Aloitin vuoden alussa elämäni ensimmäisen lukupiirin ja olin aivan innoissani. Tosi kiva harrastus. Kun tarjolla oli jatkoa, niin ilmoittauduin heti mukaan. Nyt luemme tietokirjojen lisäksi kaunokirjallisuutta.
Olin lukenut tämän Isomäen kirjan aikaisemmin, mutta siitä on yli kymmenen vuotta aikaa (koska ei näy täällä blogissa). Muistin pätkiä sieltä ja täältä, mutta esimerkiksi loppua en muistanut. Aikamoista tykitystä, kökköä dialogia ja epäuskottavuutta. Mutta eniten tykkäsin siitä, miten historiaa ja antropologiaa yhdistellään luonnontieteisiin. Se oli minusta hieno kudelma. Risto Isomäki tietää paljon ja osaa luoda tarinoita, mutta kovin hyvä kirjoittaja hän ei ole. Ehkä syntyisi huikeita kirjoja, jos hän tekisi ne yhteistyössä jonkun toisen kanssa.
Toki olihan tämäkin aikanaan Finlandia-ehdokas. Isomäeltä on juuri tullut uusi kirja, joka on jatkoa tälle.
Lukupiiri tuo tosi paljon lisää kirjojen lukemiseen. Vaikka tälläkin kertaa mulle tuli hirveä kiire ja jouduin selaamaan viimeiset sivut viime minuuteilla. Luin kirjan oikeasti loppuun vasta seuraavana päivänä. :D
Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa, Tammi 2007 (ensimmäinen painos 2005), 320 sivua. Appiukon kirja ollut aika pitkään meidän hyllyssä.
