100 kirjaa

Löysin blogin, jossa kaksi nuorta naista lukevat kirjoja 100 kirjan listalta, jotka pitäisi lukea ennen kuolemaansa. Lista on peräisin Keskisuomalaisesta, maaliskuulta vuodelta 2009. Täytyy sanoa, että kohtuullisen paljon minua sivistyneempiä tyttöjä. Heidän lähtösaldonsa olivat 20 ja 14. Minä pääsin lukuun 25 (nää on muuten niitä listoja, joissa aina joku sanoo, että oon nähnyt sen elokuvana tai pahinta, että on lukenut jonkin lyhennelmän!), vaikka ikää on tuplasti.

Ihan varma en ole siitä, olenko lukenut ihan jokaisen Asterixin, mutta Viisikko-sarjan olen lukenut kokonaan. Narniaa en ole lukenut kokonaan enkä Harry Pottereistakaan kuin kaksi (?) ensimmäistä. Grimmin satuja olen toki lukenut, mutta en ehkä tollaista kokoelmaa.

Riipaiseva rakkaustarina van Goghin muusasta

Van Gogh on hyvin kiehtova taiteilija. Hänen teoksensa ovat mykistäviä ja hänen elämänsä oli ihmeellinen. Tässä romaanissa kirjailija on tutustunut taiteilijan viimeisiin viikkoihin Auvers-sur-Oisessa (jossa hän lopulta päätti päivänsä ampumalla itseään rintaan).

Historia ei kerro kaikkea ja kirjailija onkin antanut mielikuvituksensa laukata aukkopaikoilla. Van Goghilla ja kirjan kertojaminällä Margueritella on saattanut olla suhde, tällaisesta on pieniä vinkkejä. Mutta voi olla olemattakin. Tässä kirjassa rakkaustarina on kuitenkin riipaisevan tosi. Tarinassa seurataan van Goghin viimeisten maalausten syntymistä. Minulla olikin rinnalla teos, jossa on aikajärjestyksessä kaikki van Goghin teokset.

Marguerite on van Goghia hoitaneen lääkärin tytär, joka eli hyvin suojattua elämää ahdistavassa, täynnä salaisuuksia olevassa talossa. Kirjan lopussa kirjailija kertoo, mitkä asiat ovat puhdasta faktaa ja mitkä arvailuja ja mitkä keksittyä.

Loistava tarina!

Alyson Richman: Van Goghin viimeinen rakkaus, Minerva 2008 (alkuteos 2006), 283 sivua. Ostettu kirpputorilta hintaan 2 euroa 30 senttiä (kovakantinen).

Merkintöjä suljetulta osastolta

Nimimerkki SusuPetal on takakannen mukaan netistä tuttu kirjoittaja. En ollut koskaan kuullutkaan hänestä, kun sattumalta nappasin lähikirjaston uutuushyllystä hänen teoksensa Sairaalapäiväkirja, merkintöjä ja kuvia suljetulta osastolta. Kirja on nimensä mukaisesti päiväkirja, runomuodossa. Runot eivät ole hiottuja, syvällisiä tai monisyisiä. Tuokiokuvia, jopa hupsuja. Niinhän sitä sanotaan, että elämä on draamaa läheltä katsottuna ja komediaa kauempaa katsottuna.

SusuPetal: Sairaalapäiväkirja, merkintöjä ja kuvia suljetulta osastolta, Bod 2010, 99 sivua. Lainasin kirjastosta.