarille tuli kiire, jotta vältyttäisiin useammalta uhrilta. Selvääkin selvempää oli, että myös Edgar ja Max olivat murhalistalla mukana.

Elly Griffithsin dekkari Taikatemppumurhat viihdytti Brightonin teatterimaailmassa.

 

Elly Griffiths, Taikatemppumurhat ****

Suom. Pauli Tapio

Tammi 2024

s. 302

Dekkari

Brightonin mysteerit-sarjan 1. osa

Cosy crime

1950

Arndís Pórarinsdóttir ja Hulda Sigrún Bjarnadóttir: Maailman lopun saari

 

Ajattelen isääni vankilassa.

Mahtaakohan hän tietää, että minut on siepattu? Ja entä äiti? Etsiikö hän minua?

Islantilaisten Arndís Pórarinsdóttirin ja Hulda Sigrún Bjarnadóttirin nuortenkirja Maailman lopun saari aloitti Wsoy:n uuden Palkittua lasten- ja nuortenkirjallisuutta maailmalta-sarjan. 

Kirjan päähenkilö oli nuori Björk, joka saapui saarelle vanhempiensa ja isoveljensä kanssa syksyn viimeisellä lautalla. Seuraava lautta lähtisi mantereelle vasta toukokuussa. Kirjan aloituskappale oli kirjaan jännitystä luova kappale myöhemmistä tapahtumista saarella.

Olimme päässeet mummin asunnon eteen. Oven vieressä luki harmaalla seinällä suurin mustiksi maalatuin kirjaimin TALONMIES.

Isä koputti napakasti oveen ja veti minut luokseen.

"Sisään", asunnosta mylväistiin. Isä veti syvään henkeä. Sitten hän avasi oven - ja työnsi minut edellään sisään.

Mummi ei ollut aiemmin nähnyt lapsenlapsiaan. Eikä hän ollut nähnyt poikaansakaan sen jälkeen, kun poika oli lähtenyt opiskelemaan mantereelle. Kaikille ei sopinut saarella asuminen. Mummi oli vahva persoona, joka hallitsi kaikkea. Pojan perheen saapuminen saarelle ei ollut mikään miellyttävä yllätys mummille. Eikä muillekaan saarelaisille. 

Korppi tarttui käteeni ja katsoi minua. "Björk", hän sanoi, "sinun ystävänäsi oleminen tulee olemaan tosi työlästä."

Mummi oli hankala luonteeltaan, mutta sitä oli myös hänen pojantyttärensä, jolla oli tapana sanoa suoraan mitä ajatteli, eikä kaunistella mitään. Siitä huolimatta Björk sai heti hyvän ystävän Korpista, ja tuo ystävyys vain lujittui talven aikana.

Maailman lopun saari oli ekosaari, jossa elettiin omavaraisesti. Myös käytettävä sähkö tuotettiin itse. Björk sai heti ensimmäisenä päivänä aloittaa käyttämänsä sähkön tuotannon polkemalla kuntopyörää, josta tuli sähköä.

Saman tien kun perhe saapui saarelle, siellä alkoi tapahtua kummallisia juttuja, joista syytettiin varsinkin Björkiä. Kuka oli syyllinen, sen voit itse ottaa selvää kirjan tarinasta, joka koukuttaa välittömästi mukaansa heti kirjan ensi lehdiltä.

Arndís Pórarinsdóttirin ja Hulda Sigrún Bjarnadóttirin nuortenkirja Maailman lopun saari vei omavaraiseen ekoyhteisöön, josta ei kommelluksia puuttunut.

Arndís Pórarinsdóttir ja Hulda Sigrún Bjarnadóttir, Maailman lopun saari *****

Suom. Marjakaisa Matthíasson *****

Wsoy 2024

s. 278

Blokkin á heimsenda 2020

Nuortenkirja

 

Anja Snellman: Kirjeitä sotapäällikölle

 

Tiesin, että minun on otettava sinuun yhteyttä, kun näin kuvasi lehdessä. Ja kun luin molemmat jylhät etunimesi: sotapäällikkö, valloittaja, ja etenkin kun luin ensimmäiset kommenttisi saamiisi syytteisiin. Ensimmäiset olankohautus-kommenttisi.

Anja Snellmanin teos Kirjeitä sotapäällikölle on omistettu psykoterapiakeskus Vastaamon asiakkaille ja työntekijöille. Kirjailija on laillistettu psykoterapeutti ja entinen Vastaamon työntekijä. Hän seurasi läheltä Vastaamoon tehdyn tietomurron vaikutuksia asiakkaisiin ja työntekijöihin. Vaikutukset olivat massiiviset. Myös kirjailija menetti työpaikkansa, hyvän työyhteisön ja pitkäaikaiset asiakkaansa tietomurron seurauksena, niin kuin tapahtui kaikille Vastaamon työntekijöille Helsingistä Rovaniemelle saakka. 

Koska tämän yrityksen johto on kieltäytynyt ottamasta vastuuta omista virheistään joudumme ikävä kyllä pyytämään Teitä maksamaan pitääksenne henkilötietonne turvassa.

