Johtamisesta

Toinen kirjaamatta jäänyt kirja. Pidin kirjasta kun sitä luin, mutta ei tainnut ihan hirveästi jäädä pitkäksi aikaa mieleen.

Matti Alahuhta: Johtajuus, kirkas suunta ja ihmisen voima, Docendo 2015, 206 sivua. Kirjastosta lainattu.

Miten ihminen tappaa muita elollisia sukupuuttoon?

Luin tämän taas jo kuukausi, pari sitten, kun on jäänyt kirjaamatta. Loistava kirja, ei kai tätä muuten olisi Pulitzerilla palkittu. Kertoo miten ihminen on saanut luonnon monimuotoisuuden hiipumaan yhä kiihtyvällä tahdilla. Mukaansa tempaavasti kirjoitettu, kiinnostavia tarinoita toisensa perään. Ei haitannut vaikka ei ole ollenkaan biologi.

Elizabeth Kolbert: Kuudes sukupuutto, Luonnoton historia, Atena 2016 toinen painos, alkuteos 2014, 353 sivua. Lainattu kirjastosta.

Ammattijärjestäjän ajatuksia

Erinomainen ja mielenkiintoinen kirja tavarasta ja sen järjestämisestä. Miten suhtaudumme tavaraan, miksi liika tavara ahdistaa. Enemmän ajatuksia kuin ohjeita järjestämiseen, mutta sitäkin vähän löytyy.

Ilana Aalto: Paikka kaikelle Mistä tavaratulva syntyy ja kuinka se padotaan, Atena 2017, 278 sivua. Lainattu kirjastosta. 

Unelmaduunista

Paljon hyviä ajatuksia ja vinkkejä, jos harkitsee yksityisyrittäjän ja/tai viestinnän sekatyöläisen töitä. Ehkä muut eivät niinkään saisi kirjasta paljoa irti, mutta minusta tämä oli inspiroiva.

Satu Rämö ja Hanne Valtari: Unelmahommissa Tee itsellesi työ siitä mistä pidät, WSOY 2017, 351 sivua. Oma.

Ihmisen historiaa

Aivan loistava ja mukaansa tempaava kirja ihmisen historiasta. Ihmisen historiasta on löytynyt niin paljon uutta viime vuosina (ja jopa kirjan ilmestymisen jälkeenkin), että oli mukava lukea se yksistä kansista. Miten vähäpätöisestä eläimestä tuli eläin, joka on jumala.
Käydään läpi kognitiivinen vallankumous, maatalouden synty ja siihen liittyvät myytit ja lopulta tieteellinen vallankumous. Paljon uusia ajatuksia ja vanhoja ajatuksia, joita en ole koskaan osannut jäsennellä. Jää ihan varmasti kirjahyllyyn, jospa lukisin myöhemmin uudestaan.

Yuval Noah Harari: Sapiens Ihmisen lyhyt historia, Bazar, alkuteos 2011 ja suomennos 2016, 491 sivua. Ostettu miehen kanssa yhteisellä päätöksellä; siitä harvinainen kirja, että kiinnosti molempia.

Ei niin hulvaton Loe

Lähes kokonaan dialogista koostuva teos ei oikein saanut mukaansa. Teatterimies Telemann yrittää kirjoittaa näytelmää ja fantasioi Nigella Lawsonista. Takakannen mukaan Loe on hulvaton, mutta ei tällä kertaa.

Erlend Loe: Hiljaiset päivät Nigella lumoissa. Lainattu kirjastosta.

Faktaa ruoasta ja ravinnosta

Oikein hyvä kirja syömisestä ja ruoasta. Kunnon vastaisku mutulle on aina tieto. Pohdinta ravitsemustieteen ja median suhteesta sopii kaikkeen muuhunkin tieteeseen. Lyhyt katsaus suomalaiseen ruokailuhistoriaan ja sitten usein kysytyt ruokakysymykset ja nykyajan ruokakummallisuudet. D-vitamiini, gluteeni, einekset, jodi. Paljon vinkkejä ja ajattelemisen aihetta siihen, miten voisi syödä suositusten mukaan tai ainakin lähelle sitä. Paljon tuttuja juttuja (miten vaikkapa lautaskoko huijaa), mutta myös minulle uusiakin oivalluksia.

