Meidän nuorisolla on semmoinen ammatinvalinnallisprobleemi, että ne ovat lukeneet ammatinvalintaoppaasta vain kohdan A)
- arkeologi
- aivokirurgi
- arkkitehti
Minulla taas on semmoinen ammatinvalinnallisprobleemi, että haluaisin tehdä sitä missä kävellään syyskuisen aamun raikkaankuulaassa ilmassa. (ei missään muussa)
linssinviilausangst
minua viilattiin linssiin ja näin se kävi:
kävin optikolla, minulle määrättiin uudet lasit. Alkuviikosta sain puhelimeeni tekstiviestin että valitettavasti lasienne valmistus viivästyy valmistusprosessissa havaitun virheen vuoksi, valmistamme lasinne mahdollisimman pian.
Nyt viilaa joku kuumeisesti linssejäni.
Mietin että leikataanko sitä linssimateriaalia jostain isosta levystä ja miten sitä kuperretaan sopivaksi, vai viilataanko jokainen linssi erikseen ja millainen on linssinviilaajan työpäivä? Jos olisi nyt TET, niin heti menisin tutustumaan linssinviilantaan. (ja kartanpiirräntään)
Tai viilataanko niitä ylipäätään, ehkä niille tehdäänkin jotain muuta?
Semmoistakin mietin että mikä valmistusprosessivirhe siellä oikein on tullut ja miten se on havaittu?
Onko ikkunasta hyökynyt sisään jalkapallo ja runnellut kaiken linssimateriaalin, vai onko tullut silkka viilausvirhe? Onko joku pistänyt päähänsä minun silmäni ja sitten katsellut niillä?
Ja vielä semmoistakin mietin, että entä jos kumminkin saan väärät lasit, mitä sitten teen? Ainakin kaksi ihmistä on kertonut että huonot lasit.
Mahtoiko se pirtsakka optikko mitata minut oikein?
Ihan jo kammoan sitä että olo on kuin huvipuistohärpäkkeessä ja peilisalissa yhtaikaa.
Linssinviilauspaniikki.
Sen lisäksi minua harmittaa vietävästi se että nämä nykyiset kakkulani ovat aika söötit ja ne uudet eivät ihan niin, vaan ne ovat - nuorison sanoin - jotkut konttorirottalasit.
Höh.
kävin optikolla, minulle määrättiin uudet lasit. Alkuviikosta sain puhelimeeni tekstiviestin että valitettavasti lasienne valmistus viivästyy valmistusprosessissa havaitun virheen vuoksi, valmistamme lasinne mahdollisimman pian.
Nyt viilaa joku kuumeisesti linssejäni.
Mietin että leikataanko sitä linssimateriaalia jostain isosta levystä ja miten sitä kuperretaan sopivaksi, vai viilataanko jokainen linssi erikseen ja millainen on linssinviilaajan työpäivä? Jos olisi nyt TET, niin heti menisin tutustumaan linssinviilantaan. (ja kartanpiirräntään)
Tai viilataanko niitä ylipäätään, ehkä niille tehdäänkin jotain muuta?
Semmoistakin mietin että mikä valmistusprosessivirhe siellä oikein on tullut ja miten se on havaittu?
Onko ikkunasta hyökynyt sisään jalkapallo ja runnellut kaiken linssimateriaalin, vai onko tullut silkka viilausvirhe? Onko joku pistänyt päähänsä minun silmäni ja sitten katsellut niillä?
Ja vielä semmoistakin mietin, että entä jos kumminkin saan väärät lasit, mitä sitten teen? Ainakin kaksi ihmistä on kertonut että huonot lasit.
Mahtoiko se pirtsakka optikko mitata minut oikein?
Ihan jo kammoan sitä että olo on kuin huvipuistohärpäkkeessä ja peilisalissa yhtaikaa.
Linssinviilauspaniikki.
Sen lisäksi minua harmittaa vietävästi se että nämä nykyiset kakkulani ovat aika söötit ja ne uudet eivät ihan niin, vaan ne ovat - nuorison sanoin - jotkut konttorirottalasit.
Höh.
 |
| nykyiset; kohta entiset. Söötit? |
tattipasta-angst
harjoitusviikko: keskenkasvuisen nuorison viimeisetkin harrastushommelit pyörähtävät käyntiin. Minä joudun opiskelemaan urheilevan väestön ruokintaa: miten ajoitetaan syömähommelit lepakkovuoroiltana? Yksi lähti, toinen tuli ja molemmat veisasivat samaa virttä: aina nälkä ja koko ajan jano.
Tänä aamuna menin suurin toivein jääkaapille eväskipposeni kanssa: pääkopassani siinteli visio tattipastasta, lihapullasta ja parmessaanista sekä termospullosta, jonka sisälle olisin voinut loirauttaa viinitilkkasen (pahuksen italialaiset dekkarit, ihmisen sielu alkaa vaatia hyviä eväitä!)