Yllä oleva viesti oli kilahtanut kirjailijan asiakkaan sähköpostiin. Todellakaan henkilötiedot eivät ole turvassa hakkereiden huomassa. Kun he ovat saaneet maksunsa, he myyvät tiedot seuraavalle maksajalle. Tällä kertaa hakkereiden käsiin joutui asiakkaiden henkilökohtaisia potilastietoja, sekä asiakaskäyntejä terapeuttien luona, joista terapeutit kirjasivat tietoja Vastaamon rekisteriin. 

Monet terapeutit sanovat itkevänsä ensimmäiseksi aamulla, jotkut oksentavat joka päivä. Joillakuilla on meneillään kriisi puolison kanssa. Perheet voivat huonosti. Lemmikit vaistoavat myllerryksemme.

Kun asiakkaiden tuhannet tiedot ovat julkista riistaa hakkerin vuoksi, voi vain kuvitella, mitä se heille ja heidän terapeuteilleen aiheutti. Anja Snellman on kirjannut hyvin avoimesti tuntemuksiaan tuosta ajasta. Hän kirjoitti kirjeitä ns. sotapäällikölle. Hakkerin etunimet ovat peräisin tuhansien vuosien takaiselta sotapäälliköltä ja valloittajalta.

Vastaamo ei pystynyt toimimaan tietomurron aiheuttamien katastrofien seurauksena, vaan se hajosi. Sadat terapeutit jäivät ilman työtä. Kymmenet tuhannet asiakkaat jäivät ilman mielenterveysterapiaa. Toimiva terapiasuhde ei ole helppo löytää. Lisäksi pelko asiakastietojen leviämisestä, joissa kerrotaan syvimmätkin traumat mitä on elämän aikana tullut.

Syyte koostuu yli 30 000 törkeästä rikoksesta...

 

Anja Snellman, Kirjeitä sotapäällikölle

Wsoy 2024

s. 222

 

Anja Snellman: Kaikki minun isäni

Anja Snellman: Kaikkien toiveiden kylä

Anja Snellman:  Pääoma

Anja Snellman: Antautuminen

Anja Snellman: Lähestyminen

Anja Snellman:  Parvekejumalat

Anja Snellman: Paratiisin kartta

Anja Kauranen: Sonja O kävi täällä

Anja Kauranen: Syysprinssi 

 

 

Vesa Vares: Kuolema kasarmilla

 

Helmikuu

Talviaamu oli vain parin tunnin ikäinen ja säkkipimeä, kun sotilaspukuinen henkilö jätti autonsa tien varteen. Ampumaalueelle oli vielä noin kilometri, mutta pian olisi edessä vartioita, eikä siitä, mitä kyseinen henkilö aikoi, ollut hyvä jäädä kiinni. Paljastusten aika olisi myöhemmin. Silloin sitäkin näyttävämmin.

Vesa Vareksen dekkari Kuolema kasarmilla sijoittui Niinisalon kasarmille, kuten kansikuvan rakennuksesta näkyy. Niinisalossa sijaitsee tykistörykmentti, jonne uusi ryhmä alokkaita ilmoittautui palvelukseen. Ajattelin kirjan alussa, että olenkohan minä ihan oikeaa kohderyhmää tälle kirjalle, mutta ensimmäisen luvun ensimmäiseltä sivulta tiesin, että  olen oikeaa kohderyhmää, sillä kirjassa oli huumoria, niin että suupielet nousivat ylöspäin heti kirjan alussa ja pitkin matkaa, kun alokkaat yrittivät sopeutua varuskuntapalvelukseen.

Mitä pilipaliporukkaa tänne on taas lähetetty? Ylä-Viitala ärisi. 

Vares oli koonnut kasarmille aika kirjavaa porukkaa niin alokkaisiin kuin kantahenkilöstöönkin. Löytyipä heidän joukostaan jopa naisia. Nuoret alokkaat kävivät ahkerasti  sotkussa, jossa oli nuoria naisia töissä. Iskupuheet olivat sitten myös puheita. Ikävää simputustakin esiintyi kantahenkilöstöltä toiselle ja alokkaisiin, ja heidänkin välillä, tosin en tiedä kuuluuko niin tehdä oikeassa elämässä, vai kärjistyivätkö tilanteet tarinassa sen vuoksi, että saatiin jännitystä aikaiseksi.

Kaikki, niin aliupseerit kuin tykkimiehet katsoivat häntä suu auki hämmästyksestä. Mutta tottelivat.

Sen kanssa, joka osoittelee ladatulla konepistoolilla ja kantaa mukanaan useita käsikranaatteja, ei paljon väitellä.

Aikamoista menoa oli luvassa kirjan loppupuolella, mutta asiat selkenivät ja kasarmin henkilöstöä piinannut tekijä jäi lopulta kiinni. Jutun ratkaisijana toimi luutnantti Pertti Salmenkari ja taisipa hänen siskonsakin auttaa joissakin kiperissä tilanteissa. Ainakin yritti.

Vesa Vareksen dekkari Kuolema kasarmilla uppoutui armeijayhteisön mysteereihin.

Vesa Vares, Kuolema kasarmilla

CrimeTime 2022

352

Dekkari