Heh heh.

Kun sain gradun valmiiksi kesäkuussa, vähän ennen juhannusta, aloitin Kyrön kirjan Mielensäpahoittajasta. Ja nyt, syyskuun puolessa välissä sain sen loppuun. Eli käytännössä luin sitä kerran tai pari silloin kesäkuussa ja nyt luin sitten parina sykäyksenä loppuun. Olen lukenut tätä ennen Mielensäpahoittajan ja ruskean kastikkeen.
Tykkään kovasti. Juuri tällainen huumori puree minuun.

Tuomas Kyrö: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja. WSOY 2014. 248 sivua. Lainasin kirjastosta.