Olen talven mittaan oivaltanut, että avain psykofyysiseen hyvinvointiini eikös olekin hieno ilmaisu? on päivittäinen ulkoilu.
Vähintään tunnin verran ulko-oleilua pitää psyykeen ja fyyseen jotenkuten raiteillaan.
Oli vikatikki siirtyä bussinkäyttäjäksi. Olen niin pahuksen pihi, etten aio luopua yhdestäkään maksamastani bussistelupäivästä. Syksyllä oli muka niin paljon tohinaa ettei kannattanut pyöräillä, jatkuvasti oli jotain lasten saattamista tai muuta. Jatkossa saavat kyllä mennä itse.
Alkuviikosta (ja eilen) hatutti, potutti, ahdistutti ja angstasi, semmoisella tavalla kuin tämmöistä jälkiuhmaista ja jälkiteini-ikäistä keskiäkäistä naista nyt vaan voi ahdistaa, angstata ja potuttaa.
Pakottauduin kävelylle.
Vartin jälkeen alkoivat kädet lämmetä, mutta potutti aina vain.
Puolen tunnin nurkilla arvelin, että ehkä ja mahdollisesti elämässä saattaa jostain näkökulmasta katsottuna olla jotain hyvää.
Kolmen vartin kävelyn jälkeen aloin nähdä ympärilleni.
Tunnin käveltyäni olin aivan loistavalla tuulella.
Uskomattoman vaikeaa on semmoisen tuntiulkoilun toteuttaminen, sittenkin vaikka asian tiedän. Vaikka yritän suhtautua päivittäiseen ulkoiluun kuin lääkkeeseen. Sitä pitäisi ottaa vaikkei mieli tekisikään, joka päivä. Tunnin verran.
Voisinkohan ruveta metsuriksi ilman sitä metsurointiosiota?
Tunnin ulkoilu näillä meidän leveysasteillamme vaatii jatkuvaa liikkeellä oloa. Vaikka oikeastaan luulen kyllä että pitkällään makoilukin jossain lempeässä lämpöisessä tuulessa riittäisi kuittaamaan päivittäisen ulkoilutarpeeni.
Tiedän, että lääkärit voivat kirjoittaa liikuntareseptejä.
Mahtaisikohan joku tohtori kirjoittaa minulle tossureseptin? Tarvitsisin uudet talvikengät.
Menisin kauppaan vaiko apteekkiin? ja myyjä laittaisi semmoiset puolikuun muotoiset lasit nenälleen ja katsoisi minuun niiden lasien yli ja sanoisi lempeän ankarasti että rouva-hyvä, tiedättehän että nämä auttavat vain säännöllisesti käytettynä? Teidän on parasta käyttää näitä ihan säännönmukaisesti joka päivä, vähintään tunnin verran.
Kyllä juhlallisesti pukisin lääkinnälliset tossut jalkoihini ja pistelisin menemään.
Vaikka kyllä olisi vielä hienompaa jos lääkäri kirjoittaisi semmoisen reseptin että pitäisi pystyttää riippumatto johonkin oliivilehtoon lämpöiseen tuuleen keinumaan. Siinä reseptissä olisi että pitää ottaa päivänokoset siellä oliivilehdossa ainakin tunnin verran joka päivä ja sitten illansuussa kävellä nautiskelemaan etelän pimeänlämpimästä illasta.
Siinä se vasta ihmisen mielenterveys varjeltuisi.
kehvatsun pää
Päänsärky on kyllä ihmiselle viheliäinen seuralainen.
Meneillään toinen päivä siitä päänsäryn kaikkein viheliäisimmästä muodosta, joka lähtee pois vain särkemällä, kesto mitä tahansa yhden ja neljän päivän väliltä, lääkkeet helpottavat hetkittäin, jopa työkuntoon.
Parempaa huomista odotellessa.
*
Keskenkasvuiset yllättivät taas.
Kaksi kolmesta on hakenut kesätöitä: toinen hakee vapaaehtoishommia, toinen on rahankipeä.
Täydellisellä horjuttamattomalla nuoruuden itsevarmuudella ne ovat lykkineet maailmalle elämänsä ensimmäiset työhakemukset.
Ajattelin, että en voi olla rohkeudessa sen huonompi.
Töitä en hakenut, mutta muuten olin ihan samalla tavalla itsevarman hullunrohkea.
En ehtinyt edes sähköpostiani sulkea, kun sain jo palautebumerangin: kiitos, mutta ei kiitos.
Hyvä näin, kuitenkin.
*
Kehvatsun pää.
*
Meneillään toinen päivä siitä päänsäryn kaikkein viheliäisimmästä muodosta, joka lähtee pois vain särkemällä, kesto mitä tahansa yhden ja neljän päivän väliltä, lääkkeet helpottavat hetkittäin, jopa työkuntoon.