Vahva suositus, ja vien siskollenikin lainaan.

Hanna Partanen: Puurot ja vellit sekaisin Miksi syömisestä tuli niin vaikeaa?, Read me (Bonnier) 2016, 250 sivua, kirjastosta lainassa

Itsetunnosta

Törmäsin toiseenkin Keltinkangas-Järvisen teokseen ja lukaisinpa senkin. Ehkä jää mieleen vinkit, miten voi auttaa lasta kasvattamaan hyvän itsetunnon: kehumalla sekä tekemisestä että siitä, että on lapsi (ja kuka tahansa muukin ihminen) on arvokas ihan vain olemalla olemassa. Ja antaa lapsen selviytyä vaikeistakin jutuista ominpäin (vastalause curling-vanhemmuudelle). Ja lohdutuksen sana aikuiselle, jolla on huono itsetunto: senkin kanssa voi pärjätä, etenkin kun sen tiedostaa.

Liisa Keltinkangas-Järvinen: Hyvä itsetunto, WSOY (ensimmäinen painos 1994, en tiedä mikä tämä oli, kun palautin jo) 243 sivua, kirjastosta

Muumeja

Ensimmäinen oikea muumikirjani. Oikeasti. Ei ihme, että ovat klassikoita. Olisi tehnyt mieli kirjoittaa useita viisauksia talteen, mutta aina ei ollut kynää käsillä. Nyt lukuun kaikki muutkin muumikirjat, hophop!

Tove Jansson: Muumipappa ja meri, WSOY (Loisto-pokkari) 2007 (ensimmäinen painos 1965), 182 sivua. Omassa hyllyssä, ollut jo useamman vuoden

Talveksi ruokaa

Kauniita ruokakuvia ja herkullisen kuuloisia ruokia. En ehtinyt (vielä) tekemään yhtään, mutta otin useamman reseptin talteen. Varsinaisten ohjeiden lisäksi neuvoja lihan valintaan ja liemen tekoon. Mukana myös muutamia kasvisruokia. Keittokirjoja on paljon nähty, mutta tämä oli hyvä. Kuvat Kreetta Järvenpään, tykkäsin.

Meri-Tuuli Lindström: Pataruokaa, WSOY 2016, 192 sivua. Kirjastosta lainattu.

Sivullisia

Romaani pohjoisen perheestä, jossa jokaisella on omat kipunsa ja muutama sen jäsenistä jää vähän ulkopuoliseksi, vaikka ei heitä sinne kukaan sysää. Itketti tietenkin. Suosittelen.

Tommi Kinnunen: Lopotti, WSOY 2016, 364 sivua. Lainattu kirjastosta.

Osui ja upposi

Luen aina Hesarista Maaret Kallion kolumnit. Ne ovat lempeitä ja viisaita. Kirjoitustyyli on hidas ja rauhallinen, vähän maalaileva. Tykkään siitä.

Luin jo toiseen kertaan viime syksynä ostamani kirjan. Elämän epätäydellisyyden hyväksyminen on minulle vähän vaikeaa, joten tämän kirjan voin varmasti jatkossakin lukea aina uudestaan ja uudestaan.

Maaret Kallio: Lujasti lempeä, WSOY 2016, 223 sivua. Oma.

Lihansyönnin hillitsemisestä

Vähemmän lihaa kohti kestävämpää ruokakulttuuria on usean tutkijan yhteisteos, joka käsittelee lihaa ja sen syömistä ympäristön, terveyden ja kulttuuri näkökulmasta. Liika (punainen) liha on epäterveellistä ja sen tuottaminen kuormittaa ympäristöä, mutta miten sen käyttöä voitaisiin vähentää. Etenkin, kun lihan kulutus sen kun vain kasvaa.
Tosi hyvä, monipuolinen ja informatiivinen kirja. Ei ollenkaan paasaava.

