Aavistuksia ja synkkiä lapsuusmuistoja

Jos haluat säilyttää hyvän/positiivisen tuulesi, älä lue alla olevaa postausta.

Langaton nettimme sanoi itsensä irti ja olen ollut nettipimennossa pari päivää. Tauko on tehnyt kirjalliselle harrastukselleni hyvää. Käännösprojekti on edennyt parikymmentä sivua ja Aavistukseen kirjoitin uuden nyanssin. Tosin en vielä tiedä jätänkö kohtausta Aavistukseen.

Tuota kohtausta ei ollut helppo kirjoittaa, tosin sen raakaversio soljui minusta ulos ihan itsestään. Jonkinlaista kirjoitusterapiaa. Lapsuusajan ystäväni kodissa eivät asiat olleet lainkaan hyvin, mutta eihän sitä muksuna mitään ymmärtänyt. Kunhan leikittiin ja pidettiin hauskaa. Myös siellä kodissa. Vasta nyt aikuisiällä osaa ihmetellä tiettyjä kummallisuuksia. Esim. miksi minä en saanut pitää hienoa, kristallikrassein koristeltua choker-tyylistä kaulapantaa ja miksi se oli kätketty barbilaatikon taakse. Sitä ei saanut näyttää äidille, se oli ystäväni ja hänen isänsä salaisuus. Vittu! En minä silloin mitään tajunnut.

Pelkäsin ainoastaan tämän kodin keittiön kivilattiaa, sen kun kerrottiin olevan hurjan liukkas. Niin liukas, että perheen äiti vähän väliä liukasteli keittiössä Tai niin ainakin kerrottiin.

Aavistuksessa sivutaan tämän kaltaisia asioita jo entuudestaan, mutta todennäköisesti tulen muuttamaan tätä kohtausta fiktiivisemmäksi. En halua hyväksikäyttää entistä ystävääni yhtään enempää. Raakaversion saatan kyllä säilyttää tällaisenaan, se toimii terapiana.

P.S. Muokattuani tätä kohtausta tänään kävin näissä tunnelmissa lukemassa Jeren huikean runon Lisää sinistä. Kaikessa synkkyydessään aivan uskomattoman taitava runo!

Voihan vietävä

Olen potenut flunssaa, eikä Aavistus ole edennyt askeltakaan. Kun päässä huimaa, sydän hakkaa epätahtiin ja nenä on turvoksissa, eivät sanat halua tulla luokseni. Ei mikään pikkuflunssa tällä kertaa siis.
Onneksi minulla on käännösprojektini, tosin aiemmin olin kuvitellut kääntäneeni jo kolmasosan ykkösestä. Lukujen määrän suhteen tämä kyllä pitää paikkansa, mutta en ollut huomioinut että luvut voivat olla pidempiä loppupäässä. Oikeasti kasassa onkin vasta neljännes.
Mutta tämä juna on nyt lähtenyt asemalta, eikä se hevin pysähdy. Palautteen saamisen palo on suuri ja jatkan puurtamista. Ehkä jonain päivänä Rina Reeves julkaisee teoksensa ;-)  Kiitos kaikille vinkeistä, tutkin parhaillaan eri vaihtoehtoja e-kirjan julkaisuun.
Tämä käännöstäminen tekee hyvää myös ykkösen suomenkieliselle versiolle ja itselleni kirjoittajana. Olen riisunut tekstin kannalta turhia adjektiiveja reilulla kädellä, se tekee tekstistä napakampaa. Tekstiä pystyy katsomaan nyt myös aidosti  lausetasolla ja huh, mitä lausehirviöitä olen saanut aikaan. Kaameita kapsahduksia, emämöhkösiä:

• Hammasta purren hän istahti takaisin istumaan 

• Rauniot sijaitsivat aivan rannikon tuntumassa (siis oikeasti tarkoitin rannan tuntumassa)

•  "..." X hymähti naurahtaen (jossain vaiheessa minulla oli tarve keksiä henkilön sitaatteihin muutakin kuin X sanoi. Tässä sitten meni oikein kunnolla överiksi)

• Henkilön sukunimi väärin, käytin toisen hahmon sukunimeä

• jamyös (miksei wordin automaattichekkeri ollut huomannut tätä?)

Onneksi näitä ei ole kauhean monta! Saattaisi nimittäin oma huumori huveta olemattomiin. Vielä naurattaa, välillä.

Liebster Blog

Minut on haastettu ja palkittu, kiitos kunniasta Marke Marken maailmasta ja Kyllä tämä tästä... Iloksi Muuttuu -blogista! Olen iloissani saatuani tämän haasteen ;-)

Ohjeet olivat seuraavanlaiset:


1. Kiitä antajaa ja linkitä hänen blogiinsa
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi jolla on alle 200 lukijaa, ja kerro se heille jättämällä kommentti
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen

Haastan mukaan seuraavat kirjoittajablogit:
Leijonan Leijona yrittää kirjoittaa
Satakielen Satakielen sanoin
Paulan Luen ja kirjoitan-blogista
Johannan Kyhhäys-blogista
Veran Vera(n) Italia-blogista

Tässä viisi suosikkiani, joita ei vielä oltu ehditty palkita. Niitä on kyllä paljon muitakin. Pitänee säästää muillekin jotain linkitettävää ;-). Kiitos blogien pitäjille saamastani vertaistuesta, kirjoittaja-aiheisista keskusteluista ja ennenkaikkea ilosta!

Lupauksen lunastus(ko)

Joskus loppuvuodesta lupasin itselleni julkaista ykkösen omakustanteena, jos kala ei käy onkeen muutoin. Tähän mennessä onni ei ole ollut myötä, tilanne on 6 hylkyä ja viisi vastaamatonta. Ovathan oman käden oikeuteen turvautuneet monet kuuluisatkin kirjailijat, joista Mika Waltari ehkä nimekkäin.