Parempaa huomista odotellessa.
*
Keskenkasvuiset yllättivät taas.
Kaksi kolmesta on hakenut kesätöitä: toinen hakee vapaaehtoishommia, toinen on rahankipeä.
Täydellisellä horjuttamattomalla nuoruuden itsevarmuudella ne ovat lykkineet maailmalle elämänsä ensimmäiset työhakemukset.
Ajattelin, että en voi olla rohkeudessa sen huonompi.
Töitä en hakenut, mutta muuten olin ihan samalla tavalla itsevarman hullunrohkea.
En ehtinyt edes sähköpostiani sulkea, kun sain jo palautebumerangin: kiitos, mutta ei kiitos.
Hyvä näin, kuitenkin.
*
Kehvatsun pää.
*
nettiosteskelukriizi
En ole kovin harjaantunut nettiosteskelija.
Joskus olen yrittänyt jotain tilata kaukomailta.
Aika usein en ole onnistunut, kun olen joko kadottanut ostoskorini tai kun en ole osannut vahvistaa korttiostostani. Yleensä olen saanut sähköpostiini viestin että emme ole kyenneet vahvistamaan tilaustanne nro654321. kerran niitä ostoksia ei saanut tuottaa eurooppaan, en vieläkään ymmärrä miksi.
Vaikka kuinka olen raivoisasti näppäillyt sekalaisten korttien lukuja ja numeroita korttien etu- ja takapuolelta ja lähetellyt viestejä sinne ja tänne ja jos joskus olen tilauksissani onnistunut, niin enimmäkseen vahingossa ja raha on mennyt yleensä joltain omituiselta momentilta täysin käsittämättömästi.
sittemmin minulle on selvinnyt, että vika on ollut täysin omani, kun olen bannannut omalta vakikortiltani sen nettikäytön. se juttu on nyttemmin korjattu yhdellä ravakalla tuplaklikkauksella.
Ihan tammikuun alussa Isosisko löysi unelmiensa rippijuhlamekon ihmeellisestä intterneetistä ja aikani asiaa prokrastinoituani ja kauhisteltuani vyötin kupeeni ja tilasimme sen unelmien rippijuhlaklänningin.
Raha meni tililtä vips vain ja puku tuli lähipostiin vips vain. Alusmekko oli vääränlainen ja palautimme sen järjettömän prokrastinaation ja kauhistelun jälkeen luonnollisesti ja se meni perille vips vain ja palautusrahat tulivat tilille vips vain ja sain sähköpostiini ihanan palautekyselyn ja vastaukseeni vielä ihanamman vastauksen.
Tämän kokemuksen rohkaisemana päätin kohentaa kissojen elämänlaatua ja tilasin niille uuden kissanpuun.
Ensin oli valinnanvaikeus.
Kuvittelenko vain, vai onko eri tuotteiden välillä sompailu ihan hirvittävän vaivalloista? Kun tarkistan mitat yhdestä, kadotan sen toisen potentiaalisen kokonaan ja vaikka kuinka yritän sitä löytää, se koko tuote onkin kadonnut ikiajoiksi jonnekin bittiavaruuden uumeniin.
Löysimme lopulta semmoisen kissapuun, mikä ei kadonnut bittitaivaaseen ja oli sekä hraH:n että eläinasiantuntijamme Pikkusiskon mielestä riittävän hyvä.
Tilasin sen.
Sitten rupesin arpomaan maksutapaa.
Kun selvittelin nettikaupan maksuvaihtoehtoja, kadotin kumminkin sen kissapuun.
Sitten kadotin hetkeksi koko kaupan.
Kun löysin sen, ostoskorini oli tyhjentynyt.
Löysin kissapuun uudestaan. Tilasin sen uudestaan.
Maksoin uhkarohkeasti kortilla. Sain sähköpostiini tilausvahvistuksen ja olin niin tyytyväinen elämääni.
Kun sunnuntaiaamuna menin tutkailemaan sähköpostiani, minulle olikin tullut tilausvahvistus myös toisesta samanmoisesta kissapuusta.
Stressaannuin, koska en oikeastaan haluaisi ostaa kahta puuta. Enkä ainakaan maksaa kahta puuta.
En oikeastaan tarvitse kahta puuta.
Mutta toisaalta, palautuskäytäntö näytti aika työläältä, piti printata ja soittaa ja puhua kielillä ja vaikka mitä merkillistä.
Keksin, että myynkin sen toisen puun anoppilaan. Kävimme anoppilassa, suostuttelin anopin samalle kannalle.
Tulimme kotiin.
Katsoin sähköpostiini. Hyvä rouva, emme ole kyenneet vahvistamaan tilauksenne 123456 maksua.
