Tunnustuksia ja perjantaifiilis keskellä viikkoa

Kiitos Aikatherinelle, Leijonalle ja Veralle tunnustuksista, tämä lämmittää mieltä kummasti.
I love your blogs too :-)

Säännöt ovat seuraavat:
1. Kiitä linkin kera blokkaajaa, jolta sait tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin viidelle suosikkiblogillesi ja kerro heille siitä.
3. Kopioi tunnustuksen Post it -kuva ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempiblokkaajasi jakavat sen eteenpäin.


Tunnustus on jo kiertänyt monessa blogissa, näissä en sitä vielä ole nähnyt joten tässä tunnustusta eteenpäin:
Calendula, raapaleesi ovat hullun, hauskan karmean upeita.
Maija, blogisi on herättelee niin ajatuksia kuin tunteitakin, ja ajoittain myös ravistelee
Kettu, blogisi on ihanan raikas ja kuvasi upeita
E.K., ahkeruutesi joskus vetää minut mykäksi
Susi, blogisi kupliva huumori piristää päivää


Tämä viikko on alkanut ihan hullusti, vaikka on vasta keskiviikko olen jo ihan perjantaitunnelmissa. Tein maanantaina 12 tuntisen työpäivän, ei kirjoittelua. Tiistai noudatti samaa kaavaa ja tänään on sitten akuuteimmat hommat alta pois. Mikä tarkoittaa, että tänään sain nakutettua patoutuneet tarinankäänteet talteen ja loppuviikon illat voin pyhittää huoletta kirjoittamiselle. Alkamaisillaan oleva virtuaalinen kirjoitusleiri on ladannut minuun ylimääräistä energiaa, voi kumpa tämä vire säilyisi.

Tuumailuja ja senttejä

En olisi kuvitellut että tulee päivää, jolloin hylkyä on mukava saada. Tänään minulla oli sellainen päivä. Vaikka ykkönen on jo julkaistu omakustanteena, jokin osa minusta haluaa saada selvyyden olisiko tekstini kelvannut kullekin kustantamolle. Tänään sitten sain yhden kustantamon  vastauksen lyhyen palautteen kera, jossa toivotaan lähettämään käsikirjoituksia jatkossakin heille. Pihviosuudessa mainittiin päähenkilön ohkaisuudesta, mutta samalla kiiteltiin pahiksen kuvausta. Ja kehuttiin vauhdikasta, seikkailumaista juonta. Ihanaa :-) Suurin ongelma oli kuitenkin tarinan ajankohtaisuus, kirjan myynnin ei uskota vetoavan enää maagisen päivämäärän jälkeen. Niinpä. Tämän kässärin piti olla valmiina jo kaksi vuotta sitten.
Onko hassua olla onnellinen hylystä? Minä olen, satakymmenprosenttisesti. Ensimmäinen palautteellinen hylkyni :-)

Kannattiko omakustanne? Ei ainakaan ansaintamielessä. Tosin se ei ollut edes tavoitteena. Muuta hyötyä on vielä liian aikaista arvioida. Tämä kokemus on opettanut ainakin sen, että omakustannetta on lähes mahdotonta saada kirjakauppojen hyllyille. Ei siellä näy Jonain päivänä kaduttaa- omakustannettakaan. Myöskään lehtikritiikkejä ei lähettämistäni ilmaisnäytteistä huolimatta herunut ainuttakaan. Ei edes paikallislehdistä. Tosin espoolaiset paikallislehdet ovat aika suuria. Onneksi ykkösestä on tehty kaksi blogiarviota, olen niistä hurjan kiitollinen.
Kirja myy hieman tasaiseen tahtiinsa, enkä mitään suuria odottanutkaan. Ja nyt se näyttäisi olevan hankinnassa useampaankin kirjastoon. Jännittävää, mahtaako se tarttua lukijoiden matkaan? Suomen kirjastolaitos on aivan huippu, mahtava instituutio niin lukijan kuin kirjoittajankin näkökulmasta (huomaatteko, en tohdi kutsua itseäni kirjailijaksi).
Google Adwordsien avulla on muuten halpa mainostaa, jos jotain sattuu kiinnostamaan. Sitä kautta olen saanut generoitua liikennettä Ajan loppu-sivulleni.