Vähemmän lihaa kohti kestävämpää ruokakulttuuri (toim. Hanna Mattila), Gaudeamus 2016, 223 sivua, lainattu kirjastosta.

Retkikunta jossain päin Tyyntä valtamerta

Jatkoin norjalaisella linjalla ja luin jälleen kerran Erlend Loen L:n. Se on kertomus Erlendistä ja hänen retkikunnastaan, nuorista miehistä, jotka eivät rakentaneet Norjaa, mutta haluavat viedä Norjan maailman kartalle. Taattuja naurun pyrskähdyksiä. Joka kerta odottaa huippukohtia, kun eri yhteiskuntajärjestelmien tutkimista. Kirjan kuvien perusteella tällainen reissu on todella tehty.

Erlend Loe: L, 2000 Like (alkuteos 1999), 365 sivua. Omassa kirjahyllyssä.

Jokeri johdattelee Euroopan läpi

Pasianssimysteerio on kieputtanut mukavan tarinan pelikorttien ympärille. Siinä sukupolvet ja pelikortit ja pullakirja sekä Hans Thomasin ja hänen isänsä äidinhakumatka Kreikkaan menevät sulaan sotkuun. Hans Thomasin isä on vähän viiniin menevä filosofi. "Elämä on kuin valtavat arpajaiset, jossa vain voittoarvat ovat näkyvillä." Olen lukenut teininä, ja nyt on lojunut vuosikausia kirjahyllyssä, jotta lukisin uudestaan. Nuorten kirja, jonka aikuinenkin voi ihan hyvin lukea.

Jostein Gaarder: Pasianssimysteerio, 1995 (alkuteos 1991), Tammi, 356 sivua. Omassa kirjahyllyssä, valmiina kiertoon (tai ehkä tarjoan siskontytölle).

Lapsiperheille suunnattua kemikaalitietoa

Kemikaaliasiat ovat hirvittävän kiinnostavia, ja kemiantekniikan diplomi-insinööri Anja Nysten kirjoittaa loistavaa blogia. Kirja sen sijaan ei ihan tyydytä. Suutari ei niin sanotusti pysy lestissään. Haluaisin lukea kotien kemikaaleista, en ohjeita lasten hoitoon ja kasvatukseen. Kaikki olennainen kirjasta kyllä löytyy ja ihan asiallisessa paketissakin, mutta vähintäänkin kolmasosa on ihan turhaa huttua.

Anja Nystén: Kemikaalikimara lapsiperheille, 2013 Teos, 295 sivua, lainattu kirjastosta. 

Maailma täynnä meitä eli väestönkasvusta

Luin tätä tosi pitkään, vaikka olikin mahdottoman hyvä ja mielenkiintoinen kirja. Niin täynnä painavaa asiaa, että eihän se kaikki päähän jäänyt. Voisi ihan hyvin lukea vuoden, parin päästä uudelleen.

Paljon tilastotietoa ja faktaa, mutta tarinoiden ja anekdoottien kautta kerrottuna. Käsittelee lukuisten maiden syntyvyyttä ja perhesuunnittelua. Miksi jossain tehdään paljon lapsia ja miten jossain on saatu syntyvyys laskemaan hyvinkin nopeasti.

Ehdottomasti suosittelen! Jos tuntuu lohduttomalta, niin tämän päälle voi lukea myös aiemmin ilmestyneen Maailma ilman meitä -teoksen.

Alan Weisman: Maailma täynnä meitä, Atena 2014 (alkuteos 2013), 557 sivua. Omassa kirjahyllyssä.

