Kilpineitoja
ja sotureita, viikinkejä ja kuninkaita. Pohjolan myöhäisrautakaudelle
sijoittuva Linnavuoren Tuuli on Johanna Valkaman itsenäinen
jatko-osa Metsän ja meren suku -sarjalle, jonka ensimmäinen osa Itämeren
Auri julkaistiin vuonna 2016. Kirjassa seikkailee Aurin vahvaluontoinen
tytär, joka ei seuraakaan äitinsä jalanjälkiä.
Hämettä
uhkaa vihollinen etelästä. Aurin naimaikään ehtinyt Tuuli-tytär tuntee poltteen
sotakentille eikä aio totella vanhempiensa kieltoja seuratessaan kutsumustaan.
Hän lähtee varkain miesten mukaan retkelle, jolla etsitään liittolaisia
hämäläisille. Tuulin seuralaisina ovat veli Unti, noita Arijoutsi, Hämeen
kuninkaan poika Tommo sekä Tuulin oma punaturkkinen Nokinassu. Tuulin isä
Haakon toivoo tyttärensä menevän naimisiin kuuluisan soturi Kirmukarmun kanssa,
joka ei kuitenkaan huoli nuorta naista. Se onkin mieluinen päätös Tuulille,
joka haluaa tehdä omat valintansa myös rakkaudessa. Retkensä myötä nuori nainen
kasvaa aikuiseksi.
Kirjassa
seurataan rinnakkain kolmea tarinaa: Tuulin uhkarohkean retken lisäksi myös Iltasudenpojan
kanssa kulkevan Alvan sekä itsekseen matkaavan Aurin taivalta kohti samaa
määränpäätä. Teos punoo taitavasti yhteen nämä sivujuonteet, ja moni asia
selviääkin vasta loppuvaiheilla. Vihollisen näkökulman avaaminen olisi tuonut
selkeyttä tarinaan, sillä nyt vastapuoli jää hyvin epämääräiseksi joukoksi,
joka kohdataan vasta teoksen loppupuolen taistelussa. Myös Maanaviljan kohtalon
valottaminen jo aiemmassa vaiheessa olisi selkiyttänyt ymmärrystä Tuulin ja
Arijoutsen väleistä.
Teos
nostaa esiin historialliselle romaanille harvinaisen näkökulman: yhteisön
normeja ja perheen asettamia odotuksia rikkovan naispäähenkilön. Tuuli on perinyt
isänsä Haakonin sotaisan luonteen ja toteuttaa elämäänsä sen mukaisesti.
Miesten seurassa matkaava nuori nainen kokee aliarvioimista miesten taholta,
mutta hän näyttää kyntensä. Myös itsenäistä naista edustava Alva ylläpitää
teoksen vahvaa naiskuvaa. Miellyttävänä yllätyksenä tulee Untin kutsumuksen ja
vanhempien odotusten välinen ristiriita, joka purkautuu Tuulin toimesta
suotuisalla tavalla.
Teos
on Itämeren Auria sotaisampi eikä sisällä samassa määrin kiehtovaa entisajan
parantajien elämänkuvausta. Auri jää teoksessa sivurooliin, vaikka onkin mukana
jäljittämässä kotoa karannutta tytärtään. Valkama on tehnyt jälleen hienoa
taustatyötä muinaishistoriallista tarinaansa varten. Historiallisten hahmojen,
suomalaisen luonnon kuvauksen ja vanhojen uskomusten suhteen ei tarvitsekaan
pettyä, sillä tarina kehystyy pitkälti niiden varaan.
Kirja-arvostelu on julkaistu myös Kulttuurimedia Nousussa: http://www.nousu.net/linnavuoren-tuuli-%e2%80%92-johanna-valkama/
