Itkettävää, ihanan kevyttä

Tämä on toinen lukusuosittelijan tarjoama romaani. Nyt luin tukka pystyssä yömyöhään, kun olin lomalla enkä malttanut jättää kesken.

Olin kyllä havainnut tällaisen kirjailijan olemassa olon. Kirjan kannen perusteella ajattelin sen olevan liian hömppää minulle. Olihan se hömppää, mutta pidin kovasti. Taitava kirjoittaja. Ihan en kaikkea pitänyt uskottavana, mutta ei se mitään. En ole vuosikausiin itkenyt kirjaa lukiessa niin paljon kuin tätä lukiessa. Mikä ihana, puhdistava tunne!

Kirjassa kohtaavat siis nuori nainen ja neliraajahalvaantunut mies; ensimmäinen pestautuu henkilökohtaiseksi avustajaksi jälkimmäiselle.

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää, Gummerus, alkuteos 2012, toinen painos suomennoksesta 2015, 473 sivua. Lainattu kirjastosta.

Taas uusia oivalluksia elämästä

Self-help-oppaita on pilvin pimein, mutta tämä oli erityisen hyvä. Olinkin ehtinyt listata tämän loputtomaan kirjalistaani, sillä olin lukenut Emma Seppälän haastatteluja useammastakin lehdestä. Hän on siis varmaan haastateltu erityisesti nimensä vuoksi Suomessa; sukujuuret ovat suomalaiset, vaikka nainen ei esimerkiksi puhu suomea (takakannen mukaan viittä muuta kieltä kylläkin).

Tiukkaa faktaa psykologian tohtorilta onnellisuudesta ja positiivisesta stressistä, toki kirjoitettu hyvin helppolukuiseksi. Kirjan nimi on suomaliseen makuun aika mahtipontinen. Kiinnostavia juttuja. Esimerkiksi toimistotyöläisen uupumus iltaisin voi johtua siitä, että päivän mittaan tuntee niin suuria (positiivisia) tunteita (eli on vaikkapa innoissaan!). Näin tietenkin, en ollutkaan ajatellut.

Emma Seppälä: Elä onnellisemmin, Käytännön opas onnellisuuteen, menestykseen ja hyvinvointiin, Harper Life, alkuteos 2016, 256 sivua. Lainattu kirjastosta.

Hakaniemen puuduttaja viihdyttää

Olen lukenut Vadelmavenepakolaisen ja pidän Miika Nousiaisesta televisiossa. Hyvät ja huonot uutiset oli pitkään lemppariohjelmani telkkarissa. Rakastan juuri tuollaista huumoria, ehkä olen pyrkinyt itsekin vähän samanlaiseen.

Juurihoito kertoo uskomattoman tarinan sisaruksista, jotka löytävät toisensa aikuisena. Sattumalta vähän samaa teemaa kuin aiemmin talvella lukemassani Karilla-kirjassa. Juurihoito pyörii myös Kansallisteatterissa. Olisi hauska käydä katsomassa se.

Miika Nousiainen: Juurihoito, Otava 2016, 332 sivua, lainattu kirjastosta.