Temperamentti

Aktiivisuus, reagointi uusissa tilanteissa, sopeutuminen, vastauskynnys, reaktioiden voimakkuus, häirittävyys, mielialan laatu, sinnikkyys. Temperamentti tarkoittaa käyttäytymistyyliä, ja se säilyy monelta osin samankaltaisena läpi elämän.
Mietin kirjaa lukiessani sekä lastani että itseäni. Ei voi muuttaa totaalisesti tapaa kohdata maailma, mutta voi miettiä, miten helpottaa tilanteita.
Kiinnostava kirja. Luin parissa illassa, hyvin helppolukuinen opus. Jonkin verran jo tuttua juttua, mutta paljon uutta. Taidan kaivella käsiini jonkin aikuisten temperamenttia käsittelevän kirjan.

Liisa Keltinkangas-Järvinen: Temperamentti - ihmisen yksilöllisyys, WSOY, 2004, 319 sivua. Lainattu kirjastosta.

Hilpeää ja vähemmän hilpeää romaania

Kuten aina niin nytkin kirjojen postaaminen on jäänyt roikkumaan.

Luin tuossa talvella Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan hiihtokirjan. Oikein hauska, vaikka en penkkiurheilija olekaan ja monet kirjassa mainitut hiihtäjäsuuruudet olivat minulle tuntemattomia.

Sitten luin kuvottavan kirjan Juoksee saksien kanssa. Joskus vuosikausia sitten eräs kaverini suositteli kirjaa (tai kirjasta tehtyä elokuvaa, en ole ihan varma) ja kirja eksyi hyllyyni. Minulla on lukemattomia lukemattomia kirjoja hyllyssä, ja haluaisin saada ne luettua. Niinpä tartuin tähän muistelmateokseen, jonka kannessa Washington Postin toimittaja kuvailee pitkällä adjektiivilistalla. Ensimmäinen niistä oli hilpeä.

Kirjassa oli muutamia ihan hauskoja kohtauksia, mutta muuten en osannut millään muotoa pitää hilpeänä tositapahtumiin perustuvaa teosta, jossa epätasapainoisten vanhempien lapsi annetaan sairaalle psykiatrille ja tämän perheelle hoidettavaksi. Lapsi elää maailmassa, jossa lapsista ei huolehdita ja puolet lähipiiristä ovat pedofiilejä.

Toinen pitkään lukemattomana ollut kirja on George Orwellin Vuonna 1984. Klassikot eivät koskaan ole sattumalta klassikoita. Paljon miettimisen aihetta.

Tuomas Kyrö: Mielenstä pahoittajan hiihtokirja, WSOY, 108 sivua, ilmestynyt vuonna 2016. Ostettu miehelle joululahjaksi.

Augusten Burroughs: Juoksee saksien kanssa, Sammakko, 300 sivua, alkuteos v. 2002, suomennettu 2009. Omassa hyllyssä pokkarina.

George Orwell: Vuonna 1984, WSOY, 370 sivua, alkuteos 1949, tämä suomennos v. 1999. Omassa hyllyssä pokkarina. 

Kaksi romaania

Kovasti on tehnyt mieli tarttua kaunokirjallisuuteen, mutta en ole osannut päättää mihin.

Joulukuussa luin aina yhtä ihanan Supernaiivin (Erlend Loe). Se on hauska ja saa minut hyvälle tuulelle. Ja olen sen siis lukenut moneen kertaan, en poista kirjahyllystäni.

Ostin jo aikaisemmin Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon voittaneen (2015) Saara Turusen Rakkaudenhirviön. Se lojui muutaman kuukauden hyllyssä ennen kun otin sen joululoman lukemiseksi. Sainkin jo tammikuun puolella sitten lopppuun. Ei ollenkaan huono. Jopa hyvä. Tässä sitä miettii, miten ihminen näkee itsensä. Ja miten perhe ja suku meihin vaikuttaa.

Erlend Loe: Supernaiivi (alkuteos 1996), 222s, omassa kirjahyllyssä.

Saara Turunen: Rakkaudenhirviö (2015), 441s, omassa hyllyssä, mutta lähtee kiertoon.