Päättelin, että se toinen kissapuu on kukaties sittenkin jäänyt maksamatta.
Menimme uudestaan anoppilaan. Sanoin, että ehkä sitä puuta ei tulekaan. Anoppi oli pettynyt.
Minua puolestaan jännittää ihan järjettömästi: tuleeko yksi vai kaksi, ja milloin tulee ja mihin tulee ja kuka ne oikeastaan maksaa, milloin ja millä rahalla?
Joskus olen yrittänyt jotain tilata kaukomailta.
Aika usein en ole onnistunut, kun olen joko kadottanut ostoskorini tai kun en ole osannut vahvistaa korttiostostani. Yleensä olen saanut sähköpostiini viestin että emme ole kyenneet vahvistamaan tilaustanne nro654321. kerran niitä ostoksia ei saanut tuottaa eurooppaan, en vieläkään ymmärrä miksi.
Vaikka kuinka olen raivoisasti näppäillyt sekalaisten korttien lukuja ja numeroita korttien etu- ja takapuolelta ja lähetellyt viestejä sinne ja tänne ja jos joskus olen tilauksissani onnistunut, niin enimmäkseen vahingossa ja raha on mennyt yleensä joltain omituiselta momentilta täysin käsittämättömästi.
sittemmin minulle on selvinnyt, että vika on ollut täysin omani, kun olen bannannut omalta vakikortiltani sen nettikäytön. se juttu on nyttemmin korjattu yhdellä ravakalla tuplaklikkauksella.
Ihan tammikuun alussa Isosisko löysi unelmiensa rippijuhlamekon ihmeellisestä intterneetistä ja aikani asiaa prokrastinoituani ja kauhisteltuani vyötin kupeeni ja tilasimme sen unelmien rippijuhlaklänningin.
Raha meni tililtä vips vain ja puku tuli lähipostiin vips vain. Alusmekko oli vääränlainen ja palautimme sen järjettömän prokrastinaation ja kauhistelun jälkeen luonnollisesti ja se meni perille vips vain ja palautusrahat tulivat tilille vips vain ja sain sähköpostiini ihanan palautekyselyn ja vastaukseeni vielä ihanamman vastauksen.
Tämän kokemuksen rohkaisemana päätin kohentaa kissojen elämänlaatua ja tilasin niille uuden kissanpuun.
Ensin oli valinnanvaikeus.
Kuvittelenko vain, vai onko eri tuotteiden välillä sompailu ihan hirvittävän vaivalloista? Kun tarkistan mitat yhdestä, kadotan sen toisen potentiaalisen kokonaan ja vaikka kuinka yritän sitä löytää, se koko tuote onkin kadonnut ikiajoiksi jonnekin bittiavaruuden uumeniin.
Löysimme lopulta semmoisen kissapuun, mikä ei kadonnut bittitaivaaseen ja oli sekä hraH:n että eläinasiantuntijamme Pikkusiskon mielestä riittävän hyvä.
Tilasin sen.
Sitten rupesin arpomaan maksutapaa.
Kun selvittelin nettikaupan maksuvaihtoehtoja, kadotin kumminkin sen kissapuun.
Sitten kadotin hetkeksi koko kaupan.
Kun löysin sen, ostoskorini oli tyhjentynyt.
Löysin kissapuun uudestaan. Tilasin sen uudestaan.
Maksoin uhkarohkeasti kortilla. Sain sähköpostiini tilausvahvistuksen ja olin niin tyytyväinen elämääni.
Kun sunnuntaiaamuna menin tutkailemaan sähköpostiani, minulle olikin tullut tilausvahvistus myös toisesta samanmoisesta kissapuusta.
Stressaannuin, koska en oikeastaan haluaisi ostaa kahta puuta. Enkä ainakaan maksaa kahta puuta.
En oikeastaan tarvitse kahta puuta.
Mutta toisaalta, palautuskäytäntö näytti aika työläältä, piti printata ja soittaa ja puhua kielillä ja vaikka mitä merkillistä.
Keksin, että myynkin sen toisen puun anoppilaan. Kävimme anoppilassa, suostuttelin anopin samalle kannalle.
Tulimme kotiin.
Katsoin sähköpostiini. Hyvä rouva, emme ole kyenneet vahvistamaan tilauksenne 123456 maksua.
Päättelin, että se toinen kissapuu on kukaties sittenkin jäänyt maksamatta.
Menimme uudestaan anoppilaan. Sanoin, että ehkä sitä puuta ei tulekaan. Anoppi oli pettynyt.
Minua puolestaan jännittää ihan järjettömästi: tuleeko yksi vai kaksi, ja milloin tulee ja mihin tulee ja kuka ne oikeastaan maksaa, milloin ja millä rahalla?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)