Itsellisen viikon tilinpäätös

 Nyt on lauantai.

Välimeren toinen rannikko kotiutuu illalla, toinen aamuyön tunteina, viikkoni omatoimis-itsellis-itsekästä elämää on jo oikeastaan ohi.

Plään oli uida paljon, käydä valtavasti kirjastossa ja lukea jatkuvasti, syödä herkullisesti ja pitkästyä terveellä tavalla itsekseen oleiluun.

Niin, miten meni?

Maanantaina: normaali työpäivä, lähtö kotiin vähän kiireellä. Uimaan siskon kanssa, kotiin ja syömään ja jeesimään siskoa parissa asiassa, siskon kanssa yllätysvisiitille onnittelemaan äitiä synttäreiden johdosta. Kotona kahdeksan jälkeen, sängyssä yhdeksän jälkeen ja unessa ennen puolta kymmentä.
En ehtinyt kirjastoon enkä pitkästymään.

Tiistaina: ensin normaali työpäivä. Kotiin syömään jämiä maistuivat pahalta. Työpäivän jatko-osa iltapalaverin merkeissä. Kotona kahdeksan pintaan, en pystynyt kuvittelemaankaan saunaan menoa meillä on tiistaisin arkisaunavuoro josta yleensä pidän kiinni tiukasti. Sängyssä yhdeksän jälkeen ja unessa ajoissa ennen kymmentä. En ehtinyt kirjastoon, en uimaan enkä pitkästymään. 

Keskiviikkona: aamupäivällä työpalaveria, sitten normaali työpäivä ja perään kinkkisempi palaveri. Kotona viiden jälkeen. Pikaruokaa ja kohti treenejä. Hyvät mutta tärisyttävät kiipeilytreenit mätsikielto! tarkoittaa että ei saa pistää käsiä tai jalkoja samalle otteelle, piti koko ajan miettiä kiipeämistään normaalia tarkemmin. Olin hikinen, henkisesti ja fyysisesti tärisevä, tyytyväinen ja jee. Kotona yhdeksän kieppeillä, nukkumaan kympin jälkeen. En ehtinyt kirjastoon enkä pitkästymään, enkä kyllä uimaankaan mutta oli kumminkin kiipeilyä.

Torstaina: Takana viheliäisen huonosti nukuttu yö. Aamupäivällä viikkopalaveri uuden esimiesaseman iloja, sitten normaali työpäivä sitten paikkohommia. Työpäivä venähti pitkäksi. Toimittaja haluaa tehdä yhdestä asiantuntija-aiheesta haastattelun, onneksi älysin ajoissa eli viikkopalaverin jälkeen jututtaa todellisia asiantuntijoita. Kotona neljän jälkeen, ruokana eilisen jämiä. Mietin lähdenkö uimaan ja kirjastoon. En jaksanut ajatella uimista. Oli pakko laahautua sen verran maailmalle että kävin apteekissa ja kauppakeskuksen palvelupisteellä palauttamassa myöhästymäisillään olevan kirjan. Kotona joskus seitsemän jälkeen, kaikki aika meni puhelimessa kun ensin soitti Välimeren länsilaita, sitten itälaita, sain kumminkin monta kuukautta puikoilla olleen paidan valmiiksi päättely ja siistiminen puuttuu. Nukkumaan kympin jälkeen. Ei kirjastoa, ei uintia, ei pitkästymistä.

Perjantaina: vapaapäivä! Viikon työtunnit tulivat täyteen jo torstaina; vaikka työnkuva ja asema muuttui, tunnit pysyivät. epäilen että ei tule onnistumaan, on varmaan pakko siirtyä täysiin tunteihin. Poikasen kanssa retki Tampereelle Vapriikkiin. Pelimuseo, Tampere 1918 ja päälle vielä Vakoilumuseo.  Kudoin ja aiheutin sillä luultavasti niskavaivoja itselleni koko junamatkan. Loimaan jälkeen aloin pohtia, että en ehkä halua kutoa tästä kutomuksesta sitä, mitä olen aloittanut. Aloin miettiä koko työn purkamista ja kutomisen lopettamista ikuisiksi ajoiksi. Retki itsessään oli rentouttava ja mainio ja seura mitä parhainta ja olin ihan levollinen ja rento koko päivän. Kotona vähän ennen yhdeksää. En jaksanut mennä saunaan. Meinasin hermostua Lehtoriin joka halusi kertoa kaikkea millaisia tapaksia olivat kenenkin kanssa sinä päivänä syöneet ja minä halusin suihkuun, iltapalalle ja nukkumaan. Sängyssä ja unessa kympin pintaan. Ei kirjastoa, ei uintia eikä pitkästymistä.

suunnilleen ainoa kuva Tampereelta

Lauantai tätä kirjoitettaessa tähän mennessä: kävellen uimahallille, ihana rentouttava uinti, kotiin syömään kurjaa ruokaa, kohta seurakuntavaalihommia ja sitten on pakko käydä kirjastossa hakemassa yksi varaus. Pitkästymisestä ei tietoakaan. Haluaisin ottaa päivänokoset.

Teki mieli jo torstaina sanoa että olkaa vielä toinen viikko en ole ehtinyt pitkästyä tarpeeksi.

Ei onnistunut alkuunkaan: hyvät ruuat ja pitkästyminen ja paljon lukeminen.

Onnistui kohtalaisesti: aamuisin luin lehden sijaan kirjaa, ja koska työpäivät olivat aika täysiä, olin normaalia suuremmassa uutiskatveessa uutispimentoon en pääse, en vain pysty. 
Menin iltaisin aika aikaisin sänkyyn ja istuskelin siellä lukemassa, se oli mukavaa. Sitä rupean tekemään enemmän. yleensä luen enempi sohvalla ja menen sänkyyn myöhemmin ja luen vain muutaman sivun, nyt luin enempi.

En kirjoittanut, en blogannut, en juurikaan instannut. 
Kyllä on ollut outo viikko.