Miksi? Se on erittäin hyvä kysymys. Unelmoin ja haaveilen. Askelia tosin on jo mittarissa sen verran, että nuo haaveet ovat enemmän sellaisia voimaa antavia päiväunia. Suurimman osan ajasta jalkani ovat tukevasti maan kamaralla. Päällimmäinen motiivi lienee palaute. Janoan palautetta, oikeiden lukijoiden takaisinkytkentää.

Suomessa näyttäisi olevan hiljaista omakustannerintamalla, joten kunnianhimoisesti lähtisin isommille vesille. Ykkösestä on nyt kolmasosa käännetty englanniksi. (Juu, olen itse kääntänyt kun olen pitänyt paussia Aavistuksen kanssa. Siviiliammatista on ollut tässä urakassa apua, vaikka en kielenkääntäjä olekaan.) Viidestä ensimmäisestä luvusta saamani palaute on ollut pääosin positiivista, olen luetuttanut niitä englanninkielisellä kirjoittamista harrastavalla kollegallani ja hänen kahdella kirjoittajakontaktillaan.
Ennen omakustanteen julkaisua kieliasu pitäisi luonnollisesti tarkistuttaa. Ajattelin räikeästi hyväksikäyttää tuota edellämainittua kollegaa ainakin osittain. Ihana ihminen, tarjoutui tähän vapaaehtoisesti. Ja loput voisin kustantaa itse, esim CreateSpacelta saisi 10 000 sanaa hintaan 120 dollaria, eli n. 97 euroa.

Ykkönen on viihteellinen jännäri, joka sijoittuu vuoteen 2012 Mayojen ennustuksen  luomiin tunnelmiin. Tämän vuoksi haluaisin kirjani ulos viimeistään loppukesästä. Toki voisin kirjoittaa sen myös uusiksi, ilman tuota maya-kytköstä. Se on kuitenkin vain pelkkä lisämauste. Mutta jotenkin huvittaisi katsoa kuinka pitkälle näillä siivillä nyt lennettäisiin. Siviiliammattini vuoksi kirjoitan joka tapauksessa salanimellä, joten mitään peruuttamatonta tuskin tapahtuisi. Kirjailijanimeä voisi vaihtaa kakkosta varten, jos nyt tulee kaamea mahapommi.

Mitä mieltä olette, onko tämä ihan toivotonta? Äänestää voi oikeanpuoleisessa sivupalkissa.
Ja ihan huvin vuoksi, mikä olisi hyvä nimi viihdekirjailijalle?

Kirjoitusloman tarpeessa

Ihanaa, pääsiäisloma alkaa! Olen hyvällä tuulella, tänään kotonamme vieraili harvoin nähtyjä tuttuja. On mahtavaa huomata, ettei side katkea, vaikkei toisia näekään kovin usein. Se side venyy paukkumatta ja kohdatessa tuntuu, kuin mitään etäisyyttä ei olisikaan.
Pieni takaisku pääsiäisvierailun suhteen tosin oli, etten onnistunut löytämään pääsiäiskoristeitamme mistään. Ne ovat varastossa, omassa laatikossaan, mutta tuo laatikko pentele on kadonnut. No niin, mutta lopun pääsiäisen vietämme kotona loikoillen, ulkoillen, lapsen kanssa touhuillen sekä tietysti lukien ja kirjoittaen.
Aavistuksen runko on pääpiirteittäin kirjoitettu, nyt pääsen täydentämään seikkailevia sivupolkuja ja syventämään hahmoja. Ykkösen kanssa nautin eniten juuri tästä vaiheesta. Toivottavasti kädet vain kestävät tämän näpytysurakan.

Iloista Pääsiäistä itse kullekin!

Kuriin palautus

Tarvitsisin kurinpalautusta. Viimeisen parin viikon aikana olen huomannut, että ajatukset ryömivät varkain Aavistukseen kesken työpäivän. Ilman lupaani. Sitten jossain vaiheessa havahdun ja työnnän ajatukset syrjään. Omaa päätään on hankala hallita. Teen aivotyötä ja ongelma on tuttu päinvastaiseen suuntaan, välillä on vaikeaa lopettaa työasioiden pohtimista kotiovella. Lapsi toimii hyvänä ajatusten fokusoijana, mutta nukkumaanmenon jälkeen työnteko on jatkunut.
Ja nyt viime päivinä Aavistus on tullut kutsumattomana vieraana keskelle työpäivääni. En voi antaa tämän jatkua, en saa. Tällaisilla tarinoilla ei ole tapana päättyä hyvin. Toisaalta, eihän kukaan minun pääni sisälle näe.
Yksi syy lienee, että töissä on viime aikona ollut hieman nihkeää - paras työnimu on kaukainen muisto. Toinen syy löytynee runopurskauksesta, en ole ehtinyt iltaisin kirjoittamaan Aavistusta tarpeeksi. Tämä tarina haluaa tulla kerrotuksi, mutta mikä vimmattu kiire sillä on? Tämän postauksen jälkeen kirjoitan niin paljon kuin käsistä lähtee, tarvittaessa vaikka aamuun asti. Olkoon se ensimmäinen kurinpalautus.

Onneksi ensi viikonloppuna on pääsiäinen, ehkä neljän päivän loman aikana saan tilanteen tasapainoon. Tätä postausta ei pidä tulkita valitukseksi, lähinnä tämä on ääneen ihmettelyä. Ja toteamista ettei tällainen peli vetele. Oikeasti tämä on ihanaa, viimeksi minulla oli tällainen kirjoitusvire kaksi vuotta sitten, kun työstin ykköstä.