Nyhjään kotona, vaikka Helsingissä taiteillaan yössä. Olin suunnitellut meneväni, mutta alkusyksyn flunssa sai minut toisiin aatoksiin. Tein sitten taidetta itse tänään ja jatkankin kenties vielä.

Slow writing

Kädet eivät ole vielä täysin toipuneet, mutta parempaan päin ollaan menossa. Kirjoittelen hitaasti ja harkiten. Ja huomasin, että tällainen slow writing sopii minulle. Slow food ja slow movement ovat edelleen trendikkäitä, joten miksei sitä voisi laajentaa myös kirjoitteluun. Leppoistaminen kuulostaa niin lupsakkaalta. Stressaankin vähemmän. Vuodenvaihteeseen itse asettamani aikataulun olen heittänyt ikkunasta ulos.
Tällä verkkaisella kirjoittamistyylillä tulee kerralla mietitympää ja valmiimpaa tekstiä.Toisaalta olen Aavistuksen kanssa siinä ihanan antoisassa vaiheessa, että perusrunko on kasassa ja täydentelen tarinaa sopivilla sivujuonteilla ja lisäkohtauksilla. Tosin alitajuntani on päässyt yllättämään minut. Aavistuksen piti olla proosaa, mutta nyt siellä liikkuu myös murhaaja. Hmm, olisiko tällä jotain tekemistä leopardin pilkkujen ja suutarin lestin kanssa?

Kuivaharjoittelua ja paluuta arkeen

Loma loppuu ja huomenna koittaa paluu arkeen. Hieman hirvittää ja itsesäälittää. Kesällä olen heittäytynyt luonnolliseen rytmiin ja mennyt nukkumaan aamuyön puolella. Rytmiin palautumiseen menee aina oma aikansa. Työpaikalla puhaltavat myös uudet tuulet, siitä hirvitys. Toisaalta se voi tuoda myös mukavaa vaihtelua, saa sitten nähdä.
Hirvittää myös käsieni jaksaminen, työ kun vaatii myös tietokoneella käkkimistä. Olen kirjoitellut varovaisesti, vain noin sivun per päivä. Olen myös kuivaharjoitellut lukemalla jo kirjoitettua ja mielessäni miettinyt miten tekstiä muokkaisin. Minulla on maneeri (tai siis varmaan montakin), jo Ajan lopussa käytin paljon epäsuoraa dialogia. Sain tästä palautetta niin koelukijoilta,Vinttikamarista ja Kaunosielulta. Sama tauti vaivaa näemmä myös Aavistuksessa,  vaikka olen tietoisesti pyrkinyt välttämään niitä.
Luen parhaillaan Asko Martinheimon teosta Parempi lause, kirja sisältää valtavasti erilaisia harjoitteita kielen parantamiseksi. Myös dialogiharjoitteita. Käsiä säästääkseni teen niitä pääni sisällä. En tiedä, tekeekö kirja minusta parempaa kirjoittajaa, mutta ainakin se tekee minut tietoisemmaksi kielellisistä tyylikeinoista.

Miljöökuvia

Lukuhoukka, Dee ja Kristiina ovat postailleet miljöökuvia ja ajatus tuntui niin houkuttelevalta, että päätinpä minäkin ryhtyä tuumasta toimeen. Nämä kuvat ovat inspiroineet minua ykkösen kanssa ja ovat siis Ajan lopun miljöötä. Käsistä kirjoittaessani tarkistin muutamia yksityiskohtia juuri näiden matkakuvien avulla. Ja ennenkaikkea ne auttoivat minua pääsemään oikeaan tunnelmaan :-)

Ajan lopun auringonlasku

Auringonpaistetta ja rantaelämää

Chichen Itza

El Caracol - muinainen observatorio

Kun pimeys syvenee, Enrico kätkeytyy pensaiden taakse.

Pyhää tequilaa!

Iguaani lämmittelemässä

Kasveja