Jouluklassikko

 Luin jälleen jouluaattona. Itkin tietenkin.

Charles Dickens: Saiturin jouluyö, Satukustannus (alkuteos 1843), 127s. Kirjassa ei ole painovuotta, mutta suomennos on vuodelta 1986. Se onkin ainoa suomennos tällä nimellä. En muista, mistä kirja on peräisin, mutta olen saanut sen aika pian tuon suomennosvuoden jälkeen.

Huippu!

Elämän synty kiinnostaa kovasti. Samoin elämän historia. Miljoonat ja miljardit vuodet sekoittuvat, ja asioiden mittasuhteita on vaikea hahmottaa, mutta kiehtovaa tämä kaikki on. Tässä kirjassa yhdistyvät elämän synty ja ympäristöongelmat. Voiko olla mitään kiehtovampaa? Keskellä kirjaa oli pitkä juonne suunnitelmista muuttaa avaruuteen. Se vaikutti ensin jopa vähän oudolta sivupolulta, mutta loppujen lopuksi liittyikin asiaan. Annoin bookbeatissä tälle viisi tähteä.

Kirsi Lehto, Harry Lehto, Pekka Janhunen: Elämä maapallolla, Tähtitieteellinen yhdistys Ursa 2021. 4h32min, lukija Juhani Rajalin. Kuunneltu äänikirjana.

Laskenko mukaan?

Lainasin kirjan. Takakansi tuntui tutulta, mutta olen monesti lukenut takakansia lainaamatta kirjaa. Aloin lukea kirjaa ja tajusin, että olen kyllä lukenut tämän. En vaan ole laittanut sitä ylös tänne. Olen vielä nimenomaan lukenut kirjan enkä kuunnellut. Espoon vuosilta näen historiasta lainaamani kirjat. Jyväskylässä historia pitää näköjään erikseen kytkeä päälle enkä ollut sitä tehnyt. Espoosta en ole tätä lainannut, eli olen ehkä lukenut tämän tänä tai viime vuonna. Santopolon aiemman teoksen olen lukenut neljä vuotta sitten.

Kirjaan sen nyt, jospa en enää kolmatta kertaa aloittaisi. :)

Jill Santopolo: kun sanat eivät riitä, Otava 2019, 366 sivua. Kirjastosta.

Opaskirjanen nuorelle kirjoittajalle

Tämä on ollut minulla pitkään hyllyssä ja olen sen lukenut aiemminkin. Mutta näköjään ei ole merkintää blogissa, joten olen varmaan lukenut sen todella kauan aikaa sitten. Hyvin käytännöllinen opas kirjoittamiseen, pilke silmäkulmassa kirjoitettu. Ehkä varsinaisesti ohjeet eivät enää päde 2020-luvulla, vaan kertovat enemmän maailmasta lähes sata vuotta sitten. Millaisia tekstejä oli olemassa, mitä luettiin ja kirjoitettiin.

Erityisesti jäin miettimään novelleja. Olen lukenut niitä kyllä koulussa, mutta aikuisena en varmaan ensimmäistäkään. Onkohan niitä olemassakaan enää?

Mika Waltari: Aiotko kirjailijaksi? WSOY, ensimmäinen painos 1935. 216 sivua. Omassa kirjahyllyssä.

Asiaa raudasta

Paljon asiaa ja jonkin verran turhan syvällistäkin.

Esa Soppi: Rauta on kova aine, MIT consulting 2020, 192 sivua. Lainattu kirjastosta. 

Äidin ja tyttärien road trip

Ranskalaisen kirjailijan romaani äidistä, joka lähtee kahden tyttärensä kanssa matkailuautolla yllättäen Pohjoismaihin katselemaan kauniita maisemia. Tarina eteni äidin kertomuksena, teinin blogipostauksina ja esiteinin päiväkirjamerkintöinä. Ihan mukava romaani, mutta ei mikään elämää suurempi.

Virginie Grimaldi: Kirkkaimmat tähdet, Otava 2022 (alkuteos 2018), 331 sivua. Lainattu kirjastosta.

Naalista

Erittäin mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu tarinallinen tietokirja pohjoisen uhanalaisista eläimistä, erityisesti naalista. Vähän kuin en tiennyt mitään ankeriaista ennen kun luin Ankeriaan testamentin, niin en tiennyt naaleista mitään ennen tätä kirjaa. Nyt tiedän yhtä sun toista. Vaikka luontokato ei ole pelkästään söpöjen eläinten katoamista, niin se on kyllä myös sitä.

Mari Pihlajaniemi: Olipa kerran Pohjola, tarina katoavista lajeista ja toivosta, Tammi 2022, 4h51min, lukija Elina Varjomäki. 

Esihistoriaa

Esihistoria on kiinnostavaa. Mieleen tuli kirja, jonka luin kolme vuotta sitten. Se käsitteli Suomen historiaa. Samoja asioita, mutta Espoo-näkökulmalla.

Espoon kaupunginmuseo: Ennen Espoota, Espoon esihistoria. Ei ole painovuotta, mutta eiköhän se ole 2022. 56 sivua (eli vähän siinä ja siinä, että onko kirja vai kirjanen). Lainattu kirjastosta.