Tattipastasta oli jäljellä muutama orpo pieni pastansuikero kulhon pohjalla, lihapullat olivat kadonneet ja pelkkä viini termarissa ei tuntunut jostain syystä kovinkaan hyvältä eväsidealta vaan pikemminkin vähän säälittävältä.
Sitä paitsi, mikä punaviini kävisi jogurtin ja banaanin kanssa?
Niinpä.
(vaikka sitten kuinkakin paljon hilpeämpi olisi työpäivä, niin silti. joku roti!)
En kyllä tiedä, miten tehdään oikeaoppinen tattipasta luultavasti jollain toisella tavalla, mutta syömäkelpoista tuli tämmöisellä tavalla:
tatteja jotka poimi kaveri metsäretkellä vastavihityn vaimonsa kanssa
sipulia
valkosipulia
palotellaan, kuullotetaan.
kaltattu ja kuorittu tomaatti pieninä kuutioina
persiljaa, basilikaa, suolaa, pippuria
heitetään sekaan ja keitellään, tai mitä nyt se ikinä onkaan että nesteet katoavat tai edes vähenevät.
keitetään pasta, sekoitetaan tattikeitelmä sen joukkoon, lisätään vielä persiljaa ja parmessaania ja syödään.
Enempi olisi pitänyt olla persiljaa ja valkosipulia, niin että laittakaa sitä sitten kunnolla. Tomaattiakin olisi voinut olla rohkeammin, mutta yksikin riitti.
Ja pasta ylikypsyi koska olen huono ajoittamaan. Varokaa itse sitä, ajoittakaa paremmin.
*
Täytynee kaivella pastakirja taas näkyville, vaikuttaisi siltä että erimoiset pastat tulevat olemaan tämän syksyn nuorisoruokinnan kulmakivi.
*
ja ainiin, oli minulla toinenkin angst.
Pyöräilyangst.
Näyttää siltä että elämä noin yleisesti ja erityisesti harrastusmielessä pakottaa minut siirtymään joukkoliikenteen käyttäjäksi.
Kyllä harmittaa jo valmiiksi.
Mutta vielä enempi sattuu sieluun pulittaa jokaisesta bussimatkasta erikseen; kausikortti on taloudellisen ihmisen vaihtoehto.
grr.
*
Tänä aamuna menin suurin toivein jääkaapille eväskipposeni kanssa: pääkopassani siinteli visio tattipastasta, lihapullasta ja parmessaanista sekä termospullosta, jonka sisälle olisin voinut loirauttaa viinitilkkasen (pahuksen italialaiset dekkarit, ihmisen sielu alkaa vaatia hyviä eväitä!)
Tattipastasta oli jäljellä muutama orpo pieni pastansuikero kulhon pohjalla, lihapullat olivat kadonneet ja pelkkä viini termarissa ei tuntunut jostain syystä kovinkaan hyvältä eväsidealta vaan pikemminkin vähän säälittävältä.
Sitä paitsi, mikä punaviini kävisi jogurtin ja banaanin kanssa?
Niinpä.
(vaikka sitten kuinkakin paljon hilpeämpi olisi työpäivä, niin silti. joku roti!)
 |
| poloisen eväs: seitsemän pastaa. höh. |
En kyllä tiedä, miten tehdään oikeaoppinen tattipasta luultavasti jollain toisella tavalla, mutta syömäkelpoista tuli tämmöisellä tavalla:
tatteja jotka poimi kaveri metsäretkellä vastavihityn vaimonsa kanssa
sipulia
valkosipulia
palotellaan, kuullotetaan.
kaltattu ja kuorittu tomaatti pieninä kuutioina
persiljaa, basilikaa, suolaa, pippuria
heitetään sekaan ja keitellään, tai mitä nyt se ikinä onkaan että nesteet katoavat tai edes vähenevät.
keitetään pasta, sekoitetaan tattikeitelmä sen joukkoon, lisätään vielä persiljaa ja parmessaania ja syödään.
Enempi olisi pitänyt olla persiljaa ja valkosipulia, niin että laittakaa sitä sitten kunnolla. Tomaattiakin olisi voinut olla rohkeammin, mutta yksikin riitti.
Ja pasta ylikypsyi koska olen huono ajoittamaan. Varokaa itse sitä, ajoittakaa paremmin.
*
Täytynee kaivella pastakirja taas näkyville, vaikuttaisi siltä että erimoiset pastat tulevat olemaan tämän syksyn nuorisoruokinnan kulmakivi.
*
ja ainiin, oli minulla toinenkin angst.
Pyöräilyangst.
Näyttää siltä että elämä noin yleisesti ja erityisesti harrastusmielessä pakottaa minut siirtymään joukkoliikenteen käyttäjäksi.
Kyllä harmittaa jo valmiiksi.
Mutta vielä enempi sattuu sieluun pulittaa jokaisesta bussimatkasta erikseen; kausikortti on taloudellisen ihmisen vaihtoehto.
grr.
*
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)